*

Niklas Herlin

Sekoan museoissa

Lauantaina jäi meikäläiseltä Suomi-Venäjä  –jääkiekko-ottelu väliin. Ottelu olisi toki nähnyt sekä internetissä että paikallisessa urheilubaarissa, mutta viis siitä! Menin Nizzan Henri Matisse-museoon: http://www.musee-matisse-nice.org/.

Olen aika tavallinen turisti; vähän velvollisuudentunnostakin käyn jokaisella reissulla jossakin kulttuurikohteessa. Viimeisen parin vuoden aikana olen viettänyt paljon aikaa eteläisessä Ranskassa ja olen yrittänyt perehtyä ranskalaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan tosissani.

***

Sekoan museoissa, enkä voi sille mitään. Tiesin tietysti taiteilijan (Matisse) ja muistin hänen elämänsä osittain. Hänen merkityksestään maailmantaiteelle muistin jotakin yleistä ja joitakin yksityiskohtia. Mutta sekosin kuitenkin.

Matisse-museo pani pään kiemuralle. Koska en ole taiteen tuntija, jokaisen neron työn kohtaaminen on vähän pelottavaa. Matisse-museossa hiki nousi pintaan jo ensimmäisessä salissa. Ja koko ajan äijän tekniikat kehittyivät, paranivat kenties ja muuttuivat ainakin. Kuinka joku voi tajuta Välimeren aallon noin hyvin? Kuolleen Kristuksen? Kauniin nelivärisen lukevan tytön Ranskassa vuonna 1944, kun muutenkaan ei ollut helppoa? Upean kappelin? Paperin leikkaamisen? Jokaisen kukan ja puun, vanhat harrastukseni?

Seurassani oli taiteen maisteri, koulut käynyt ja itsekin taidetta tehnyt ja tietysti Matisseen minua paremmin perehtynyt. Hän ei meinannut pyörtyä uusissa saleissa. Ehkä siksi, että hän on vähän vahvempi kuin meikäläinen haavanlehtisieluinen, mutta todennäköisesti siksi, että hän tiesi mitä odottaa. Asiantuntija on aina vähän pragmaattisempi.

***

No, tämä oli helppo homma. Muutama vuosi sitten olin yksin Lissabonissa, Portugalin pääkaupungissa. Matkasin merenkulkumuseoon, ne ovat aina olleet suosikkejani. Ja totta kai vanhan merimahdin Portugalin kartat ja laivat kiinnostivat.

Lähes henkisesti uupuneena pääsin ulos museosta kolmen - neljän tunnin rundin jälkeen. Polttelin röökejäni hermostuneena ja puristin sylissä moni sataa sivuista Portugalin löytöretkeilijöiden historiaa.

Tärinä hellitti vähän ja ylitin rauhallisen kadun. Ajattelin, että josko vaikka oluen joisi ja tutkisi kirjaa. Ja sitten kadun toisella puolella oli tämä: http://www.golisbon.com/sight-seeing/berardo-museum.html (anteeksi, ei mikään paras linkki).

No, mikä siinä, komea talo ja jo ulkoa näin, että pitäisi olla komeat näyttelytkin. Sinne siis. Modernia taidetta Lissabonissa iltapäivällä.

Ja tietysti ihailin nerojen töitä ja ne hengästyttivät, aivan kuin Matisse Nizzassa. Mutta sitten näin moderneja valo-, video- ja muita installaatioita. Ja sitten sekosin kunnolla. Jopa henkilökunta tarjosi pari kertaa apuaan, mutta pahoittelin ja totesin, että minun on valitettavasti seurattava tämäkin videotaideteos kuudennen kerran.

Lopuksi museo suljettiin. Hurjinta oli olla yksin: en voinut puhua kenenkään kanssa näkemästäni ja pääni täysin sekoittaneesta taiteesta. Kukaan ei tullut kanssani pubiin, kukaan ei auttanut tulta tupakkaan. Melkein pelkäsin tulleeni uskoon, koska hetkeksi vakuutuin, että joku muukin sen taiteen näki, vaikka Jumala!

***

Kaikki jätkät, tai melkein kaikki, rauhoittuvat hiljalleen. Minäkin rauhoituin! Mutta Lissabonin jälkeen olen epäillyt, ettei minun ole syytä mennä katsomaan yksin kovin nerokasta taidetta. Ja Nizzan Matisse-museon jälkeen taisin varmistua asiasta. Kannattaa käydä katsomassa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (41 kommenttia)

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Museo, mikä se on?

Onks siellakin anniskelupisteet joka kulmassa, niinku meidän museoissa?

Kuis siellä jaksaa katella niinku fokusta, jos ei oo viihdettä välissä?

Ps. Noo, tämä tästä...

Mä en todellakaan tiedä Portugalista mitään, paitsi helvetin paljon muuten.

Olen jo vuosia sitten tehnyt päätöksen, että ainoa paikka johon matkustan, on Jämsä.

Kaikkialta muualta maailmasta saan tietoa muista lähteistä enemmän, kuin viikon, tai parin turistireissulla.

...Khörhöm...

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Sun on kai sitten pakko kirjoittaa näitä?

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Myönnän, ettei tuo ole onnistuneinta itseäni. Suosittelijasta päätellen tapani näköjään tunnetaan.

Olin kännissä jääkiekkkokisojen viimeisen päivän kunniaksi.

Tuo näyttää jopa siltä, että olisin kateellinen jonkun ulkomatkailusta.

Vitut, todellakin päätökseni on, etten isänmaani rajoja enää elämäni aikana ylitä. Minulle riittää matkustelu datshalleni, ja takaisin.

Joo, ja oon mäkin käynyt museossa.........Nääs katsomassa Ilveksen,- ja Tapparan pelejä...

Kari Hänninen

Hienot fiilikset sait taide-elämyksestä. Tosin menetit Suomen matsin, mutta ehkä joku kaverisi on nauhoittanut sen ja voit katsoa sen myöhemmin.

Taide ja urheilu voivat molemmat antaa katsojilleen suuria elämyksiä, mutta niiden seuraamisessa on kuitenkin eroja:
Taiteessa ei kilpailla toisia vastaan, vaan sisältö tulee taiteesta itsestaan. Lopputulosta ei väännetä numeroiksi, koska voittajaa ei tarvitse valita. Näyttelyn jälkeen katsojat pohtivat taide-elämystään viinilasin ääressä jossain läheisessä tavintolassa.

Urheilukilpailun idea on nimenomaan kilpailla toisia vastaan ja löytää voittaja. Ei kauheasti näe järjestettävän jääkiekkopelejä jossa olisi vain yksi pelaaja tai yksi joukkue.
Kilpailun jälkeen otsikoita tehdään siitä kumpi voitti. Yleisö voi myös lyödä siitä vetoa. Jääkiekko-ottelua selostaa selostaja, joka kertoo Suomen tehdessä maalin että SUOMI TEKI MAAALIIIIIIN!!
Jos katsomossa olisi keisari, hän näyttäisi kilpailun jälkeen peukalolla tapetaanko häviäjät vai jätetäänkö heidät henkiin. Koska keisaria ei ole, häviäjiä rangaistaan rutiininomaisesti seisottamalla heitä rivissä kuuntelemassa voittajien kansallislaulua.
Matsin jälkeen voittajajoukkueen kannattajat menevät johonkin läheiseen baariin juomaan kaljaa ja kertaavat pelin tapahtumia. He kokevat olevansa voittajia koska heidän joukkueensa voitti.
Häviäjäjoukkueen kannattajat menevät johonkin läheiseen baariin juomaan kaljaa ja kertaavat pelin tapahtumia. He tuntevat tulleensa petetyiksi, koska vaikka he oikeasti ovat parempia, joukkue sössi homman. Varsinkin maalivahti pelasi alle oman tasonsa, eikä viisikko pysynyt kunnolla kasassa. Yritystä kyllä välillä oli, mutta kiekko ei vaan pomppinut meille. Sitäpaitsi tuomari vihelsi ihan puoluellisesti!

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

En minä kyllä pitäisi syntinä sitä, että Mikko Koivusta joku kanallissankari tulisi. On se niin perkeleen kova jätkä. Ja jotenkin edustaa (ihailemaani) pohjoisamerikkalista kulttuuria.

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/112325-alokas-mikk...

Veikko Penttinen

Tulipa mieleeni, ettei kai minulle kävisi noin jossain lätkämatsissa, kuin sinulle Matissen kanssa. En nimittäin koskaan ole nähnyt paikan päällä yhtään.
Taidemuseoissa olen sen sijaan juossut aina. Hullussa nuoruudessani oli vaihe jolloin uskottelin itselleni tulevani taiteilijaksi.

Uuden kokemisessa olen jo niin pitkällä, että katson Barcan ja Madridin ottelut telkasta. Vaimoa olen peloitellut, että voitais joku päivä mennä oikein stadionillekin. Tiedä sitten, jos menen sitten samallalailla sekaisin kuin sinäkin.

Käyttäjän ollisaarinen kuva
Olli Saarinen

Uskon että kannattaa. Picasso ei juuri muita arvostanut - paitsi Matissea ja päinvastoin. Pariisin Pompidou-keskuksesta löytyy Matissen aitanpääty joka on kuin Picasson nuoruudentyö Barcelonan Picasso-museosta joten latomaalareiden suku on kummiskin laaja.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

ÄLÄ KOSKAAN MENE Hotel Columbe d'Oriin St Paul de Vincen pikkukaupunkiin. Siellä Picasso-fanin hermot ratkeaa. Ja Matisse ja muut jotka siellä ovat seinillä. Ja se jenkkiläinen joka teki näitä liikkuvia taideteoksia. Mobileja? Ja ruokalista on tehty 1950-luvulla. Yves Montand pelasi pihalla petanqueta. Ok? ÄLÄ MENE SINNE!

Käyttäjän ollisaarinen kuva
Olli Saarinen

Onneksi pidän vain noin joka kahdennestakymmenennestä Picasson työstä. Mutta se viekin sitten jalat alta. Kuten Guggenheimin Kandinskyt. Tai Nigulisten kirkon Mustien veljien alttaritaulu. Tai Mona Lisa(n hymy) jos tungoksessa voisi kaatua kuni herätysteltassa. - Schjerfbeck-näyttelyihin voisi mennä suoraan paareilla.

Kiellon päälle on joskus pakko poiketa. Kiitos vihjeestä!

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Mä olin kerran British Museumissa. Siellä oli väliaikainen "nimmarinäyttely". Muun muassa Sir Isaac Newtonin piirrustuksia, joilla se yritti todistella jotain.

Ja sitten oli tää Paul McCarthnyn käsinkirjoittama tekele, jonka se oli lähettänyt kaverilleen John Lennonille. Lappusessa Paul oli hahmotellut biisin sanoja, mutta pyysi vähän säveltä mukaan. Se alkoi näin "Yesterday, all my troubles seem so far away...".

Lennon teki sen sen sävelen. Ja mä tuijotin sitä varmaan puoli tuntia museossa.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

... ja omaan pöytäpäivyriinsä Urho Kekkonen oli erään syyskuisen lauantain kohdalle vuonna 1976 kirjoittanut: "kalastusmatka Brasiliaan alkaa".

Kekkonen hiihtää ja Kekkonen kalastaa, mutta lauloiko hän ikinä Yesterdayn?

Käyttäjän ollisaarinen kuva
Olli Saarinen

Oli kysymys sitten Sir Isaacista tai Sir Paulista Lennonista puhumattakaan lähestymme pyhyyden intiimialueitani joten varaan häveliäästi mahdollisuuden olla kommentoimatta.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Montand oli vielä hengissä, kun St. Paul de Vencessa tuli käytyä. Fondation Maeght Miroineen... ja Chagallin hauta, muuten.

Matti Mottonen

Hieno taide uuvuttaa: kierros museossa on yksi näännyttävimmistä kokemuksista. Saman voi kokea hyvässä konsertissa oli kyse sävelten tai tunteiden tulvasta.

Ohessa kuitenkin hieman toisenlainen tarina "Scrambled Egg" -nimistä sävelmästä, joka sai nimekseen "Yesterday" sanojen synnyttyä.

http://www.youtube.com/watch?v=rosgATGkP_s&feature...

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Jari-Pekka, se Foundation oli ikävä kyllä rempassa kun mä siellä kävin.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Sitä on liikkeellä!

Tänään 20.5. nousin Erottajalta bussiin nro 24, ja matkustin päätepysäkille asti. Klo 11 alkoi päivän ensimmäinen opastettu kierros Tamminiemessä, ja satunnaisesti valikoituneet 15 keski-ikäistä suomalaista pääsivät palauttamaan mieliinsä Urho Kekkosen.

UKK-museo on nyt hienossa kunnossa, vaikka pihamaan viimeistely onkin vielä tekemättä. Opas (kuinka nuori hän olikaan...) onnistui elvyttämään 1970-luvun toisaalta tietämyksellään, toisaalta aidon koti-interiöörin pohjalta. Mustat nahkasohvat, viilupintainen Blaupunkt-väritelkkari ja kirkkaankeltaiset melamiinikaapit; oi niitä aikoja!

Kekkosen henkilökultti tuntui olevan vahvasti elossa museoyleisön muistikuvissa. Osittain sitä pidetään opastuksessa yllä, mutta toisaalta myyttiä murennettiin. Urkin saunaseurueellekin järjestettiin vain yksi kaljapullo mieheen, ja kaikki muut janojuomat olivat alkoholittomia. Eikös Kekkosen kuitenkin uskottu olevan paitsi vetovoimaisin naistenmies ja kovakuntoisin hiihtäjä, myös viinapäältään vahvin? Yksi saunaolut - höh!

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Hei, arvaas millainen retropuhelin mulla on kotona... Taisit nähdä samanlaisen museossa.

Kekkos-juttu on hieno, ja Seurasari ja Suomenlinna. Ja Kansallismuseo. Mutta mä osaan valmistautua niihin. Tämä Matisse tuli puskista, Lissabonin jutusta puhumattakaan.

Harri Räsänen

Nizza tarjoaa hyviä tilaisuuksia sekoamiseen taiteen parissa.
Siellä on nimittäin Marc Chagall-museo, jossa olen käynyt. Muistaakseni se sijaitsee samalla alueella Matisse-museon kanssa.
Retretissä oli muinoin Chagall näyttely, jossa näin Chagallin tauluja ensimmäisen kerran. Katselin niitä monttu ihmetyksestä auki ja jäin koukkuun. Jos siis koukkuun jääminen ei pelota etkä ole vielä Chagall-museossa vieraillut, niin sinne sitten vaan haltioitumaan.

http://www.musees-nationaux-alpesmaritimes.fr/chag...

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

No mä pöhkö menin tänään katsomaan pronssimatsin enkä Chagall-museota, ne oli vaihtoehdot. Arvaa tuntuuks joululta nyt.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Stendhalin syndrooma ja firenzen tauti eivät siis olekaan myyttejä! Kaupunki vain on väärä. http://fi.wikipedia.org/wiki/Stendhalin_syndrooma

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Arvaa onko mulla asiaa Jerusalemiin.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Ja nyt taas konbe häikkää. Mutta Jerusalem-syndrooma on kai pahin, löytyy myös Wikipediasta suomenkielisen Jersalem-artikkelin yhteydestä. Ja kyllä Roomassakin, jossa kävin kerran yksin, tuli vähän pimeä fiilis. Matkalukemisena oli "Quo Vadis?" ja vähän Waltaria...

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Se on hyvä, että voi valita millaisen hulluuden haluaa valitsemalla sopivan kaupungin. Minäkin aloin juuri kaivata sekoamista jossain suuren museon syövereissä.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Kökarin luostarin museo Ahvenanmaalla. Ota sitten huone sieltä saarelta ja pelkää piruja. Etsinpä linkkiä... Älä ota opiatteja matkaseuraksi!

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Siis tonne lokakuussa viikoksi. Ei tartte tosiaan sieniä erikseen, jos lukee etukäteen tarpeeksi lähdeteoksia! http://www.visitaland.com/fi/tietoa/artikkelit?art...

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Ihan hyvät huurut tuosta voisi saada. Kiitos vinkistä.

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen

Jos sen lähellä olla pitää, niin kokeilepas Talvipalatsia. Ja Pietarissa sitä vasta hulluuksia tehty onkin.

Jorma Kassinen

Onhan se ahdistavaa käydä katsomassa noiden mestareiden kehitystä eri kausien kautta värien tai muotojen mestareiksi.

Kunhan pääset Helsinkiin voit käydä tasapainottamassa vaikka käymällä katsomassa Juhani Palmun maalauksia.
Lapsinero ei kehitystä kaipaa.

Seppo Hildén

"Matisse-museo pani pään kiemuralle."

Niklas, nuo fyysiset olotilakuvauksesi museoissa kuulostaa aika pelottavilta. Niinkuin olisit käynyt vanhoillislestadiolaisten herännäiskokouksissa.

Mutta eihän niitä kait Nizzassa pidetä?

Anyway, minullakin on yksi samanlainen pää kiemuralla museokokemus. Kävin opiskeluaikoina matkanjohtajana Lenskissä ja vein bussiporukan Eremitaasiin. Paikallinen opas kertoili tauluista, mutta muutamista tauluista piti ottaa puheenvuoro itselle, kun tunsin taulun historiallisen kuva-aiheen paremmin. Olin meinaan opiskellut mielenkiinnosta myös taidehistoriaa.
Porukka ja opas kuunteli suu auki. Ihmettelivät varmaan, miten niin kännissä pystyy kukaan mitään edes puhumaan. Promilleja oli sinne mentäessä varmaan 3 päällä ja pari odottamassa mukaan tuloa. Oli meinaan stolisnajapullo povarissa.

Ne oli rankkoja keikkoja nuo Lenskin keikat.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

No joo, tota mun rundia voisi tietysti tutkia ihan lääketieteellisestikin. Meinaan, mulla on polvi edellisesen leikkauksen jäljiltä aika kipeä. Lääkäri halusi vaihtaa troppeja ja niin tehtiin, juuri tällä viikolla. Eli esimerkiksi hikoilu, vapina ja tupakanhimo voidaan osin panna ihan kemian piikkiin. Esimerkiksi nikotiinipurkkaa roudaan aina mukanani. Mutta se museo, se oli niin upea, että pieni sekoaminen mulle olisi tapahtunut iästä ja lääkityksestä yms. piittaamatta.

Ja kyllähän Leniksessä saa aika potkut. Kannattaa lukea edemenneen kummisetäni Paavo Rintalan kirja "St. Petersburgin salakuljetus" - siinä kirjassa koko kaupunki on melkein joku aaveiden kätköpaikka.

Seppo Hildén

Lenskissä sai kyllä käydä pelottavissakin paikoissa. Onneksi oli koko ajan kännissä niin ei tajunnut pelätä sillä kyllä aika gogolimaisissa kellareissa käytiin tavaranvaihtoa välillä tekemässä. Selvin päin en olisi niihin kellareihin mennyt, kyllä ne niin roistonnäköisiä jeppejä aina oli.

Kadun tasolle tultaessa ihailin aina Lenskin arkkitehtuuria. Eittämättä yksi Euroopan kauniimpia kaupunkeja. Pietari Suuri halusi rakentaa Nevan suolle uuden Rooman, mutta tekikin vahingossa näyttävämmän.

Rintala on hyvä kirjailija. Tuota teosta en ole lukenut.

Käyttäjän pekkaopollanen kuva
Pekka Olavi Pöllänen

Eikö Seppo enää StPb kiinnosta ?

No, minä liikun Hollannin ja StPb väliä ja matkalukemisena - Bukowskin (Jussi Jalonen innosti 'Sun Light Here I am'-kirjaan täällä, ja vanhat tuli lukujärjestykseen) kirjojen lisäksi - on ollut tänä keväänä Wetering: Rembrandt 'A Life in 180 Paintings' ja Rembrandtin etchings-kataloogi. Pietarissa keskityin NYT em lisäksi myös joihinkin muihin. Olen ollut kolmella StPb-Erakkotalo kierroksella aiemmin, nyt en enää tour quidea tarvinnut, vaikka sellainen onkin. Kiinnostaa vieläkin kuitenkin 'Erakkotalo' muutoin, mutta myöhemmin. Mutta Amsterdamin Erakkotaloon menen myös lopun ikää.

Olenkin tämän vuoden rajoittanut Rembrandt, Rubens, Van Dyck ja Jordaens nautintoihin tähän mennessä. Ei Van Gogh enää. Ellei tule muualla vastaan.

Pitää kesällä piipahtaa lähes samoissa merkeissä, StPb ssä ja Hollannissa. Syksyllä viimeistään Groningen, kämpän tsekkaus.

Röökeistä, aamurööki on tärkein ja illalla siggeä, toin kassillisen Havanalaisia Amsterdam ista, kun olivat lähes kolmasosan hintaisia, mitä Töölössä ja Stockmanilla.

Vanha duunikaveri pureskeli 4 mg nikotiinipurukumeja jatkuvasti, kunnes sai sydänkohtauksen, johon lääkäri sanoi, että olisi parempi poltella röökiä vähän... Kyllä minäkin joskus lentomatkalla olen imeskellyt niitä pilsuja ja pureskellut purukumina. En enää.

Noiden mestojen kuvista voisi tänne joitain laittaa...

Käyttäjän pekkaopollanen kuva
Pekka Olavi Pöllänen

Mulle kaikki museonäyttelyt ja muut taidenäyttelyt tuottavat kummallisen rauhallisen olon ja keskityn täysin sitten teoksiin... selvinpäin.

Paitsi 'Torture Museo' Amsterdamissa...

Kipuun on mullakin ristiselän takia vahvoja lääkkeitä, mutta Hollannissa kannattaa ottaa lääkärin määräys kipuyrtille ja valita es vähäisen vahvoja India Skunk-savukkeita. Yksi tai useampi hatsi poistaa kivut vähäisemmin vaurion, kuin kemikaalit. Eikä tule liikaa inspiraatioita, kuten vahvoissa yrteissä - noin 18 ja yli 20 %. Eli mieluimmin miedoksi jalostettua yrttiä. Ja kivun lievitysvaikutus on pitkähkö. Tietojen mukaan vaikutus on 1,5 tuntia, mutta se näkyy elimistössä pitkään, joten autoileva joutuukin Suomessa testailemaan itseään (testereitä saa netistä) noin kuukauden päivät. Ensin pelkkiä testejä ja sitten poistumisaine-testejä.

Ja lääkärin määräys kertoo sen, ettei ole kyseessä väärinkäyttö.

Ukko Makkonen

Paavo Rintala kummisetänä, wow, oikeasti hienoa.
Petra mainitsi tuon Stendahlin syndrooman, se tuli mullekin ekana mieleen Niklaksen kokemasta. Minulle tuli nuorena Firenzessä kierrellessä kova migreeni, olisko se sitten ollut osittain tota syndroomaa.
Jos tulee joskus vielä Nizzaan mentyä täytyy mennä noihin mainittuihin museoihin, oli sen verran väkevä mainospuhe:)

Itselleni vaikuttavin taidekokemus viime aikoina on ollut Kiasman Thank You for the Music näyttelyn brittitaiteilija David Blandyn Robert Johnson pläjäys. Taiteilija kulkee videolla Johnsonin jalanjäljissä Syvässä etelässä "kolmen tien risteyksessä" ja kokonaisuuteen kuuluu hökkeli jonka kuistilla voi istua ja katsella Blandyn videota. Todella hieno ja oivaltava esitys.
Taidemuseoissa on aina kiinnostavasti myös se puoli että tarjontaan voi pettyä vaikka odotukset on kovat. Näin minulle kävi taannoin Los Angelesin Getty museossa, tai ehkä takaraivossani kummitteli liikaa opiskeluaikoina kuulemani jutut siitä että antiikin osalta kaikki ei välttämättä ollut aitoa mitä esille oli laitettu..

Alexius Manfelt

Niko, se Chagall-museopitää sinun kokea, ei vaan nähdä. Se on todellinen varien sinfonia, moniääninen ja niin yltäkylläinen, että jokainen tavallinen ihminenkin sekoaa ja läkähtyy. Muuten, onko upeampaa hautapaikkaa kuin Chagall on itselleen valinnut. Saint-Paul-de-Vincen pieni hautausmaa, josta näkyy upeasti alempi rantatöyräs ja valimeri kaikkinen asuurinsinisine värivivahteineen.

On siellä vielä myös Cagnes-sur-Mer kaupungissa, ihan siinä Nikea kyljessä, Renoirin kotimuseo, joka on todellamahtava kokemus, ja sekottaa jälleen kerran miehenkin pään.

Eikös se Juhani Palmu, josta tuolla joku veisteli, asu tai ainakin ennen asuin juuri Cagnes-sur-Merissä silloin kun asui Ranskassa? Tai ainakin silloin kun oli Wuoriston kanssa yhdessä.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Renoirin kotimuseossa olen käynyt parikymmentä vuotta sitten. Ja Chagallin haudalla myös. Ja toivottavasti pian myös museossa.

fabu land

Chagallin synnyinkoti ja kotikylä on Vitebskissä Valko-Venäjällä > jossa museo
http://www.belarus.by/en/travel/belarus-life/chaga...

Alexius Manfelt

Niko, kun käyt siellä Nikean Chagall-museossa, niin olisitko kiltti ja kirjoittaisit näille sivustoille kokemuksestasi. Se on varmaan mielenkiintoista meille lukijoillekin. Eli kiitos jo etukäteen.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Totta helvetissä. Ehkä jo huomenna... Mun pitäisi ihan oikeasti tehdä täällä töitä eikä luudailla. Mutta pitäisi kai olla joku parempi ruoska kuin sovittu deadline käytössä. Eli jos en huomenna kirjoita sitä mitä pitäisi, painun suosiolla Chagall-museoon sekoamaan...

Käyttäjän JeremiasYlirotu kuva
Jeremias Ylirotu

Hienoa! Itsellä on myös vastaavia kokemuksia taidenäyttelyistä. Hyvän taiteen voidaan sanoa ottavan ihmisen. Kyse ei ole mistään älyllisestä (taiteen ja tekniikan tietoinen analyysi) vaan aistillisesta ja intuitiivisesta.

Muistan vieläkin 90-luuvn alusta tunteen jonka erään taitelijan isot abstraktit teokset jättivät Ateneumin kierroksella. Suurella valkoisella seinäpinnalla oli tarkasti sommiteltuna kolme isoa maalausta joilla oli tilaa olla ja elää omilla ehdoillaan. Niitä piti lähestyä yksi kerrallaan varovaisesti mutta se tunne mikä niistä välittyi olikin sitten jotain ennenkokematonta. Sinänsä hassua että olin elänyt taiteen piirissä koko ikäni siihen asti kokematta vastaavaa.

Yritin kuvailla tuntemuksiani siinä hetkessä sen aikaiselle tyttöystävälleni ja hänen kaverilleen pystymättä kuitenkaan pukemaan sanoiksi sitä vaikuttumisen ja innostuksen tunnetta. He vain katsoivat minua hiukan hämmentyneinä kohteliaasti myötäillen.

Sama vaikuttumisen tunne oli myös Albert Edelfeltin näyttelyssä pari vuotta takaperin, mm. Kuningatar Blanka loi lähes uskonnollisen tunteen. Se lämpö joka kuvasta välittyi... oli rakkautta. Tätä eivät painokuvat tavoita.

Tai sitten ennen aikojaan surullisesti edesmenneen nuoren mestarin Ilkka Lammin teokset Amos Andersonin taidemuseossa. Muistan sen näyttelyn edelleenkin hyvin haikeana mutta myös ennenkaikkea vaikuttavana kokemuksena.

Nämä kokemukset kuvataiteesta, luonnosta, musiikista ja muusta taiteesta ovat sellaisia lahjoja joita jokainen meistä voi antaa itselleen. Ne ovat myös jotain sellaista minkä vain ko. henkilö itse voi myöntää itselleen, luvan vaikuttua ja kokea, olla niissä hetkissä mahdollisimman puhtaasti tunnetta ilman jatkuvaa oman egon vahtivaa silmää, ääntä joka antaa kaikelle nimet ja kertoo mitä mikin tässä maailmassa on.

Markku Ollikainen

Kun joku on saanut otteen jostakin isommasta, tulee väistämättä se olo.

Näin nykyviin tullut ylivertaisuus, jokin tavallista suurempi hämmentää muuten itsestään jotain luulleen pienemmäksi. Jatkuvaan kasvuun ja jotakin olemiseen tottuneelle, uusi pienentävä asetelma varmasti panee selvittämään tunnelmiaan.

Teologian piirissä tätä jumalallista kokemusta pyritään selittämään termillä Mysterium tremendum. Lainaan netistä termin kehittäneen Otton esittelyä.

Rudolf Otto's Concept of the "Numinous"

Otto was one of the most influential thinkers about religion in the first half of the twentieth century. He is best known for his analysis of the experience that, in his view, underlies all religion. He calls this experience "numinous," and says it has three components. These are often designated with a Latin phrase: mysterium tremendum et fascinans. As mysterium, the numinous is "wholly other"-- entirely different from anything we experience in ordinary life. It evokes a reaction of silence. But the numinous is also a mysterium tremendum. It provokes terror because it presents itself as overwhelming power. Finally, the numinous presents itself as fascinans, as merciful and gracious.

Mysterium tremendum siis hämmentää, säikäyttää, mutta myös läikäyttää turhaa pois elämästä.

Jumala-kokemisen maailmassa ihmistä toisaalta vetää Jumalan suuntaan Hänestä huokuva rakkaus ja hyvyys, mutta toisaalta työntää pois Jumalan täydellinen, murskaava ylivertaisuus. Tästä syystä Jumala-uskon kokemuksessa eteneminen on useamman "taidenäyttelyn" takana.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset