*

Niklas Herlin

Mitä luit pienenä?

Olen kiinnostunut siitä, mitä ihmiset lukevat. Tai miksi he lukevat. Tai koska he aloittivat lukemisen. Eniten kiinnostaa se, mitä luettiin pienenä. Sillä hetkellä, kun sai itse lukea.


Lukeminen on tavattoman tärkeä asia. Ja ihminen lukee nuorena - tai oppii jo nuorena lukutapoja.Parhaat tekstit jäävät elämään. Ikäluokassani pojat lukivat Viisikkoja ja tytöt Neiti Etsivää - ei meikäläisen kamaa, mutta hyvää kamaa kylläkin. Ja, olen aiemminkin tunnustanut, olen hakenut iskurepliikkejä "Jutta ja ponipojat" -kirjasta.


Oikiestolais-vesemmistoilais-keskustalais-perussuomalainen rkp:läinen kristillinen mielipiteeni on se, ettei Suomessa lueta riittävästi suomenkieleisiä kirjoja. Haluaisin tietää, mitä muut ovat lukeneet lapsena. Siis lukemisesta oppineesta 12-vuotiaaksi (siitä kai teini-ikä alkaa).
Loppukaneetin kirjoitan kahdella, tärkeällä sanalla: Nunnu putoaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (203 kommenttia)

Olli Polli

Yksi merkittävä oli trial-aiheinen kirjasarja. Kirjoittajaa en muista ja halussa vain yksi kopio sarjasta, mutta seassa meni myös Montgomerystä kertova kirja. Yleensä luin kaiken minkä eteeni sain.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Hyvä. Yrjö Vesterinen oli, lehdistön kautta, lapsuuteni sankareita,

Olli Polli

Voin välittää terveiset miehelle. On mies tullut trial piireissä kolutessa. Oltiin kerhokavereita EMKssa aikoinaan. Ylös päin olen miestä aina katsonut vaikka kasvoin fyysisesti ohi.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Aivan täysin en muista mitä helppolukuisia poikien seikkailukirjoja kannoin kirjastosta seitsemän vuotiaana
Kirjojen kannet varmaan tunnistaisin tänäkin päivänä

8-12
Sitten näitä mitä kotona oli saatavilla
Sotakirjoja esim Väinö Linnan Tuntematon sotilas noin yhdeksänvuotiaana
(Sotahullu lapsonen kun olin)

Huumoria mikä meni monilta kohdiltansa ohi
Huovinen, Paasilinna ja vastaavat
Jotkut jutut tajusi jo melko pienenä mutta osa ns pimppamateriaalista meni
aivan hukkaan alta kymmenen ikäiseen
Mikä ilo olikaan "löytää" kirjat uudelleen kun tajusi loputkin

10-12
Jännäreitä (divarista itse ostettuja)
Mclean, Sariola,Christie

Roskaa (divarista)
Jerry Cotton, Morgan Kane ja ties mitkä lie sexilänkkärit

Jotenkin meni aivan alkua lukuunottamatta hieman nuo lasten ja nuorten kirjat ohi

Kun kerran pääsi ns aikuisten kirjojen makuun niin paluuta ei ollut

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Poikien seikkailukirjat ja vastaava jännitys oivat erittäin tärkeitä. Ja sitten kun tuli ne vuodet poikaiän aj aikuisuuden välillä. Et sinäkään niistä Tex Willreillä ja Mustanaamioilla ihan selvinnyt. Tai lukutavasta riippuen, mustanaamio vai mustanaamio...

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Itseasiassa tuon jälkeen innostuin kauhukirjallisuudesta ja toinen
suosikki oli elämänkerrat

Oli vielä sillä lailla hyvä tuuri että asuin kaupungissa missä oli kaksi divaria joten ei käynyt lukeminen kalliiksi

Toinen divareista vaihtoi vielä lähes päittäin kirja kirjasta
Ainoa huono puoli oli se että joutui luopumaan aina niistä kirjoista saadakseen uusia

Otin kyllä vanhana vahingon takaisin kun vaimo oli kirjakaupassa töissä
Ne mitkä nuorena kadotin sain hankittua takaisin tilaamalla
(Valitettasti en aivan kaikkia) ja loput taas sitten divareissa kiertämällä

Olli Polli Vastaus kommenttiin #11

Kirjojen eteen joista pitää tekee mitä vaan. Joitain kopiota olen ostanut kolmesti lainattuani kaksi ensimmäistä joilleikkin ystävistäni.

Yksi näistä on Kohtauspaikka Torremolinos. Kirjoittajaa en muista...

Matti Jalagin Vastaus kommenttiin #14

Hämis-herra.

James. A. Michener: kohtauspaikka jne.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin Vastaus kommenttiin #11

Asiaa. Jos jotakin tähän maahan tarvitaan, niin hyviä divareita. Mäkin hait Jerry Cottonit ja muun tärkeän tavaran divarista aina.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen Vastaus kommenttiin #16

Käyneet hieman vähiin divarit

Epäilen että supermarkettien tarjoushyllyillä on jotain tekemistä asian kanssa

Kirjat, CD:t, DVD;t saa jo puolen vuoden kuluttua niin alhaiseen hintaan etteivät koskaan ehdi divariin ja jos menevätkin niin hinta on sama

Tosin divarin pitäjätkin ovat käyneet tarkemmiksi mitä ottavat ja mitä eivät
Ennen ei kelvannut esimerkiksi kirjakerhojen kirjat mikä on aika luonnolista koska olivat monesti kökköjä lyhennelmiä

Nyt ei välttämättä enää kelpaa toinen painos vaan pitäisi olla eka

Olli Polli Vastaus kommenttiin #22

Kyllä niitä divareita vieläkin löytyy. Harvemmassa ovat mutta sama tunnelma on jäänyt jäljellejääneisiin. Divarista ostan kirjani edelleenkin.

Ulkomaille tulijaisiksi meni kilo divarikirjoja salmiakki kilon ohi heittämällä.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen Vastaus kommenttiin #26

Se tunne kun menet divariin ja sitten sieltä löytyy ensin yksi
kirja jota olet hamuillut
Sitten divarinmyyjä kertoo että täällä on näitä lisääkin saman kirjailijan kirjoittamia

Taas meni sitten rahat mutta hyvään tarkoitukseen kylläkin
Sattuuhan näitä

Alexius Manfelt Vastaus kommenttiin #16

Niclas, tietenkin divareitakin tarvitaan, mutta netti on hieno kauppapaikka. Tosin homman pilaa Itellan todella ahne hinnoittelu. Saan kirjan Ranskasta kolmenneksella niistä kuluista kun maksan Suomesta tulevasta. Amazon.fr välittää hienosti ja halvalla myös käytettyjä kirjoja.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin Vastaus kommenttiin #138

Mutta divari on divari... minkäs teet...

Johan Von

Minun aloituskirjat joita luin olivat kyllä aika poikkeavia nykyiseen lukumakuun. Ensimmäinen kirja jota luin tai oikeammin mummoni luki opettaen minuakin samalla lukemaan oli Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Joka oli vielä painettu vanhoin kirjaimin, oli se niin mieleen painuva, että osaan vieläkin lukea niillä kirjaimilla kirjoitettua tekstiä. Sitten oli Vänrikki Stoolin Tarinat joista vieläkin muista paljon runoja. Sitten mielilukemistona oli Topeliuksen Talvi-iltojen tarinat joita oli monta osaa. Samoihin aikoihin alkoivat viehättää ns. Lännenkirjat joista eniten luin Zane Grey`tä. Ja pohjois-amerikasta kirjoittavaa James Oliver Curvoodia. Näiden kirjoittamat kirjat tietääkseni olen lukenut kaikki. Näiltä ajoilta mielessä on myös Villistä lännestä kirjoitettu Hopeajärven aarre. Sen oli kirjoittanut muistaakseni Karl May . Näiden jälkeen kirjoja ja kirjailijoita on satoja. Oli myös kausia jolloin kirjojen aiheet vaihtelivat mytologiasta tähtitieteeseen. Tieteestä kirjoitetut tulivat mukaan 50 luvun puolivälin jälkeen. Lukeminen väheni radikaalisesti 70 luvun puolivälissä. kun olin mennyt naimisiin ja työura oli alkanut. Ollen aina 90 luvun alkuun pelkästään ammatillista. Sittemmin harvakseen elämäkertoja, politiikkaa ja talousoppeja. Nyttemmin olen miettinyt kuinka paljon elämää on jäänyt elämättä lukemisintoni tähden. Taikka onhan sekin elämää ollut minulle vaikka aika subjektiivista.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Meilläkin oli kotona se Seitsemän veljeksen fraktuurapainos. Osasin ne kirjaimet paremmin viisivuotiaana kuin nyt yli puoli vuosisataa myöhemmin.

Sen ajan kustannusajattelusta kertoo muuten, että nuo Greyn ja Curwoodin länkkärit ilmestyivät samassa sarjassa brittidekkareiden kanssa.

Viisitoistavuotiaasta saakka lukeminen on keskittynyt enemmän tieteeseen kuin runouteen, mutta se on toisen ketjun aihe.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Seitsemää veljestä minäkin luin wanhoilla kirjaimilla mummolassa. Se on nyt perittynä kirjahyllyssä, Werner Söderstöm 1934.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Edgar Rice Burroughsia, Jack Londonia ja jopa Enid Blytonia. Mahdollisesti myös Robert E. Howardia. Huovista.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

No mutta kyllä
Heti löytyi sellaista mitä oli lukenut mutta hämäkinseitit aivoissa estivät muistamasta

Burroughsin Tarzan ja Jack Londonin erämaatarinat
Silloin oli hyvä haaveilla
Nykyään tietää että viidakossa kävisi heti huonosti ja kullankaivajaksi tahi erämaankulkijaksi olisi liian laiska

Robert E. Howardin löysin vasta Conan elokuvan jälkeen

Olli Polli

Noista filmatuista kirjoista täytyy kertoa Rambo ykkösen lukemisen olleen melkoinen täräys ja leffa kirjasta helvetin huono. Tämä siitä syystä, että tärkeimmät asiat oli leikelty lattialle tai sensuroitu pois filmistä.

Yksi - nolla kirjoille ! Hollywoodi hävisi ensimmäisen ja ratkaisevan erän.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen Vastaus kommenttiin #12

Juu hieman oli kyllä erilainen se Taistelija kirjana

Tosin en ole ikinä vielä katsonut kirjasta tehtyä elokuvaa joka olisi ollut parempi kuin kirja

Epäilen etten tätä ihmettä tule koskaan näkemäänkään

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen Vastaus kommenttiin #19
Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen Vastaus kommenttiin #103

Nyt joutuu oikein mäystämään sillä sanojensa syöminen syö miestä suuren rotan lailla mutta kyllä

Kummisetä ei ole huono kirjanakaan
Puzo on vain hieman puiseva kirjoittaja siinä missä Coppolan elokuva
soljuu eteenpäin puron lailla

(Virallinen offtopic osuus alkaa)

Nyt kyllä aiheutit sen että on katsottava koko trilogia tänään
Vaimoni ja lapseni kärsivät sitten viikon verran kun toistelen repliikkejä ja huutelen Luca Brasi nukkuu kalojen kanssa
Ai ai ai

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen Vastaus kommenttiin #12

Tiukka romppu oli Rambo. Sääli, että se piti uhrata 80-luvun alttarille. 70-luvulla teos olisi filmatisoitu itsensä näköiseksi.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Moni meistä aloitti sarjakuvilla, ja hyvä niin!Friikkaan niitä vieläkin. Mutta Jacvk London, Erämään kutsu, Aavoilla ulapoilla ja muut Nuorten toivekirjaston kamat olivat rautaa - ja ovat edelleen. RL Stevensonin Aarresaaren luin äskettäin, kun sen englanninkielisen version puolivahingossa ranskalaisessa kirjakaupassa näin.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Kyllä vain sarjakuvat

Asterix,Cocco Bill, Lucky Luke, Judge Dredd ja esim autopartio 525

Jos haluaa astella muistojen tielle niin siihen löytyy aika hyvä sivusto sarjakuvista kiinnostuneille
http://koti.welho.com/z14/sarjakuvat/index.html

Ei välttämättä kannata katsella hintoja jottei tule paha mieli niinkuin minulle kun hokasin että ne huonosti pidetyt ja lopulta monen lapsenkin käden kautta käyneet lehdykät olisivat olleet jonkin arvoisia

Tosin käytössä ne kuluivat joten that allright

Kaikkein karmein kohtalo oli alkuperäisillä 50-70 lukujen Aku Ankoilla jotka olivat kuuluneet vanhemmille serkuilleni

Jäivät minun jäljiltäni mummolaan ja mummo käytti sytykkeinä kun oli ajatellut että enhän minä niitä enää lue
Hieman harmitti voisin sanoa

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin Vastaus kommenttiin #15

Hyvää lukemista, mutta toi Akkareiden kohtalo... Mun poika dyykkasi roskia viedessään pari vuotta sitten 1960-luvun vinyylisinglejä roskiksesta, kun vain oli siellä. Viemässä roskia. Puoli tuntia aiemmin tai myöhemmin, niin olisivat Irwin-taltioinnit jääneet sekajätteeksi... Olisi kiva joskus tietää, mitä joku toinen oikeasti arvostaa. Mä en vihaa edes entistä vaimoa, mutta tiedän kyllä, kenen syytä on vanhan mustakantisen Pahkasika #7:n joutuminen roskiin. Ei ollut mun syytä.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen Vastaus kommenttiin #20

Olin aikoinaan kaatopaikalla töissä ja siellä tuli tongittua
vaikka se olikin kiellettyä

Kuolinpesien kohdalla sen ehkä vielä ymmärsi että joku ei tajunnut arvoa mutta välillä joku tuli itse tuomaan esim muuton takia tavaraa

Herramunjee
Sieltä saattoi tulla täysi satsi Sariolaa tai musiikin puolelta Hawkwindin vinyylejä orkkiskansilla ja vaikka mitä

Kun takavalot näkyivät niin minä kyllä otin kaiken mikä ei
aivan tavattoman pahalta haissut
Niin ja ne eivät menneet mihinkään varastoon vaan luettavaksi ja kuunneltavaksi

Kai jollakin on niin kova tarve tehdä pesäero entiseen että kaikki pois

Itsekin olen nuorena ja tyhmämä toiminut idioottimaisesti
Ammuskeltiin isän savikiekkoja parempien maalitaulujen puutteessa
Sinne meni Onni Gideonit ja vaikka hurumykky mitä
En anna itselleni anteeksi
Minulla kun olisi vielä sellainen vintagesoitinkin mikä pyörittäisi niitä 78rpm savikiekkoja

Omille mukuloille olen kyllä näyttänyt joitain vinyyleitä ja sitten näyttänyt niiden hinnan jostain netin osto/myyntipalstalta ja sanonut että minä pidän musiikista mutta pidä sinä tuo hinta mielessä kun potkaisen tyhjää
Elikkä jos et kuuntele niin myy sillä roskiin ei kannata heittää seteleitä

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen Vastaus kommenttiin #15

Noista sarjakuvista vielä

Isoin aarteeni pikkupoikana oli ruotsinserkun tuoma Star Wars IV albumi
En edes tiedä onko suomessa moista julkaistu

Olihan se ruotsinkielinen joten lukemista se ei oikeastaan ollut
Pari sanaa ymmärsin
Loput sitten mielikuvittelin kun elokuviin en päässyt katsomaan

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen Vastaus kommenttiin #36

Albumi oli hieno, on se suomeksi julkaistu myös. Muistan tuon elävästi, koska Teräsmies-elokuvan tapaan leffa oli läpituttu siinä vaiheessa, kun sitä ensimmäistä kertaa pääsin teatteriin katsomaan.

Harri Räsänen

Sarjakuvista tuli lukeminen aloitettua. Aku Ankka tuli tilattuna kotiin.
Lehdistä luin ensin sarjakuvat. Erityisesti pidin Kotiliedessä olleesta Kieku ja Kaiku sarjakuvasta.
http://yle.fi/uutiset/kieku_ja_kaiku_80v/6306620

Ensimmäinen lukemani kirja oli Tarzanin poika. Varsinaista herkkua olivat kuitenkin Jules Vernen kirjat.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Vernessä jotenkin parasta oli se että kirjoittaja oli visioinut avaruusmatkoja ja sukellusveneitä vuosia ennenkuin niistä oli edes osattu haaveilla

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Mulla oli lapsena aika paha, tai siis tosi paha astma. Se hapen loppuminen Vernen kirjassa "Sukelluslaivalla maapallonympäri" veti mut vähän huonoon happeen.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen Vastaus kommenttiin #21

Eläytyminen on aina osa elämystä
Itse katoan niin täysin kirjaan että ympäröivä maailma hieman katoaa

Vaimo kysyi kerran että miten kestän että koko naapuruston kakarat on meillä leikkimässä omien kanssa

Sanoin etten tarvitse kuin kirjan ja kupin kahvia niin minua ei sen jälkeen oikeastaan näy tässä maailmassa

Saa olla meteliä vaikka minkälaista mutta minä olen siinä vaiheessa niin pitkällä toisessa paikassa ettei haittaa

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Aku Ankkoja, Tex Willereitä, Pecos Billeja, Maseja jne.
Sarjakuvalehtia, jotka siihen aikaan olivat laadukkaita ja tuoksuivat hyviltä postiluukusta kolahtaessaan.

Nyt luen Antti Tuurin näkemyksiä kansalaissodan ajalta. Useampi kirja.

Vähän pettynyt olen, mutta...
Ei tuo ikäänkuin puoltaan esille, vaikka se sieltä tahattomasti tuleekin...

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Antti Tuuri on monin tavoin hyvä. Virheetön kieli, helppo luettava ja taustatyötkin kunnossa. Mä tykkään tästä äijästä. Lisäksi toinen Vimpelin lukiosta ylioppilaaksi kirjoittanut Finladia-kirjapakinnon voittaja!

Käyttäjän 98765sp kuva
Simo Perttula

Pidän tätä aihetta US:n koko elinaikaisen elämän parhaana. Elämä alkoi 10.10.2007. Nyt minäkin pääsen loistamaan. Opetan koko maailmalle kuinka kirjaa tai sarjakuvia pitää lukea.Lukutapa on tärkeä koska se opettaa meitä elämään kyseisen luettavan sanoman mukana keskittyneenä?Se on välttämätöntä jotta saisimme todellisen lukuelämyksen. Luemme sitten mitä tahansa.
Ikä on ensimmäisenä tärkeä asia joka panee meidät yleensä oikeille raiteille siitä mitä luemme.
Ensimmäiset lukuvuoteni ajoittuvat jo 1940-1950 luvuille. Heti kun opin lukemaan Teräsmies lensi ottamaan minut mukaansa. Mutta minäpä selätin hyvin pian itsensa Teräsmiehen? Kuvittelin itseni olevan Supermies vieraalta planeetalta. Olin voittamaton kaikessa. Herrasmieheksikin kehityin Teräsmiehenä? Suojelin Luis Lanea. Superkuulolla ja -näöllä näin aina kun Lanea uhkasi vaara. Pelastin salamana hänet. Suojelin koko maailmaa. En sallinut mitään pahaa. Keskityin niin voimakkaasti, että jo 10 vuotias "Supersaimon" suojelee vieläkin köyhiä ja tätä lehteä täysillä.Vähissä blogeissani ja tämän lehden itse itseni auktorisoimana pääkommentaattorina, näkyy selvästi tämä hyvin nuorena oppimani TAITO.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Simo pistelee tuossa oleellisen. Kirjallisuus opettaa ja viihdyttää ja vie meidät pois Tampereelta! Näiden vuosien jälkeen sekä minulla että Simolla on supernäkö ja täydellienen lentotaito. Suojelemme supervoimillamme rakkaitamme. Voi olla, että joku epäilee kykyjämme. Mutta kun me olemme kirjamme lukeneet, tiedämme, että minä ja Simo lennämme, käytämme röntgenkatsetta, viemme pahat ihmiset pois. Meillä on kybroniittiä, kaikilla ei ole. Me myös luemme kirjoja.

Käyttäjän 98765sp kuva
Simo Perttula

AIVAN niin Lane! Anteeksi Niklas. Lensin tähän tuolta FB-maailmasta.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Simo, älä kerro muille toimittajille siitä, ettei Lauri Kenttä olekaan heidän työtoverinsa todellinen henkilöllisyys.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Tuosta loppukaneetista vielä
Kuin off ja topic mutta ei täysin

Nunnu todellakin putoaa
Ainakin meidän viisivuotiaalle

Ylipäätään klassisilla lastenkirjoilla on toimivuutta edelleen
Kolmannen kohdalla alkaa vain jo hieman puuduttaa lukea joitain

Kolme iloista rosvoa ja hammaspeikot osaan niin ulkoa ettei tarvitse edes vilkaista tekstiä enää ja Nunnukin putoaa aina vain uudestaan

Uudemmista esim Urpo ja Turpo,Risto Räppääjä, Kapteeni Kalsari jne menevätkin sitten kuin häkä tai Patu ja Tatu (tiesmiessä milloinkin huh)
Onneksi noita kirjoitetaan ja julkaistaan niin luettavaa on lapsoselle

Olli Polli

Suomi-kirjat toimii ulkonakin.
Meidän Sofia kasvoi känkkäränkän ja upponallen kanssa. Ajoittain Suomeksi vaikkakin pää sääntöisesti simultaanitulkattuna saksaksi. Tulkkaus antoi hieman pelivaraa :)

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Upponallejen yliannostus ajoi poikani aikoinaan runoilemaan
Kenelle lähetän laskun kun tuli runoilijapoika eikä tullut häjyä
Mie vaan kysyn

Olli Polli Vastaus kommenttiin #38

Älähän kaima meuhkaa! Runoilijapoikakin voi kirjoittaa osuvia tekstejä häjylle isälle soitettavaksi ?

R.I.P Jim ja Kurt !

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen Vastaus kommenttiin #39

Juu voi olla juurikin hyvä että poika luki sopivasti Upponalleja
Meinaan kun yksi minä on vahinko maailmalle mutta kaksi minua olisi lopullinen ekokatastrofi

Lähinnä olen tyytyväinen että lukeminen tarttui
Ei idiotismini (jota sitäkin harrastan paljon)

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

No vedetään ihan ulkomuistista pari tärkeää asiaa. "Hepsunkepsut kaakattivat äännekkäästi". "Vain silloin tällöin siepetaan, ei tarpeetonta milloinkaan."

Olli Polli

Tämä taitaa olla Ruotsin lautoilta:

"Ankkurit ylös, ohoi ja hoi!
Merellä moni huonosti voi -
mutta minäpä partaan äärelle hyökkään,
kumarrun syvään ja aalloille yökkään.
Keinosta tästä on mainio tulos:
hetkessä tauti on minusta ulos."

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Viimeksi tänään luettu tuota Kolmea iloista rosvoa
Sitä ennen soitettiin ja laulettiin yhdessä
Hyvä kirja kun mukana nuotitkin

bann attu

Luin pienenä (alle 12v) muutaman kirjan:
Ole Lund Kirkegaard: Kumitarzan, James Irwin: Garbin Maailma, Nicky Cruz: Juokse Poika Juokse.... Aku Ankka, Mustis, Tex Willer yms. yms.

Garbin maailman luin vastikään uudestaan, sai jostain syystä irti enemmän kuin nuorena :)n.13-14vuotiaana kaveri suositteli R.A. Salvatoren: jäätuulen laakso trilogiaa. Sen jälkeen en ole saanut käsiäni irti kirjoista.
Nyt on Hämähäkki-mies tullut postiluukusta 20 vuotta. Nyt tarvitsisi lisää kirjoille ja sarjiksille tilaa. Kaikki hyllyt täytetty kahteen riviin.

Juha Urosta komppaan täysin tuosta -en ole enää tässä maailmassa kun luen.
Kirjoja menee nykyään n. 1 kpl päivässä (a600sivua), pienempiä helposti kaksi. Kaikki genret käy. Yöunet jäävät monesti aika tiukalle kun ei malta laskea käsistä...jos sitä vielä yhden luvun lukisi.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Tuo on muuten paha kun ei huomaa miten aika juoksee lukiessa
Leffan ääreen nukahdan mutta kirjan kanssa en

Sitten lupaan itselleni että luen vain tämä luvun loppuun
Niinhän siinä sitten usein käy että aamu sarastaa

Itseasiassa pitäisi sulkea tämä helvetinkone kun luen uudelleen kirjasarjaa Tsingis kaanista ja olen vasta osassa kaksi
Ettei nyt vain taas sattuisi vahinkoa

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Tuo Juokse poika juokse on muuten sellainen nuorten kirja minkä on varmasti moni lukenut
Minulle laittoi opettaja kouraan kun olin ilmeisesti ilmetty häiriönuori
Oikein hyvä kirja mutta loppu on jotenkin lattea

Vähän vastaava kirja on Barry Maysonin Langennut enkeli
Ensin hekumoidaan teoilla joita sitten saadaan anteeksi lopussa jumalan armosta
Jokin siinä minua hieman tökkii

Meillä on noita kirjoja nyt kahdessa rivissä niin että hyllyt kiertävät koko ison olohuoneen
Sitten on erikseen lasten/nuortenkirjat mukuloiden huoneessa ja sielläkin hyllyt notkuvat

Osa vähemmän luetuista on pitänyt viedä muovilaatikoissa vinttiin
Sieltä voi sitten hakea tarvittessa mikä on onneksi helppoa sillä vaimo aakkosti laatikot ja ovat kirjailijajärjestyksessä

Myös mökille on viety esim pokkareita niin että ei niin yllättäen siellä on seinälle laitettu hyllyjä

Sarjakuvat ovatkin sitten itsetehdyissä hyllyissä tässä yhdistetyssä tietokonehuoneessa/soittolassa
Hieman niitäkin on

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Meillä oli keskikoulussa tää "Ruohoa, lunta", tai siis englanniksi "Go ask Alice", jota väitettiin päiväkirjaksi. Mutta kai se on yhtä paljon fiktiota kuin faktaa...Huumeilla meitä peloteltiin. Mutta tosi kova juttu oli Susan E. Hintonin "Me kolme ja jengi", jonka nuori nainen sai valmiiksi ja julkaistavaksi 17-vuotiaana; Anna-Leena Härkönen taisi Suomessa Häräntappoaseineen pystyä samaan.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen Vastaus kommenttiin #57

S.E Hintonitkin on tullut luettua
Nykyään sen tietää että lähes aina etukirjaimet merkitsevät naiskirjailijaa
Hyvä ettei pienenä tiennyt
Siinä olisi 10-12 vuotiaana jäänyt hyvät kirjat lukematta jos
olisi tullut "hyi tuon on tyttö kirjoittanut" reaktio

Itseasiassa nekin olivat sellaisia jotka sain tältä yhdeltä opettajalta
Epäilin jo silloin hänen tarkoittaneen ettei pian hyvin käy

Ei siinä kyllä mitään pahaa
Kuinkahan moni opettaja nykypäivänä käyttäisi rahaa siihen että ostaisi luokan isoimmalle pellelle kirjan
En usko että kovin moni

Niin ja olin sen hetken edes poissa pahanteosta

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen Vastaus kommenttiin #57

Nyt josko tämän jälkeen osaisin lopettaa kun kuitenkin luen sitten vielä kirjaa ja sitä en osaa myöskään lopettaa ajoissa

Härkösen Häräntappoase osui ja upposi realismillaan
Päähenkilö oli aivan tavallinen heppu joka joutui kesälomansa ajaksi maaseudulle jossa sitten tapahtui aivan uskottavia asioita

Hyvin harvoin kun nuoren maailmassa ne tapahtumat ovat niinkuin hollywoodissa missä kaikki on suurempaa vaan koostuvat juurikin tuollaisista sattumuksista

Jo pelkästään se että äiti kielsi poikaa lähtemästä stokikseen pitseriaan töihin on monen kohdalla täyttä totta

Itse onnistuin orpopiruna haihtumaan ruotsiin rakennuksille töihin 17-vuotiaana eikä koira perään haukkunut
Moni kaveri oli lähdössä mukaan
Yksikään ei päässyt

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin Vastaus kommenttiin #63

No joo. Mutta onhan se niinkin, että "jos kaikki kävelisivät Arkansas-jokeen, niin Two-Bit olisi kärkijoukossa", tms.

Käyttäjän MarjaHeinonen1 kuva
Marja Heinonen

Tämähän on hauskaa. Tulee muisteltua elämän suurimpia elämyksiä ja pääsee ylistämään suomalaista kirjastolaitosta. Tietty jotain tuli ostettuakin.
Raahasin siitä lähtien, kun sain kirjastokortin, pulkalla talvisin kirjoja kotiin. Pienenä tyttönä en jaksanut kantaa kaikkia. Lumettomana aikana täytyi käydä useammin, kun ei enempää jaksanut kantaa. Sängyn toisella puolella oli aina pino luettuja ja toisella lukemattomia.
Sarjakuvia: Akkari, Asterix, Tintti, Lucky Luke, Ahmed Ahne...
Kirjoista tulee mieleen Blytonin kaikki kirjat - Seikkailut, Salaisuudet ja Viisikot, Burroughsin Tarzanit, Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo sekä Järki ja Tunteet, L M Montgomeryn Pieni Runotyttö, Stevensonin Aarresaari, Vernen Sukelluslaivalla maapallon ympäri, Polvan Tiina-kirjat, Lindgrenin Peppi Pitkätossut, Janssonin Muumi-kirjat, Knutssonin Pekka Töpöhännät. Isoveljen pinoista ja divareista haettiin Haapakosken Pekka Lipposet ja Kalle-Kustaa Korkit.
Varmaan on paljon muitakin - muisti palaa pätkittäin, kun alkaa muistella. Vain hyviä muistoja!

Matti Jalagin

Pirttikoskella Rovaniemen lähellä isäni ollessa sikäläisen voimalaitoksen työmaalla varastoa paimentamassa muistan lukeneeni sängyssä selälläni mm. Aku Ankkaa ja joitain länne kuvakirjoja.

Osasin lukea kouluun mennessäni Pirttikosken kansakouluun ja muistan, niin hullulta kuin se kuulostaakin, että opin yhtäkkiä hahmottamaan, mitä siinä kuvakirjassa luki ja voisin vannoa, että se oli juuri Aku Ankka.

Samoin muistan täysin selvästi, kun katsoin makuuhuoneesta keittiöön syksyllä 1963 ja näin peilikuvana äitini kävelevän siellä ympyrää ja hokevan monotonisella äänellä "Herra Jumala, sota tästä tulee, sota tullee nyt tästä...".

Kennedy oli juuri ammuttu ja minä vedin peittoa korviin, koska sota oli tulossa.

Ei tullut, mutta tuli tarve seikkailla kaikkialla uittoränneissä ja muualla, missä ei missään nimessä saanut olla.

Mutta lukemaan opin ennen koulua ja Aku Ankka sen täytyi olla tai sitten joku Tex Willer tai jotain.

Nämä muistikuvat pitäisi kerätä kyllä niputettuina talteen.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Mä avasin tän oikeasti pikku jutttuna ja oman muistin tueksi facebookiin alkuillasta. Ja kun siellä rupesi tulemaan palautetta, tein tällaisen "oikean" blogimerkinnän. Jollakin taikatempulla pitäisi tehdä juuri niin kuin Matti Jalagin sen sanoo, kerätä nämä muistot talteen. Johan tämän blogin kommenteissa on mahtava lahjalista kaikeille meille, joilla on kummilapsia! Kirjojen hankkiminen ei ole tärkeintä. On tärkeää saada oikea kirja ja sen lukija kohtaamaan toisensa. Tämä on vallan mainio keino siihen.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Tuli muuten tälläinen juttu mieleen kirjastoista

Videovuokraamon ilkeä täti ei suostunut lainamaan K16 elokuvia pikkupojalla ja sekös suututti

Sitten sen hokasin
Kirjastossa olivat kirjat joihin elokuvat pohjasivat
Sinne siis
Esim Ken Folletin Neulansilmä ja juurikin Mcleanin Karhusaari ja vaikka mitä
Kyllä oli sellaisesta kymmenenvuotiaasti hienoa
Ikääkuin huijasin mutta en

Yhden kerran vähän kirjastontädit varoittivat että voi olla peloittava
Olisikohan ollut jotain Stephen Kingiä en muista

Ilkeä videovuokraamon täti siis tietämättään edisti lukuharrastusta
Myöhemmin sitten sain katsoa ja pettyä
Kirjat olivatkin parempia kuin niistä tehdyt elokuvat
Tuplavoitto sanon minä

bann attu

jostain syystä minulle käy monesti niin, että nukahdan kirjaa lukiessa. Tai siis luen niin kauan kunnes nukahdan (kärsin jonkin sortin nukahtamisvaikeudesta) Aina ei onnaa. Olen myös vakaumuksellinen lukuholisti.

sattuuko Tsingis olemaan Jon Igguldenin??? Aivan mahtava oli, samoin Keisari sarja.

poliitiikan saralta on löytynyt Noam Chomsky.
Yksi mielenkiintoisimpi kirjoja , jota on osunut eteen on: Jonathan Gloverin - Ihmisyys: 1900-luvun moraali historia. Suosittelen kaikille.

Juokse poika juoksi tosiaan lopahtaa lopussa. mutta vielä ärsyttävämpää on jos tarina päättyy: se olikin vain unta.

kirjoista löytyy mielettömän paljon ajatuksia yms. Samoin musiikista. Molemmat ovat kasvattaneet/vaikuttaneet vahvasti siihen millainen olen tänä päivänä. 16 vuotiaana luin Dan Simmonsin: Hyperionin, joka sai lopulta ajatukseni siihen suuntaan, että erosin kirkosta.

nyt pois koneen äärestä ja lukemaan: Alastair Reynolds: Ilmestysten avaruus

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Nonni minunkin piti mennä jo mutta vilkaisin vielä

Tsingis on nimenomaan Igguldenin
Keisari sarjakin löytyy hyllystä kuin myös Gloverin Ihmisyys joka onkin sitten jotain muuta kuin seikkailua
Siinä on kirja joka pistää todella miettimään asioita

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Hei, mene ...tuilemaan sille tädille ja lopuksi kiitä sitä vielä... Se on pahinta mitä ihmiselle voi tehdä.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Yksi vielä ja sitten lasku (haihduin lukemaan)

Isoisälläni oli Kalle Päätalon Ihmisiä telineillä
Joskus kuulin hänen mainitsevan sen olevan aika tarkka kuvaus siitä millaista rakennuksilla oli ollut aikoinaan

Perin sitten sen yksitoistavuotiaana isoisän kuoltua
Luin sen ja hetken aikaa olin siellä

En minä siinä vaiheessa ymmärtänyt niitä sivujuonia avioliiton hajoamisesta ja muuta mutta se työn ja työpaikkojen kuvaus vei jostain syystä mukanaan

Tuntui kuin olisi saanut olla isoisän mukana telineillä

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Esikaupungin kirjaston lasten ja nuorten kirjat läpi, Topeliuksesta ja Anni Swanista Kiljusen herrasväkeen ja Tarzaniin. Kirjasto oli auki 2 kertaa viikossa ja kerrallaan sai lainata 4 kirjaa, joita kävin jo samana iltana ennen sulkemista vaihtamassa, kirjaston lähellä kun asuttiin.

Lastenkirjoista parhaita oli Pekka Töpöhäntä, kotoa luetuista jäi mieleen Tulitikkuja lainaamassa ja Erich Maria Remarquen Länsirintamalta ei mitään uutta, jonka lukeminen taisi mahtua siihen ikähaarukkaan, ainakin likipitäen.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Noi Pekka Töpöhännät. Kyllä minäkin ne luin ja monta kertaa. Mutta eikö sen Monnin leimaaminen pahaksi kissaksi ja Pillin ja Pullan typeryksinä olo olisi mennyt vähemmälläkin perille?

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Jälkiviisastelun paikka?:)

Nunnu nukuttaa.

Ja huomenna voi olla joukkomöksötys

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin Vastaus kommenttiin #64

Hyvä tavaton. Möksöttäminen oli päässyt unohtumaan! Ja parasta möksöttämistä on tosiaan joukkomöksötys!

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Enid Blytonia tuli luettua kovasti. Lisäksi tietysti Neiti etsivää. Mieleeni on jäänyt myös Ursula- ja Villi Ami-sarjat. Oli myös sarja jonka nimi taisi olla Dunder ja Brak, joka oli todella hauska. Vähän isompana pidin Rauha S. Virtasen Selja-sarjasta sekä Merja Otavan Priskasta.

Olin lapsena kova lukemaan. Tuntui, että taivas aukeni kun pystyin itse lukemaan, eikä enää pitänyt kärttää aikuisia apuun.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Eikö Tarzania lukenut kukaan? Niitäkin parempia olivat tarinat suden elämästä kertovat lastenkirjat. Tietysti Raamattu tuli luettua jo seitsemän vanhana, kun halusin opetella pienet kirjaimet. Robinson Crusoe tuli kahlattua kahdesti, jopa samalla viikolla. Tuhat- ja yksi yötä ym. itämaisia satuja. Alladinin seikkailut ja tietysti Hipsuvarvas.

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen

Raamattu, Pekka Töpöhäntä, Kolme etsivää, Aku Ankka, sarjakuvina Viimeinen mohikaani ja Tsaarin kuriiri, Teräsmies,...

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Nyt on sellainen trendi että aikuiset ja varhaisteinit lukevat samoja kirjoja koska nuortenkirjat ovat nykyään niin hyviä. Oli ihana lukea Kolun Me Rosvolat-kirjaa lastenlapsille!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Nuortenkirjat siis kiinostavat aikuisiällä,kun halutaan saada nuoruus takaisin, ei niiden hyvyyden takia.

Mitä vanhemmaksi ihminen elää sen lapsellisemmaksi hän tulee.

Tulihan sitä luettua Pekka Puupäätä, Tintin seikkailuja, Kokon kertomuksia Joutsenesta, Kalevalaa, Hilpatapatapaata ja montaa muuta Waltarin Kiekua ja Kaikua unohtamatta, Matti Mainio ja Jussi Juonio, Lätsä, Tenavat....

Seppo Hildén

Nuoruuden lukumuistoihin liittyy vahvasti mielikuva keskiviikosta kello 13.30, jolloin kylän postilaatikon ohi ajoi vauhtiaan hieman hiljentäen keltainen postin linja-auto, jonka avoimesta ovesta rahastaja/postijakelija heitti vauhdissa pysäkillä olleeseen keltaiseen kylän isoon postilaatikkoon ohuella narulla nidotun postinipun.

Useimmiten heitto osui, eikä nippu lentänyt ojanpientareelle. Mutta aina sitä pikkupoika vähän jännäsi, miten tällä kertaa kävisi. Kun osui, me molemmat hymyilimme.

Siitä nipusta sitten innokkaasti avasin nyörit, käyden kaikki kylän postit läpi ja etsin sitä keskiviikon Aku Ankkaa ja sivussa muita kotiposteja. Siihen aikaan kaikkien kylän asukkaitten postit tuli tällä tavalla yhteiseen postilaatikkoon, josta kukin kävi kerkiessään penkomassa omansa pois.

Ja lapsuuden lukemisista on jäänyt mieleen myös Pekka Lipposen ja Kalle-Kustaa Korkin seikkailulehtiset kuten Jerry Cottonitkin.

Ja kaikki klassiset satukirjat.

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

Oli aika jännään tajuta, että kaikille meille on tuputettu viisikkoa. Ne kun sai pois alta niin pääsi isompien lasten hyllyille, Burroughsin Tarzan ja Verne tarttuivat käteen ala-asteella, oikeiden lukemisten polulle johdatti the white mountains, ja kaikkein innokkaimmin metsästän tripodeja vieläkin.

Käyttäjän MiliCarr kuva
Mili Carr

Janssonin Muumi-kirjat olivat pienenä ykköslukemistoani, ensin vanhempien lukemana ja myöhemmin itse luettuna. Vaahteranmäen Eemeli -kirjat, Herra Huut, Totte Svenssonit, Aapelin Vinski ja Vinsentti- kirjat ja Blytonin tuotanto kuluivat myös käsissäni. Kiplingin Kim-kirjat ja Twainin Tom Sawyerin seikkailut ovat jääneet mieleen.
Meille tuli Nakke Nakuttaja (Akkarin aatemaailma oli kuulemma vinossa), joka tietysti luettiin heti kannesta kanteen. Muita sarjakuvasuosikkeja olivat Lucky Luke, Asterix, Tintti, Ahmed Ahne ja ironista kyllä, Aku Ankan taskukirjat.
Olin sekä koulun että kunnan kirjaston vakiokävijä ja jossain vaiheessa siirryin lasten osastolta dekkarihyllyn puolelle sekä etsimään Keltaisen Kirjaston kirjoja, tarkkaa ikää en muista.

Käyttäjän MarkoKoivuniemi kuva
Marko Koivuniemi

Mielenkiintoinen aihe muisteltavaksi. Asuin pienehkössä kylässä jossa oli ala-asteaikoinani vielä sivukirjasto. Olin sen vakioasiakas - sain erikoisluvalla lainata Minä Aku Ankka -jättialbumeita jotka oli muutoin tarkoitettu paikanpäällä luettavaksi. Kiltti kirjastontäti tuki lukemista ahmivaa poikaa.

Olennaisesti lukuinnostani saan kiittää varmaankin isoasiskoani joka opetti minua lukemaan - aapinen tuli luettua melko pian koulun alettua jo etukäteen. (Ja A-NU ja E-SA sekä HEIK-KI JÄ-NIS ja SI-MO SII-LI ovat ikuisiksi ajoiksi piirtyneet muistiin.)

Pupu Tupuna, Pekka Töpöhäntä ja muut peruslastenkirjat on tullut luetuksi ja paljon niistä muistaa kun omille lapsilleen lukee.

Mutta kyllä ehdottomasti lukuinnostus räjähti Aku Ankan ansiosta, minulla on tallella piirustusvihkoja joihin olen piirtänyt puhekuplia ja kirjoittanut jäljentäen "repliikkejä" Aku Ankan puhekuplista. Kotiini on tullut iät ja ajat Aku Ankka - itsellenikin nykyään. Sarjakuvainnostusta lisäsi mummola, jossa oli mm. 3 vuotta minua vanhempi setä jonka luokse viikonloppuisin usein menin. Mummolassa oli pitkän aikaa tullut sekä Aku Ankka että Mustanaamio ja myös Tarzan, Hopeanuoli ja Korkeajännitys tulivat tutuiksi. AA Taskukirjoja oli isot hyllylliset ja niitä ahmin 80-luvun alkuvuosina järjestyksessä.

Kirjaston puolelta tietysti vähän isommillekin viihdyttäviä sarjakuvia (Asterix, Lucky Luke, Tinttikin) mutta kirjapuolelta ehdottomasti 3 etsivää -sarja, jossa halusin samaistua Jupiter Jonesin hahmoon joka oli pullea mutta nokkela poika.

Luin kyllä faktakirjallisuuttakin jo ala-asteella - miten innoissani olinkaan kun sain joululahjaksi Taskutietojätti-tietosanakirjan. Samoihin aikoihin kouluissa katsoimme Koulu-TV:n Robotti von Rosenbergin tutkimukset sarjaa joka innosti minua niin että oma tutkimuskansioni on tallella johon olen käsin kirjoittanut artikkeleita ja osin jäljentänyt tietosanakirjasta isonsiskoni kirjoituskoneella kaksisormijärjestelmällä naputtaen. Ja divarista löytämäni Apollo-kuulennosta kertova kirja oli pakko-ostos kun mieleen muisti miten innoissani sitä ala-asteikäisenä luin.

Yhtenä lukuharrastuksena oli 70-luvun lopun Safari Kortti Kerho -korttisarja joka meidän talouteen oli aikoinaan hankittu. Itselleni se oli aarre. Jokaisessa kortissa oli edessä kuva eläimestä levinneisyysalueineen ja luokituksineen ja takana kattava tietopaketti - kortteja järjestellessä eri lajitteluperustein tuli luettua ja opittua paljon.

Kotona oli myös Kariston nuortenkirjaston -sarja joka oli isolle veljelleni ja siskolleni aikoinaan tullut. Siellä oli sopivan pituisia kirjoja ala-asteikäiselle ympäri maailmaa ja vaihtelevista aiheista. Suomalaiskirjoista Anteri Lapinpoika ja kaikenlaisia Sivar Ahlrudin arvoituskirjoja.

Pitääkin miettiä lisää ja vähän järjestelmällisemmin tätä asiaa myöhemmin.

Pertti Ilonen

Aivan loistava avaus, Niklas.

Kassikaupalla kannoin lapsena ja varhaisnuorena kirjoja kotiin: fillarilla, notkuvat kirjakassit molemmilla puolilla fillarintangoilla huojuen. Burroughs: Tarzanit, Mars-sarja. Blyton: Viisikko, Salaisuus-sarja, Sos-sarja, Seikkailu-sarja. Sivar Ahlrud. 3 etsivää (Hitchcockin nimellä ratsastanut sarja.). Jules Verne. Kaikki mahdollinen taisi tulla luettua. Nuo ehkä helpoimmin muistettavissa näin nopeasti. Sarjikset, Pekka Töpöhäntä, Tintit. Sitten oli tämä "pölkkyperhe", joka asui "tukkiholmassa". En muista sarjan nimeä, sen muistan, että kaikki lasten leluja myöten oli tehty tukeista. Aivan mystinen lukukokemus ihan pienenä.

Ihan pienenä lapsena tärkein kirja oli Kuosmanen, Merenkylät: Opin lukemaan. Edelleen tallessa, selkämykset alkavat olla jo sipaleina. Siitä alkoi lukemisen riemu, joka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...

Muistin juuri erään kokemuksen, josta intoni lukemiseen taisi alkaa: Oltiin automatkalla, kaiketi Pohjois-Ruotsissa. Ja pysähdyttiin illan pimeydessä jonnekin lentoasemalle kahvioon katselemaan lentokoneita. Muistan vieläkin ne korkataajuiset 727:n tai DC-8:n moottorien vihellyksen ja lievän kerosiinin hajun sisälle mennessä. Pimeys lentoaseman ikkunoista. Kirkkaat lentokoneiden ja lentokentän valopisteet heijastuivat märältä asfaltilta kahvion ikkunoista.

Olimme kahviossa ja joku matkalla ollut setä pysähtyi pöytäämme, jossa istuin vanhempieni kanssa. Muistan vieläkin pullan tuoksun, pullan jota nakersin. En tajunnut keskustelusta mitään, hän ojensi yllättäen minulle ison nipun Aku Ankka lehtiä ja lähti kävelemään, ilmeisesti lähtöportille. Taisin olla 2-3 vuotias. Aku Ankkojen (Kalle Anka) karkean paperin tuntu pienissä pullantahmeissa sormissani ja painomusteen tuoksu nenässäni.

Kiitos kirjastojen ja kiitos tuntemattomalle norjalaiselle sedälle: paljon on uusia maailmoja avautunut ja mieli avartunut lukiessa.

Käyttäjän osmoapunen kuva
Osmo Apunen

Tuo "sai lukea" on ehkä turha kynnys, kirjoihin tottui kirjattomassa kodissa jo sitä ennen. Vaarin kuvaraamatussa Dorén vanhan testamentin kuvitus jätti syvät jälkensä omaan esilukemiseeni, saksalaisten Signaalin propagandakuvat ja ja Rymy Eetu tekivät varsin selväksi, mistä sodassa oli kysymys. Yhtä lailla lukemiseen usutti Hovinsaaren kirjaston muikea kirjojen lemu, nyt se tulee vastaan Kansallisarkiston hyllyistä. Sitten tulivat tietysti Tarzanit mutta myös Pikku Jättiläinen ja Nuorten Kokeilijain ja Keksijäin Kirja. Kokeita tehtiin mutta mitään ei muistaakseni keksitty.
Ilman noita visuaalisia seikkailuja ja tuoksujen maailmoja tie ensimmäisen polven koulusivistykseen tuskin olisi auennut. Se on sitten eri juttu, kun saa syntyä kirjojen keskelle.
Virkistävä avaus, kiitoksia!

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Pitipä ottaa esille Kuvaraamattu (painos vuodelta 1959), ja selata näkyviin "Daavid näyttää Goljatin päätä." Piirros löytyy I Samuelin kirjan yhteydestä. Hurja kuva; hyi hemmetti - iso mies ja irtopää! Pelottaa yhtä paljon kuin lapsena.

Miksi taiteilija Doren nimen lisäksi kaikissa Kuvaraamatun piirroksissa on toinenkin nimi? Dore on signeerannut vasempaan alanurkkaan, mutta myös oikeasta alakulmasta löytyy nimi, joskus käsittääkseni kaksikin.

Käyttäjän osmoapunen kuva
Osmo Apunen

Onhan siellä kaikenlaista puukottamista, päiden irrottamista ja filistealaisten syöksemistä, mutta sitä samaa tuli vastaan Grimmin saduissakin - ja myöhemmin Foucault'n kirjoissa. Kait se raadollisuus myös kiehtoi ajattelemaan hurjia asioita, seikkailemaan. Onko se nyt niin kaukana Tolkienista?
Mahtaisivatko ne muut nimet olla painolevyjen kaivertajia?

Käyttäjän RiittaMustonen kuva
Riitta Mustonen Vastaus kommenttiin #88

Joo, minua kammotti se vedenpaisumuskuva missä ne äidit kannattelivat lapsiaan epätoivoissaan veden pinnan yläpuolella...Se kirja kyllä jätti muistijäljen, täytyy sanoa!

Mutta näistä lukemisista. Miulle oli tosi tärkeä kielen kannalta Aku Ankka. Asuin ikävuodet 3-6 rapakon takana, Massavaltiossa, kuten Massachusettsia tavattiin kutsua fingelskaksi. Ja ukki uskollisesti lähetti Imatralta aina Akurit niinkuin sitä meillä kutsuttiin.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Se kuva... Daavid näyttää Goljatin päätä. Onneksi mulla ei ole kämpässä sitä Raamattua, menisin vaikka vahingossa katsomaan ja katselisin sitä painajaisissani koko ensi yön.

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

Minä luin lapsena aivan älyttömän paljon kirjoja, koska ei siellä keskellä korpea kauheasti muutakaan tekemistä ollut, onneksi, sillä kun nyt olen seurannut vanhemman tyttäreni lukuharrastusta, niin eihän sitä ole ollenkaan.

Viisikot tuli tietenkin luettua läpi monta kertaa, mutta kun tarkemmin miettii, niin kotimaisia kirjoja luin hyvin paljon. Heppatyttönä tietenkin Merja Jalon Nummelan ponitalli -sarja oli ehdoton suosikki. Olihan niitä muitakin heppatalleihin liittyviä jänniä kirjoja, mutta muistan, että Nummelan ponitallit oli niitä ainoita oikeita. Lisäksi muistan lukeneeni Taru Mäkisen Kultainen salama -kirjoja.

Kaksi kirjaa on kuitenkin jäänyt jotenkin aivan erityisesti mieleen ja molemmat kirjahyllystä edelleenkin löytyvät. Olin lapsena erittäin kiinnostunut antiikin historiasta, jota ruokki se, että pääsin lapsena käymään mm. Kreikassa monissa antiikin kohteissa ja 10-vuotiaana vanhempani veivät Italiaan, jolloin vierailin Pompeijissa. Siihen kolahtikin sitten mukavasti Liisa Hännikäisen Terhin kreikkalainen kesä. Muistan, että Terhi oli ehkä ensimmäinen fiktiivinen hahmo, johon todella samaistuin.
Se toinen erityinen kirja lapsuudesta on Axel Munthen Lumottu saari. Sen pienet tarinat tekivät minuun aivan mielettömän vaikutuksen.

Jouko Koskinen

Lukemisen aloitin noin 9 -11vuotiaana isoisän ullakolla. Siellä sai olla rauhassa ja luettavaa oli paljon. Jotain Nyyrikki tms. lehtiä ja suuri laatikollinen Tartsaneita. Sihuhen sain käsiini sen ilmestymisvuonna. Sinuhe ja Kaptah olivat naapurin isojen poikien sankareita ja minun piti pihistää kirja salaa em. ullakolle.

Parisen viikkoa siinä meni. Pojat olivat (vain) osittain oikeassa kun sanoivat 'et sä siitä mitään ymmärrä' . Aikuisempana Tartsanit vaikuttivat tosi pliisuilta. Mutta Sinuhen luen uudelleen aina muutaman vuoden välein. Kuten Waltarin muitakin. Ymmärrys lisääntyy.

Pekka Kohonen

Luin neljännellä luokalla Tolkienin Taru Sormusten herrasta kirjan ja Hobitin. Samoihin aikoihin luin Tarzan ja Mars-sarjan kirjoja Edgar rice Burroughsilta. Myos "Maameren tarinoita" kirjoja (Ursula K. Le Guin). Lisäksi luin satukokoelmia. Luin myös sci-fi kirjallisuutta eri lähteistä mm. Asimov ja Arthur C Clarkea. Lueskelin myös Sherlock Holmes ja Agatha Christie kirjoja. Muistaakseni aika nuorena luin kaikki Sherlock Holmes kirjat (suunnilleenm 12-14 vuotiaana). Luin myös aika paljon sekä Poirot, että Marple kirjoja Christieltä.

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

A. Christien kirjoista huippupelottavana jäi mieleen 10 pientä *eisaasanoaääneen*poikaa. Meillä oli se leffanakin ja sitä aina tillotettiin, mutta lie se jotain häiriökäyttäytymistä aiheuttanut, kun äiti sen VHS:n sitten hävitti. :D
Toinen suunnatonta kauhua herättänyt kirja oli Tohtori Jekyll ja mr. Hyde. Siis ohmyfuckinggod! :D

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Joku tuolla ylempänä otti aikakausilehdet juttuun mukaan

Itselleni ehdoton ykköstapahtuma oli kun noin kymmenen vuotiaana sain ilmaiseksi kasan vanhoja albi-lehtiä

Hieman oli niskavillat pystyssä ja sormien välistä katselin
kuvia siitä kuinka Arska oli tappanut Reiskan kirveellä
Reiska kun oli ottanut sen viimeisen huikan

Parasta oli kun sieltä löytyi oman slummin murhamiehen tarina
Oltiin tapahtuman sattuessa hieman kuin enemmän pelätty Otto-Emiliä joka pisti vaimonsa kylmäksi ja pakeni metsiin
Siellä sitten fikkareiden kanssa etsittiin (ja pelättiin)
Hemmo oli kyllä maatunut ja löytyi seuraavana keväänä vasta

Jostain sain silloin päähäni ruveta isona Alibin toimittajaksi tai ylipäätään rikosreportteriksi
Sitten kuulin että pitäsi opiskella moiseen niin juu ei
Ei sitä sitten viitsinyt

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Luin 60-luvulla moneen kertaan lastenkirjaa "Junalla Timbuktuun". Ja koska kaikki ympyrät sulkeutuvat, ovat Mali ja siellä sijaitseva Timbuktu maailmanpolitiikan polttopisteitä nyt vuonna 2013. Asiantuntemukseni on siis peräisin liki puolen vuosisadan takaa!

Käyttäjän SeppoSoininen kuva
Seppo Soininen

Muistan hyvin kun opin lukemaan ennen svenska samskolaniin menoa. Ja siinä 8-9 vuotiaana mielilukeminen oli Grimmin sadut. Pelottavat ja jännät, ihan oma maailmansa. Nytkin pitkälle yli 80 luen suunnilleen kirjan viikossa. Niitä on kertynyt noin 1700 teosta. Hyödyllistä huvia ja ennenkaikkea tietoa.

Käyttäjän elinakeranen kuva
Elina Keränen

Minä luin alle kouluikäisenä satumaa -nimistä kirjasarjaa, jossa oli vanhoja aikuisten klassikoita lasten versiona. Antiikin taruja Odysseiasta lähtien, skandinaavien jumalia, Robin Hood ja mitä kaikkea. Kun menin ekalle, luin Tarzaneita jotka oli koulukirjaston hyllyssä melkein katonrajassa niin että joku joutui aina antamaan niitä minulle. Kirjavalioita luin myös aina kun vanhempien silmä vältti.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Dear Elina ja anteeksi Nilkas, tämä ei kuulu avaukseen, mutta Elina on harvakseltaan ollut blogissa, joten pieni info.

Talvivaara Satiiri vinoneliöön on valmis ja toimituksella on kuva ja juttu valmisteilla. Jos mahdollista voisin ottaa sinuun yhteyden sähköpostilla "provikan" merkeissä?

Käyttäjän elinakeranen kuva
Elina Keränen
Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #96

Ok voit poistaa osoitteen , laitan sulle mailia.

Käyttäjän VesaHytnen kuva
Vesa Hytönen

Minä opin lukemaan vasta ekaluokkalaisena mutta kolme vuotta nuorempi siskoni oppi samaan aikaan kun kuunteli minun tavaan läksyjäni keittiöm pöydän ääressä.

Kun olin vihdoin sen lukutaidon oppinut, niin isä vei minut Turun kaupunginkirjastoon ja minä sain ihan IKIOMAN KIRJASTOKORTIN. Se oli jotain todella juhlavaa joka avasi minulle uuden maailman. Ja niin sitten luin yhtämittaa läpi kaikki koko lastenosaston kirjat, ainakin pojille suunnatun kirjallisuuden. Ilman suurempaa häpeää luin kyllä myös siskon tyttökirjoja, joista muistan ainakin Helena-sarjan. Parhaimpina päivinä kävin kirjastossa kaksi kertaa kun ahmin ne luvalliset neljä kirjaa yhteen putkeen.

Huomaan, että on aika vaikeaa muistaa kirjoja sen tarkemmin, mutta ainakin Nuorten toivekirjaston siniselkäiset kirjat luin kai useampaankin kertaan. Aaro Hongan kirjat tuli luettua kun ne alkoivat kiinnostaa sen takia, että äidin kielen opettajamme niitä niin paljon halveksui.

Aika pian aloin myös luikahtaa aikusten puolelle, mutta en romaanien vuoksi vaan tietokirjojen puolelle. En niitä ensi alkuun olisi saanut lainata, mutta kirjaston tädit katsoivat sormiensa läpi. Tekniikka ja erityisesti merenkulku kiinnostivat, samoin maantiede. Ja niin sitten minusta tuli isona tekniikan mies.

Tässä kirjoitaessani olen yrittänyt muistella, että mikä ihmeen kirja se oli, joka kaikkein ensimmäiseksi oli suosikkini. Mikäli hatarat mielikuvani pitävät paikkansa, niin sen nimi oli "Kun minä kasvan suureksi". Mistähän sen löytäisi tai ainakin tarkempaa tietoa?

Lyseoiässä rakkain kirjani oli ilman muuta Monsarratin "Julma meri", jonka opin ihan ulkoa, lueskelin sitä sitten sieltä täältä.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Kirjoitan tähän vastauksen, jonka olisin voinut kirjoittaa eri puolille blogia. Asia on tärkeä.

Koska olen muiden huitelujeni lisäksi kirjankustantaja Suomessa, tiedän jo siksi, että suomalainen kirjastojärjestelmä on yksi niistä asioista, jotka pitävät pientä ja kylmää maata hengissä.

Ystäväpiiriini kuuluu paljon toimittajia. Suuri osa heistä on köyhien perheiden lapsia. Ja köyhien perheiden lapset, jotka halusivat lukea ja kirjoittaa, ovat Suomessa sekä tärkeitä lukijoita että tärkeitä kirjoittajia. Mutta eivät olisi sitä mitä ovat ilman loistavaa suomalaista kirjastojärjestelmää.

En ole köyhästä tai edes nälkää nähneestä perheestä, mutta muutamaa asiaa olen ystävyyssuhteideni ansiosta Suomessa arvostanut enemmän kuin muita: kouluruokaa, motivoituneita ja asiansa osaavia opettajia sekä kirjastoja. Ne ovat tuoneet Suomeen tasa-arvoa ja sivistystä, ja siksi Suomi saa aina isot pinnat PISA-testeissä ja muissa.

Hops. Pitää lopettaa, en halua olla pateettinen.

Ulla-Kristiina Salmi

Meillä ei kotona ollut kirjoja, joten ensimmäinee lukukokemus oli raamattu, minkä luin kannesta kanteen useasti, kunnes lopulta sain kirjastokortin.

Tärkeimmät kirjani lapsena olivat kummisedältä 9v. saamani Laura Ingalls Wilderin Pieni talo suuressa metsässä, ja myös kummisedältä 10v saamani Steinbeckin Vihan hedelmät. Viime mainitusta pidin mm koulussa esitelmän, ja se on paljon vaikuttanut maailmankuvaani.

Käyttäjän veikkonen kuva
Veikko Sorvaniemi

Meillä oli paljon kirjoja. Pidin valtavasti lukemisesta. Parhaiten mieleeni ovat jääneet tietosanakirjasarja Tiedon värikäs maailma, jota tuli luettua paljon. Tieto oli jotenkin niin kiehtovaa, ja kun sitä pystyi vihdoin itse hankimaan kyselemisen sijaan niin voi sitä mahtavuutta. Jossain vaiheessa sain Pikkujättiläinen tietokirjan, joka on minulla tallessa vieläkin. Se oli mahtava tietokirja.

Mysteerien maailma, Tiedon rajamailla, UFO-kirjat ja Dänikenit olivat myös mieluisaa luettavaa.

Varsinaisesta lastenkirjallisuudesta mieleen on jäänyt ainostaan Kolme etsivää kirjat, joita tykkäsin lukea. Suuren vaikutuksen teki myös Louis L'Amourin Matkarumpu ja vähän myöhemmin Charrierin Vanki nimeltä Papillon.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

"Hauska on tietää" -sarja oli hyvä. Kolme etsivää ja Kuiskaava muumio oli tajuttoman jännä. On muuten ensimmäinen kirja, jonka luin myös alkukielellä, olin vissiin 12 ja sain mutsin ostaan sen kirjakaupasta englanniksi. Vieraan kielen numeroni taisi muuten olla 4 ja 5 ja 6 niinä vuosina.

. suvituuli

Alle 12-vuotiaaana?

No, tietysti Aku Ankkaa, Korkkareita ja Nastamuumiota. Aika yllättävää, ettei kukaan tähän mennessä ole maininnut Pekka Lipposta ja Kalle-Kustaa Korkkia, joita en pelkästään lukenut vaan myös kuuntelin radiosta.

Vanhemmilta serkkupojilta perin ison kasan 50-luvun seikkailukirjoja kuten Pertsat ja Kilut, Uula Aapan tuotantoa (Sissipartio Iskee, Kaukopartion seikkailuja, Jälkipartio varmistaa), Atomivene Aavetta sun muuta lähinnä Nuorten Toivekirjaston ja Seikkailujen Maailma-sarjan tuotantoja.

Kansakoulunopettajani taisi huomata kiinnostukseni, koska antoi minun tyhjentää koulun kirjastosta historian ja biologian vanhentuneet oppikirjat. Niinpä Suomen Sota tuli tutuksi monella tapaa kuvattuna. Onneksi DNAta ei vielä ollut keksitty, joten saatoin rauhassa keskittyä karhujen ja leijonien maailmaan.

Mutsini kysäisi tutultaan, mitä pojanklopin kannattaisi lukea. Tämä sittemmin kansalliseksi kirja-arvostelija-kuuluisuudeksi kohonnut totesi, ettei sillä niin väliä mitä lukee, kunhan lukee.

Niinpä Vernet, Huckleberry Finnit, Tarzanit ja Viisikot tuli kahlattua. Aika mielenkiintoista, että viime vuosina Tarzan on todettu ei-sopivaksi - miten mahtoi vaikuttaa myöhempään kehitykseeni, kuka tietää.

Noilta vuosilta en tule palanneeksi muihin kuin Stevensonin Aarresaareen, jonka lukaisen harva se kesä landella. Niin, ja silloin tällöin palaan Vernen 'Maailman ympäri 80 päivässä' tunnelmiin, kun vierailen Lontoon Reform-herrasmiesklubilla, jonka kirjastosta ko. seikkailu saa alkunsa.

Sinänsä mielenkiintoista on, mitä tapahtui 12-14 vuotiaana?

Koska viisitoistavuotiaana olinkin uppoutunut Karl Popperin 'Avoimeen Yhteiskuntaan'. Mutta sehän onkin toinen kysymys...

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Uula Aapa: Kaukopartio koukkaa. Huckleberry Finnin seikkailut on edelleen listani kärkipäässä, jos joku kysyy elämäni kirjoja.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Keksijäin kuningas : kertomus Thomas Alva Edisonin elämästä
Amundsen, Sverre S.
http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=878949
Oli pikkupoikana kiehtovaa kuulla, että Edisonkin aloitti pienenä isolla kokoelmalla erilaisia purkkeja, joissa kaikissa luki MYRKKYÄ. Nouseminen morsettamistaidoilla asemaan ilman koulutusta tai perhetaustaa oli myös rohkaisevaa.

Pieni maanpuolustaja - Kansakoulunoppilaan ohjekirja
Valorinta Väinö
http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=810019
Isoäitini tyrkkäsi tämän kirjan minulle aikoinaan, oudosti hymyillen. Jälkikäteen mietin, olikohan hänen evakkotaustalla asiaan merkitystä. Mieltä kutkutti, että vain joitakin vuosikymmeniä aiemmin lasten tuleva rooli nähtiin niin tärkeänä, että heille vakavissaan opetettiin venäläisten pommikoneiden profiilikuvia, kuinka taistelukaasuilta suojaudutaan ja erityisen sankarillista oli alkupuhe, jossa muistutettiin, että suomalaisten on oltava valmis koska tahansa kestämään 70-80-kertainen ylivoima (tulikin numeroissa toistoa vahingossa).

Pitäisi varmaan skannata tämä ja laittaa nettiin jakoon – aloitin jo, mutta urakka jäi kesken.

Ja Jippo-lehti oli loistava!

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Ennen kansakouluikää kiinnostavin kokemus oli Martti Jukolan Suuri Olympiakirja. Siihen saattoi palata kuin hakuteokseen: valita, mikä historian kohta sattui minäkin iltana kiinnostamaan.

Jukolan kieli oli ajoittain ihailtavaa. Myöhemmin, kun näki videolta esimerkiksi Thomas Hampsonin ja Alex Wilsonin loppukiritaistelun, Jukolan antiikista inspiroitunut kuvaus toi siihen uuden ulottuvuuden.

Olihan tohtorilla maailmankuvakin. En muista, että meillä kotona olisi ollut aihetta keskustella vaikkapa vammaisten asemasta, ennen kuin törmäsin viisivuotiaana Jukolan mielipiteeseen kääpiökasvuisesta painonnostaja Joe Di Pietrosta: "Tällaisia atavistisia ilmiöitä varten urheilu ei ole".

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Jukola oli suurmies, muun muassa toimittajana.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Rajahan kulki kahdessatoista ikävuodessa, mikä sattuu minulle erityisen sopivasti. Täytin 12 vuotta keväällä 1967. Kesällä luin Tuntemattoman sotilaan, ja kävimme katsomassa sen koko perheen voimin Pyynikin kesäteatterissa. Syksyllä Laineen leffa esitettiin ensimmäistä kertaa telkkarissa.

Samana syksynä vaarini kuoli ja samana vuonna tusinan verran tietyn polven sukulaisia muutenkin, keuhkosyöpään kaikki. Realismi astui elämään ihan uudella tavalla. Dekkariharrstuksessakin britit vaihtuivat Chandleriin ja Hammettiin.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Ja ne kuvitukset, alkaen mummolan paksusta kuvaraamatusta, jonka pelottavia kuvia kuitenkin täytyi joka mummolakäynnillä äkkiä kurkistaa, aina Rudolf Koivun kuvittamiin satukirjoihin ja Kotilieden Kiekuun ja Kaikuun saakka.

Teppo Nygren

Pekka Töpöhäntä, Pertsa ja Kilu, Aarresaari, Tarzan, Chitty Chitty Bang Bang(Ian Fleming).
Sherlock Holmes, Valkoinen armeija, Vakain tuumin ja harkiten(Iles Francis). Jossakin vaiheessa lainasin kirjastosta yhden John Dickson Carrin kirjoittaman dekkarikirjan ja sen innostamana luin niitä enemmänkin. Kirjahyllymme ohuimman kirjan: "Sivullinen", joka oli kyllä tuolloin minulle hieman liian aikuista tekstiä.
Valkohammas(Jack london), Myös joku kirja, jossa oli susi nimeltään Harmaa, mutten muista kirjan nimeä.
Nuori ja kärsimätön Nygren jätti kyllä hemmetin monta kirjaa kesken, kun kirjassa ei tietyn määrän sivuja luettua tapahtunut mitään kiinnostavaa. Esimerkiksi Kirjahyllyssä kiinnostavasti kiiltelevä Isaac Asimovin Itse Jumalat oli sellainen paska kirja jota ei kannattanut lukea kovin montaa sivua. :)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Teppo tuota kirjaa tai sarjaa minäkin kommentissani muistelin.

"Myös joku kirja, jossa oli susi nimeltään Harmaa, mutten muista kirjan nimeä".

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Ei kai Nygrenillä ja Alsiolla mene sekaisin London ja Ernest Thompson Seton? Tai sitten haette kirjaa, jonka julksunimi oli muistaakseni "Hopeanharmaa" Katon kohta V:n googlesta.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin Vastaus kommenttiin #121
Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #125

Kaksi partiopoikaa oli kiinnostava, vaikka ei mitenkään saanut musiikin ja urheilun ystävää innostumaan erätaidoista. Jälkikäteen ajatellen I. K. Inhan käännöksen kieli taisi olla tärkeämpää kuin Setonin asia.

Teppo Nygren Vastaus kommenttiin #125

Tuo Hopeanharmaahan se on. Olisin hankkinut omille lapsilleni sen kirjan luettavaksi, mutta en muistanut sitä nimeä. Sattuipa hyvin että nimi selvisi. Täytyy lähteä kyseistä kirjaa metsästelemään. KIITOS!!!

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin Vastaus kommenttiin #143

Anytime... Tämä on tosi hauska blogi, myös tekijälle.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #125

Hopeanharmaa (Silver Chief, Dog of the North), suom. Meri Utrio 1957
Hopeanharmaa on syytön (Silver Chief to the Rescue), suom. Meri Utrio 1957
Hopeanharmaa palaa (The Return of Silver Chief), suom. Meri Utrio 1958

Siinähän ne ovatkin, no susista kuitenkin. Kiitos!

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin Vastaus kommenttiin #154
Käyttäjän kristiinailmarinen kuva
Kristiina Kreisler Vastaus kommenttiin #121

Harmaakarhun elämäntarina on Setonin ihanan ihana kirja.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin Vastaus kommenttiin #203

Tito, kojootti on kylläkin ykkönen mun milestä.

Antti Harjula

Vinttikamarin aarrearkusta. Simo Penttilä: Kalpean kamalan kosto, Sierranuevan sulotar. Zane Grey: Purppurarinteiden ratsastajat, Ukkosvuori, Erämaan kultaa, Auringonlaskun sola...

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Äiti on vanha Zane Grey -fani, s. 1932. Ja nyt hän on kovin iloinen, kun toista hänen nuoruutensa kirjailijaa, Wodehousea (Jeeves-kirjat) julkaistaan myös suomeksi, ja edustamani kustantamon kautta!

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Ei saa mainita Zane Greytä: harmittaa niin vietävästi että lahjoitin kaikki naapurille seurakunnan myyjäisiin, sinne meni Betty Zane ja muutkin niteet, Kanjonin kutsu ja Yksinäisen tähden harhailija, muita en enää muistakaan.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin Vastaus kommenttiin #158

Sorry, mainitse Grayn kuitenkin... Yksainäisen tähden harhailija ei uskaltanut panna hanskaa oikeaan käteen, ettei vetonopeus heikkenisi.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Wodehousehan on varsin ajankohtainen nykypäivän Suomessa. Presidenttikin uudenvuodenpuheessa oli huomannut oleskeluyhteiskunnan jo vihdoin saapuneen tänne. Olisiko kuhnuriklubilla jotain asian kanssa tekemistä?

Minulla on kyllä aika vahva muistikuva, että niitä Jeeves-kirjoja oli suomennettu jo noin 30 vuotta sitten ja muitakin Wodehousen kirjoja. No, erittäin painokelpoisia edelleen.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin Vastaus kommenttiin #217

Juuri näin. Äiti on lukenut jo 1940-luvulla Jeeves-käännöksiä paperikansissa ja on ollut hirmu iloinen nyt, kun niistä on tullut uudet painokset, ja vieläpä kustantamosta, jossa oma poika on takapiruna! Tässä linkki: http://www.teos.fi/kirjailijat/p-g-wodehouse.html.

Ja terveisiä Kaisa Siveniukselle, joka nämä uuden polven suomennokset on tehnyt. Ja by the way, olen kuullut valitusta vanhoilta Jeeves-faneilta, joiden mielestä Kaisa on suomentanut uudet kirjat liian lähelle nykyaikaa.

Kun tämän ketjun mainioita blogikommentteja lukee, niin useaan kertaan joutuu miettimään, että kannattaisiko tämäkin kirja käännättää suomeksi uudelleen... Toivottavasti blogia luetaan kaikissa kustantamoissa, saisimme lisää vertailtavaa.

Jenni Santoo

Heti opittuani lukemaan oikeastaan ahmin kirjoja. Anni Swanin sadut ja kirjat, Jalmari Finnen Kiljusen herrasväki, Enid Blytonin viisikko-kirjat ja varmaan kaikki muu suomenettu, L M Alcottin kirjat, L. M. Montgomeryn Anna sarja, Astrid Lindgrenin Peppi-kirjat
Marjatta Kureniemen Onneli ja Anneli kirjat olivat aivan ihania.

Kun koulussa oli tylsää ja sain tunnin tehtävät valmiiksi sain valita luokan kirjahyllystä luettavaa, suosikkini oli tietosanakirja Media ja suosikkiartikkelini oli Tollundin mies, luin myös historiallisia kertomuksia, Maat ja kansat kirjasarjaa ja eläinkirjoja.

Mulla oli lähes aina joku kirja mukana, jos vaikka satuttiin kyläilemään paikassa jossa oli tylsää. Kesälomalla siivosin aitan vintin täydelliseksi Aku Ankkojen lukupaikaksi, siellä vietin suurimman osan aikaani.

Käyttäjän lumiaura kuva
Jari Kuusisto

Aapisen rinnalla ensimmäinen koulun kirjastosta lainattu teos oli joku H.C. Andersenin satukirja, joka oli hädin tuskin lukemaan oppineelle tosi tylsä ja hankala luettava. Se tulikin valittua lähinnä kauniin kannen perusteella.

2-luokalla tilasin Buffalo Billin kolmannella luokalla Pecos Billin jne. Raittiuslehteäkin luettiin koulusa ja muistan vieläkin siinä olleen artikkelin Kaarlo Kangasniemestä joka oli uransa huipulla. 10-vuotiaana luin sekaisin oikeastaan kaikkia nuorten seikkailukirjoja, Curvoodia, Werneä jne. Kirjastosta kannettiin joka viikko 5-7 kirjaa, yleensä sotaromaaneja, Joppe Karhusta jne. Vanhemmat kauhistelivat raakaa tekstiä jota ahmin ja muukin perhe taisi lukea monet lainaamistani kirjoista. Romaaneista siirryin pikapikaa sotahistoriaan. Lähellä oleva KIRJASTO on ollut ainakin minulle korvaaton aarreaitta, vaikka nykyään omakin kirjahylly on täynnä lukemattomia kirjoja...

Käyttäjän Kaija-LiisaNissinen kuva
Kaija-Liisa Nissinen

Nyt tämä mummo huomaa kuinka vanha onkaan. Onkohan teistä kommenttien kirjoittajista kukaan lukenut - tai edes nähnyt - sellaista sarjaa kuin Z. Topelius: Lukemisia lapsille. Minulla on vieläkin kirjahyllyssäni kuusi osaa tätä kirjaa, ja takakansi rikkinäisin III:sta osasta. Tosin Peppi Pitkätossut, Etsivä-kirjat, Kalle-Kustaa Korkin seikkailut, Töpöhäntä, Aarresaari, Tarzan jne. jne. ovat myös kuuluneet nuoruuteni lukuhetkiin, mutta Akkareihin sain tutustua vasta, kun poikani oppi lukemaan. Hänen lukuharrastuksensa alkoi lähinnä Akkareista. 'Pojasta polvi muuttui.'

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Aku Ankan loistavasta keiliasusta on ollut paljon iloa ja hyötyä suomalaisille.

Käyttäjän Kaija-LiisaNissinen kuva
Kaija-Liisa Nissinen

Olen samaa mieltä. Akkarissa on lyhyitä sanoja ja myös paljon uusia sanoja. Juuri Akkareiden ansiosta poikani oppi lukemaan jo ennen kouluun menoa. Nyt pojantyttäreni lukee innokkaasti Akkareita! Ei yhtään paha!

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Ja myös kielten opiskeluun, tilasin lapsille Aku Ankkaa ruotsiksi ja englanniksi ja ilman kehotuksia luettua tuli, mutta ellen aivan väärin muista niin jossain vaiheessa englanninkielistä ei voinut tilata.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Aku Ankoista jäi vuosikymmeniksi mieliin hauskimpia lauseita ja kappaleita. Samoin Marjatta Kurenniemen Tammen kultaisista.

Eetvartti Ylähumppila

Non stoppeja ja Niilo Pielisiä. Siitä lähtien onkin mennyt sujuvasti nonstoppina pieleen. W.A.S.P:in C-kasettien sisälehdykäisten tarinat olivat selvästi tutkiskelemisen arvoisia, mutta kun ei ollut sanakirjaa, sisäistin sanoman myöhemmin. Eläinmaailmaa tuli luettua, ja pari viisikkoa. Jotain suomalaista fiktiota tilasin kirjakerhosta, nimiä en muista, ihan hölynpölyä ne olikin. Teiniaikoina ja jälkeen, Terry Pratchett, dragonlancet, pahkasika ym. humpuuki scifiä, kunnes kyllästyin niihinkin. Sudenpentujen käsikirja oli huikea pläjäys tajuntaan.

Mitä en lukenut, oli texwillerit, hulkkoset, sven hasselit, hopeanuolet, jerrycottonit, korkeajännitys, myrkky tai raamattu. En tiedä miksi, eipä vaan tullut luettua.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Jos täällä on vielä lukijoita läsnä, haluaisin tehdä yhden tärkeän kysymyksen. Voittiko kukaan teistä palkintoa raittiuskilpakirjoituksissa? Minä voitin, mutta ton raittiuden kanssa ei ihan määritelmän mukaan mennyt...

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Minä voitin, ja luokallamme kaksi. Poika sai kovakantisen palkintokirjan, minä niteen. Oli se niin väärin.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Ja vieläkin rassaa... Rupesiko kumpikaan juomaan, edes?

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #131

No kovakantisen saaneesta ei myöhempää tietoa, mutta takaisin kirjoihin, joita sain syntymäpäivä- ja joululahjoiksi: Pessi ja Illusia ei ole vielä tainnut tulla mainittua.

Eikä Antoine de Saint-Exupéryn Pikku prinssi, jonka luin joskus kesällä kerran isotädin huvilalla.

Summa summarum, lapsuus- ja nuoruusvuosina kenties kehkeytyi kaiken lukemisen varrella jonniinlainen taju mikä on viihdettä, mikä muuta.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Monenakin vuonna, juu. Jokin palkintokirjoistakin taisi olla ihan luettava, olisiko ollut jotakin muuta Gösta Knutssonia kuin Pekka Töpöhäntää.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Raittiutta en kommentoi muuten, mutta erääseen toiseen ketjuun esitin laskelman, jonka mukaan tasavallan presidentin korottamattomalla vuosipalkkiolla saisi 20 322 tshekkiläistä olutta eräässä tamperelaisravintolassa.

Alexius Manfelt

No en ole voittanut, vaan olen aina lasiin sylkenyt ja en ole vkaiken iinaa maistanut. Olin kait niin pettynyt kun en voittanut, siksi ole uhmallakin raivoraitis ;)

Käyttäjän Kaija-LiisaNissinen kuva
Kaija-Liisa Nissinen

On pakka vastata myönteisesti tähänkin. Minä voitin kerran. Kävin silloin vielä Kansakoulua. Palkintona oli linja-auto-matka muiden voittajien kera Aleksis Kiven synnyinkotiin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kuulun myös voittajiin, ja raittius on hallussa, vaikka en sylje lasiin.

Käyttäjän Kaija-LiisaNissinen kuva
Kaija-Liisa Nissinen

En sylje minäkään lasiin, mutta raittius ihan Ok.

Ulla-Kristiina Salmi

Voitin, mutta en muista, minkä kirjan voitin. Absolutisti olen ollut koko ikäni, mutta uskon siinä enemmän esimerkin voimaan, kuin tuohon kilpailuun. Meillä ei juotu ja asiat oli hyvin, naapurissa juotiin ja siellä tapeltiin ja poliisit kävi usein. Luulen tuon opettaneen enemmän kuin minkään muun.

Taru Piisku

Vaikea ihan muistaa minkä ikäisenä mitäkin luki, mutta Enid Blytonin Salaisuus- ja Viisikko-kirjat kaikki tuli kyllä luettua pari-kolme kertaa läpi. NIIN hyviä kirjoja - ja sitä tunnelmaa ja kokemusta niitä lukiessa ei helpolla ylitetä.

Anna-sarja. Tiina-kirjat. Tom Sawyer ja Huck Finnin seikkailut. Hyviä kaikki!

Jack Londonin seikkailukertomukset kolahtivat tosi lujaa.

Ja sitten se kaikkein upein: Elsa-leijonasta kertovat kirjat! Joy ja George Adamsonin kirjat Afrikasta, Elsan kohtalo jota luin ja tuijottelin kuvia varmasti tuntikausia - ei voinut parempaa olla. Ihmisen ja eläimen yhteiselämä! Kuinka paljon se onkaan vaikuttanut elämääni, en osaa sanoa. Paljon. Kirjastoon hankittiin toiset kappaleet näitä kirjoja kun lainasin ne aina vain uudestaan....

Alexius Manfelt

Kun olin kuuden, niin jotenkin vain opin lukemaan, sattumoisin se tapahtui. Isäni oli ollut nuorena miehenä Arvi A. Kariston kustannusliikkeen ja kirjapainon lähettinä ja hankkinut firman tuotaanosta pienoisen kirjaston. Hyvä minulle.

Silmiini osui, niin sen täytyi olla kun en muuta syytä keksi, isokokoinen kaksiniteinen kirja: Brandes, Georg: Cajus Julius Caesar, osa I ja II. Arvi A. Karisto Osakeyhtiö, Hämeenlinna 1922. Niin siitä minä opin lukemaan ja se on vaan jatkunut.

Vieläkin muistan miten se kirja alkoi ja jatkuikin. Mutta se määräsi tavallaan tulevaisuuteni, lopulta päädyin opiskelemaan historiaa kaiken muun opiskelun jälkeen. Suoritin siitä jopa akateemiset tutkinnotkin.

Kirja, lapsena luettu, voi määrätä kohtalon koko lopuksi elämää.

ps. Tuo kuvani on juuri siinä vaiheessa otettu kun lukemaan opin ja Brandes oli lähes koko elämäni sisältö.

Käyttäjän kaituovinen kuva
Kai Tuovinen

Ensialkuun Aku Ankkaa kuten myöhemminkin, sitten tulivatkin Lucky Luket, Asterixit, Korkkarit yms., lätkäkirjallisuus, tietokirjallisuus ja historia ja sitä rataa.. Normisetti.

Käyttäjän VisaNiemel kuva
Visa Niemelä

Aku Ankka luin paljon muksuna. Varsinkin Carl Barksin tarinat olivat suosiossa. Tiede 2000 lehdestä muistan lapsuudestani artikkelin mammutin palauttamisesta elämään. Yritin jopa googlettaa jutun ilmestymisvuotta. Internet ei osannut auttaa, joten tarvitsee lähteä hakemaan tietoa kotiarkistosta (1996-2000).
Kiinnostukseni lukea kirjoja vei varmasti vihreä varis kirjasarja, jota pakotettiin lukemaan alakoulussa. Kepillä ei saatu tuloksia.

Seppo Koskela

Tazanit, Vernet, Marsin aikakirjat,Waltarin tiiliskivet tulikuvaan Turmsista alkaen siinä 10 vanhana, on muuten loistava seikkailuromaani siinä iässä myöhemmin alkaa sitten ymmärtämään muun sisällön.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Tätä en lukenut kun ei kiinnostanut: Nalle Puh.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Suunnitelmat muuttui, kun tämä aihe ja Niklas Herlinin vetoomusmus tuli ensimmäisenä esiin. Täytyyhän ihmiselle vastata jos jokin kiinnostaa!
Sivuhuomautuksena rohkenen tunnustaa, että polittinen kantanikin rupeaa kuulostamaan vähän samansuuntaiselta, vaikka tinkimättömästi pidän omista arvoistani kiinni.
Aloitan sieltä mihin N.H vetää rajansa. Juuri 12-vuotiaana isäni alkoi ostelemaan minulle
Neiti Etsivä- sarjaa. Luin niitä kiltisti aikamoisen pinon. Olihan ne ihan jännittäviäkin. Muita tyttökirjoja en sitten muista lukeneeni.
Hyvin vaikuttavan lukukokemuksen koin 9-vuotiaana; sairastin sikotautia ja jostain ilmestyi, minulle ajankuluksi luettavaksi paksu nuorten käännösromaani, jonka nimeä enkä kirjoittajaa muista, mutta kansikuva on jotenkin jäänyt mieleen. Siinä oli jokin mystinen tunnelmaa joka kiehtoi. Itse tarinaakaan ei ole jäänyt mieleen.
Aikaisemmin olin lukenut muumikirjoja. Minä harmittelen sitä, että lahjaksi saatu ensimmäisen muumikirjan ohkanen ensipainos on kadonneiden aarteiden joukossa.
Andersenin sadut kiehtoivat ja kauhistuttivat. Kun opin lukemaan luin niitä itsekin. Aikaisemmin isoäitini, oli niitä lukenut minulle. Hänen isänsä oli Tanskasta kotoisin. Topeliuksen runoihin hän myös tutustutti minut. Hänen perintönä ne löytyvät vieläkin kirjahyllystäni. Runeberg, totta kai. Viktor Rydbergin tontun osasin kuulemma kokonaisuudessaan ulkoa jo kolmevuotiaana. Se taitaa kyllä olla liottelua, luulisin.
Isoäitini kertoi tarinoita omasta elämästään, joihin sekottui aika lailla fiktiotakin; ensimmäinen kuulemani jännitys-jatkokertomus kertoi parin pikkututön seikkailuista Rivieralla. Se jatkui illasta toiseen.
Minusta on hyvin tärkeätä, että lapsille luetaan jo ennen kuin oppivat taidon itse.
Tästä aiheesta riittäisi juttua, joten parasta lopettaa, eihän tämä ole oma blogini.
Ehkä vielä jatkan juttua lukukokemuksista äitinä. Siinä viisikotkin seikkailivat ja Pekka Töpöhäntä, joka unohtui em. omista lapsuuden lukukokemuksista. Luinhan minäkin niitä kun olin lukutaidon oppinut. Isoäitini ei olisi niitä tuputtanut. En muista kuka antoi.
Kirjastoa en ollut oppinut vielä käyttämään. Nykyisin se on minulle välttämätön henkireikä. Minulle ja monille muillekin lähikirjaston kohtapuolin tapahtuva lopettaminen on elintapoja muuttava menetys.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Osmo Apusen kirjoitus oli ilmestynyt sillä aikaa kun kirjoitin oman pätkäni, paitsi, että Paasikiven muistumat kinnostavat ja tiedän omastakin kokemuksesta miten mielikuvat muuttuvat ja yhdistyvät, mieleeni nousi kuvakirjat, ennen kaikkea ja metsään liityen, Elsa Beskowin iki-ihana Putte i blåbärsskogen.

Pentti Juhani Järvinen

Niklaksen tapaisilla nuorukaisilla on erilaiset lukutaustat kuin vaariluokan kansalaisilla. Itse muistan mm. Simo Penttilän eli US:n pomon Hirvosen kirjat T.J.A:n eli Kekkosen ajan "herran ja ylhäisyyden" seikkauiluista. Ilman niitä ei voinut ymmärtää Urkkia ja hänen piiriään. Omalla kohdallani ne olivat muistettavia, kun luokkatoverina kotikaupunki Lahdessa oli oikea Simo Penttilä, mikä aiheutta sekaannuksia US:ssa.

Mutta sota-ajalla oli 1933 syntyneelle oma tarjontansa. Armas J. Pulla soti "Ryhmyn ja Romppaisen" voimin. Setä oli tunnettu taktiikan ekspertti, jonka kirjat auttoivat lyömään naapurikatujen yhdistyneet jengit omien sotien ratkaisutaistelussa - Paskurinojan ylityksestä. Se tosin toi mukaan poliisin, joka pidätti. Nauraa voi Jalmari Finnen "Kiljusen perheelle." Ja suureen maailmaan mentiin Karl Mayn ja ja Dumasin ja Stevenssonin seurassa. Heidän vanassaan tulivat klassikot.

Muistettava piirre sota-ajan Suomessa oli, ettei ns. "ryssänvihaa" myyty, tai pakotettu koululaisille.

Käyttäjän PaulHaarla kuva
Paul Haarla

Elämäni oikeastaan alkoi siitä kun -61 sain oman kirjastokortin 7-vuotiaana, ja usein sain vanhempieni mukana poimia mukaani kirjan tai pari aikuisten osastolta.

Peruskama, viisikot yms, on lueteltu yllä moneen kertaan. Jotain helmiä jotka jäivät mieleen, faktaa: Ystävämme atomi, taisi olla Disneyn tuotoksia. Ilmari Jäämaan Nuorten Kokeilijain ja Keksijäin Kirja. Ramstedt: Seitsemän Retkeä Itään.

Jostain sain käsiini kaikki Uula Aapa -kirjat. Siihen päälle Tuntematon ja Parvilahden Berijan Tarhat, olivat sellaista isänmaallista peruskasvatusta.

Miten onkaan, nyt kun näitä muistelen niin tuntuu että pentuna kirjoihin oli helpompi eläytyä, syventyä ja keskittyä. Aikaa tuntui olevan toisella tavalla.

...Vai tekeeköhän vanhan muisti vain temput...

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Vanhempien mukana lainaaminen olisikin ollut hyvä idea, mutta onni oli esikaupungin kirjastonhoitaja, joka oli ollut opettajani kansakoulun toiselle luokalle ja valitsi kaikki nuorten kirjat luettuani aikoisten puolelta kirjoja, joita sain lainata, ensimmäiseksi jonkun Jane Austenin.

Arvo Kuusela

Aluksi tuntui erittäin vaikealta vastata blogistin kysymykseen, mutta kun olin selannut vastaukset läpi, niin minulle valkeni miten pystyn helposti vastaamaan.

Ne kirjat mitä lapsena ja nuorena luin, sisältyvät noihin mitä kommenteissa on esitetty. Pääpaino on juuri noissa tarzaneissa, tex willereissä, jerry cottoneissa, aku ankoissa jne. ne olivat nuoruuteni kirjallista pääruokaa, mutta kaikki muutkin tyylilajit on tullut luettua jo nuorena ja lapsena, Väinö Linnat, Robinson Crusoet jne.

Varsinaiseti klassikkoihin, kuten Dostojevskiin, olen tutustunut vasta myöhemmällä iällä, raamattukin on tullut tutkittua kannesta kanteen. Mainittakoon kuitenkin että on olemassa klassikkoja joita en yrityksitäni huolimatta ole pystynyt lukemaan. En ole päässyt kirjailijan ajatusmaailmaan sisälle, eikä lukemisesta ole tullut mitään. Riittävään määrään kalassikkoja olen kyllä pystynyt tutustumaan ja minuista on tullut niiden klrjoittajien kanssa hyvä kaveri.

Keveraita minulla onkin kirjailijoissa enemmän kuin elävissä ihmisissä, tai blogisteissa. Keveruudella tarkoitan tässä yhteydessä sitä että itse ymmärrän kyseistä henkilöä. Kuolleet kirjailijat eivät tietenkään voi enää ymmärtää minua, joten tällainen kaveruus on yksipuolista. Muutenkin kaveruus on minusta yksipuolinen asia, voin elävässä elämässäkin ymmärtää jotakuta, vaikka välttämättä se joku ei ymmärrä minua.

Jossain vaiheessa pidin kirjallisuuden tutkimisessa pitkähkön tauon, koska minusta tuntui että en lainkaan ymmärtänyt enää ympäristöäni, eikä ympäristö luultavasti minua. Ajattelin että jos en enää seurustele kuolleiden kirjailijoiden kanssa, elävät ihmiset, ja heidän ajatuksensa, alkaisivat kiinnostamaan minua enemmän. Se ei onnistunut.

Koska yritykseni ymmärtää eläviä ihmisiä ovat suurimmaksi osaksi epäonnistuneet, olen nyt palannut takaisin kuolleiden ja elävien kirjailijoiden pariin, koska se on minulle helpompaa. Valitettavasti olen hidas lukija, muuten lukisin paljon ememmän. Toki haen itsekin ymmärrystä osakseni. Se tapahtuu mm. näin keskustelupalstojen välityksellä, mutta ei se kovin hyvältä kyllä näytä. :)

Jos lapsuuden lukukokemuksista pitäisi vielä löytää jotain erikoisempaa mainittavaa, niin pitää mainita eräs pieni kirja, Santeri Ivalon "Juho Vesainen", jonka silloinen opettajani antoi käteeni, kun etsin lukemista koulun kirjastosta. Se kirja kiehtoi minua tavattomasti ja olen lukenut sen aikuisena uudestaan.

Viehtymys historiallisia tapahtumia dramatisoivia teoksia kohtaan, sellaisiin joissa historiallinen fakta on sovitettu kirjailijan esittämään fiktiiviseen tarinaan, on ollut minulle pääasiallista kirjallista ruokaa, se miellyttää minua eniten. Olen pitänyt muistakin kirjallisuuden lajeista, mutta historiallinen romaani on tärkeintä lukemista minulle.

Historiallisen romaanin tyylilajin mestari oli myös Mika Waltari. Ahmin sellaisia kirjoja edelleen ja siinä ohessa tutkin myös historiaa ja selvitän mikä niissä kirjoissa on oikeasti faktaa ja mikä fiktiota. En ole sitä mieltä että jompikumpi osa, fakta tai fiktio, olisi niissä kirjoissa tärkeämpää tai parempaa, tai arvokkaampaa, mutta faktaosuus antaa teokselle sellaisen kovan rungon.

Pidän ja nautin myös täydellisestä fiktiosta, eli fantasia- ja tieteiskirjallisuudesta. Esimerkkeinä Jules Verne, Isaac Asimov ja J.R. Tolkien.

Käyttäjän jyrkikasvi kuva
Jyrki Kasvi

Pian lukemaan 6-vuotiaana opittuani ahmin Sinuhe Egyptiläisen ja Kaikki mitä olet halunnut tietää seksistä mutta et ole uskaltanut kysyä -kirjan (kun vanhemmat eivät olleet kotona). Sitten vanhemmat toivat kirjastosta Asimovin Säätiön ja se oli menoa... Clarke, Le Guin, Heinlein, Lem, ... Lopulta vanhemmat joutuivat ottamaan pois Tarun Sormusten Herrasta, koska läksyt jäivät tekemättä ja yöt nukkumatta, kun istuin nenä kirjassa kiinni.

Hmmm, itse asiassa maku on pysynyt 40 vuotta samana.

Arvo Kuusela

"Hmmm, itse asiassa maku on pysynyt 40 vuotta samana."

Minulla on maku kyllä muuttunut kriittisemmäksi.
Poikavuoisina ahmin mm. Jerry Cottoneita ja minä vain ihailin sitä, en pystynyt kritisoimaan.

Olen miettinyt miltä tuntuisi lukea Cottonia tänä päivänä. :)

Ajattelen niin että lukisin varmaan yhden cottonin ihan mielenkiinnosta ja nostalgiasyistä helposti läpi, mutta en enää aloittaisi toista. Elämänkokemus muuttaa monet sellaiset asiat lapsellisiksi joita vielä lapsena ei pystynyt lapsellisiksi määrittelemään.

Sen sijaan mainitsemistasi kirjoita mm. Asimovit, Tolkienit eivät ole lapsellista fiktiota, vaan ne sisältävät syvää elämänkokemusta ja oivallusta, joka aukeaa aikuiselle lukijalle aivan toisella tavalla, toisella tasolla kuin lapselle. Ne ovat tavallaan aikuiselle ja lapselle eri teoksia.

Clarkea olen yrittänyt lukea, mutta se ei avautunut minulle sen kummemmin lapsena kuin aikuisenakaan. Tavallaan ymmärrän erillisiä filosofisia oivalluksia Clarken teoksista ja ymmärrän sitä sillä tavalla, mutta ne tarinat eivät koskaan ole temmanneet minua mukaansa kutan Asimovin ja Tolkienin tarinat.

.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Jostain syystä en ole ikinä jaksanut lukea Tolkienia, mutta ehkä asia olisi ollut toinen, jos olisin törmännyt häneen alle 12-vuotiaana.

Asimovia, Lemiä ja sata vuotta vanhoja dekkareita voi sen sijaan lukea vaikka kuinka moneen kertaan. Tarkistin muuten juuri yhden asian puolen vuosisadan takaa:

Agatha Christien Kymmenen pientä neekeripoikaa oli todellakin julkaistu nimellä Eikä yksikään pelastunut, Riksin sarjassa vuonna 1940. Sen nimisenä luin sen vuonna 1963.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Sama vika... Mä luin Sormusten herrat vasta vajaa kolmikymppisenä, enkä ole suomenkielisiin koskenutkaan. Kovin erilaisia ja toisaalta kovin samanlaisia ovat lapsuuden lukukokemukset. Tässä blogissa tuntuu nousevan eniten esiin Enid Blyton, varsinkin Viisikot (ei mun kamaa) ja Aku Ankka -lehdet (erittäin paljon mun kamaa. Mä otan tästä vielä printin ja luen koko paketin ajatuksen kanssa. Suosittelisin samaa muillekin kustantajille.

Ja paljon vaikuttaa se, että ankarasta työstämme huolimatta US:lla on liian vähän nuoria lukijoita. Esimerkiksi Harry Potterit loistavat poissaolollaan näissä kommenteissa, vaikka ne ovat +-kymmenenvuotiaiden peruskauraa nyttemmin. Tai ovat olleet kymmenisen vuotta.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #177

"US:lla on liian vähän nuoria lukijoita."

Tuohon täytyy tarttua. Tytärtäni saattaisi kiinnostaa; otanpa puheeksi.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin Vastaus kommenttiin #180
Käyttäjän lumiaura kuva
Jari Kuusisto Vastaus kommenttiin #177

Edellä luettelin pitkät listat kirjoja joita tuli lapsena ja nuoruudessa luettua. Huomaan että vanhempienkin lukutottumukset ovat muuttuneet. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen lukenut läpi varmaankin yhden kirjan. Aika menee netissä selailuun ja hyvin sirpaloituneen materiaalin lukemiseen. Kirjaan ryhtymien on luksusta nykyaikana, vaikka ostankin niitä edelleen hyllyn täytteeksi - ehkä sitten eläkkeellä ehtii lukemaan jos sinne asti pääsee.

Tosin ei kaikesta voi nettiä syyttää. Väitökirjan ohjaajani sanoin jo toistakymmentä vuotta sitten, että nyt kun olet kirjasi tehnyt, voit vain nopeasti silmäillä toisten kirjoituksia. Ei niitä enää tarvitse kannesta kanteen lukea.

Meillä nuoriso lukee kirjoja siinä vaiheessa kun Applen läppäri ilmoittaa että ko. päivän 2 tunnin kiintiö on täynnä. Muutenkin koulutyö ja lukeminen siirtyy tableteille sun muille. Syksyllä toisen luokkansa aloittava juniorimme saa silloin koululta iPadin

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #177

sain sormusten herran lahjaksi yli nelikymppisenä, enkä jaksanyt lukea loppuun, siel se on viel hyllyl luulisin. yleensä en jätä kirjastosta lainaamani kirja kesken mut jotkut ei vaan vedä. On pari ehdottomasti luettava klassikkoromaanipumaskaa, joita häpeäkseni en ole kuin alkulehdille jaksanut, Toinen ranskalainen, toinen suomalainen, jota jopa olen ihan itse alennusmyynnistä ostanut.
(anteeksi vaan käytännön syistä olen ruvennut välttään versaalia.kun aina tapahtuu jotain katastrofaalista kun vahingos painan ctrl)
köyhiltävietiin ilmainen aikuisopetus. se oli jo monelle kauhia menetys.
Nyt viedään askel askeleelta kirjastot. jotkut luulevat et sillai ei huomatakaan vaikka vaivaiset ja vanhukset pitää käyttä yleistä kuluneuvoa hakeakseen lukunautintonsa tai lukeakseen hesarin ja uusia kirjojaei enää paljon hankita ja vanhatkin viedään pois, paitti dekkarit tietty. Parnassokin poistettin multa aik päivii sitten, vaik sanoin kirjastonhoitajalle et jotain on säilytettävä vaik kukaan ei lukiskaan.

Ai, hittolainen tän palstan kysymyshän oli: mitä lapsena luit, minä vasta noin kuusitoistavuotiaana aloin innostua lukemisest oikkeesti. Angelicoja luin oppiaakseni englantia ja sitten tulivatkin sellaise ko arosusi ym.
Mitä löysin vanhempien kirjahyllystä ei sovi lastenkirjallisuudeksi mainita joten parasta lopettaa sekoilu aihepiiristä.
Kiven seitsemän veljestä on suomalaisista ylittämätön, se sopii sekä aikuisille ja ainakin jotkut pikkulapsetkin jaksavat kuunella kannesta kanteen.
Meinas jo unohtua, mitä alunperin oli tarkoitus sanoa; ja kun niklaskin on sama mieltä, ja varmaan moni muukin palstalla, niin keksitään hyvät ihmiset keinoja kapinoida kirjastolaitoksen lopettamista ja palvelujen maksulliseksi tekemistä vastaan. Nythän on tämä nettikin, ei tarvita edes puukkojunkkareita kirjoja mainostamaan.( sic. eli naurettavaa, ellei olisi kunnianloukkaus) Pankaa sana kiertämäämään te kaikki facebookissa seurustelevat. Tämä akka ei nokkansa sinne pistä.

Arvo Kuusela

"Jostain syystä en ole ikinä jaksanut lukea Tolkienia, mutta ehkä asia olisi ollut toinen, jos olisin törmännyt häneen alle 12-vuotiaana."

Aloin lukemaan Tolkienia lapselleni iltalukemisena vasta myöhään aikuisena. Sitä ennen en olisi siihen kehdannut koskea, koska pidin sitä lapsille tarkoitettuna.

Innostuin kuitenkin siitä heti, samoin kuin poikani, joka oli alle kouluikäinen, mutta oppi itsenäisesti lukemaan melkein samalla kun näki jossain kirjaimia. Nopeampi lukemaan oppija kuin minä, joka opin lukemaan kun kuuntelin kome vuotta vanhemman veljeni lukuharjoituksia eka- luokalla.

Mutta vaikka Tolkien kiinnosti minua jo heti silloin ja kiinnostaa yhä, niin naperoani kiinnosti se vielä enemmän ja kohta huomasin että hän oli, sillä aikaa kun olin ollut töissä, lukenut kirjaa jo pitemmälle, ehkä loppuun asti, hän piti sen minulta aina salassa miten pitkälle oli lukenut, mutta hän halusi silti että minä lukisin sitä edelleen, aina siitä kohdasta mihin oltiin edellisellä kerralla jääty.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #181

Ehkä uskallan mainita, lupaa kysymättä, että omalla tyttärelläni on jo vuosikymmeniä ollut monia eri puolilta maailmaa hankittuja painoksia Sormusten herrasta. Hän kai törmäsi siihen sopivassa iässä.

Käyttäjän jumminoma kuva
jukka makinen

Tuo Tolkien on yksi hienoimpia käänöksiä englannista suomeen, ihan siksi kannattaa lukea se suomenkielinenkin.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Mitä Kasvi haluaisit tietää seksistä? Kysy rohkeasti vaan.

astrid mustonen

Oi, hieno tilaisuus fiilistellä.

Raittiuskilpakirjoitukset, ihailin aina heitä jotka osasivat kirjoittaa ajatuksiaan paperille ja vieläpä ymmärrettävästi. Tuosta sanasta tulee kuitenkin hyvä muistotunnelma, vaikkei itse ollutkaan osallinen.

Vähän samoja juttuja kirjojen ja sarjisten kanssa kuin edelläkin ja veljelläni oli Tarzanjokukirja (yritin mennä maailmaansa siinä onnistumatta). Ok.

Mutta outoa kyllä vieläkin kaikista ylimmäisiksi nousee isälle tulleet "Kansa taisteli" - lehdet, niiden kertomukset ja muut jutut. Ei isäni mikään provokaattori ollut vaan enemmänkin päinvastoin. Kai hän kävi omaa traumaansa läpi noiden lehtien avulla, jälkikäteen ajatellen. Ja minä luin niitä lehtiä ja vieläkin kun löydän kirppikseltä tai jostain ne koskettavat.

Tietosanakirjojen kuvat ennen lukemista. Sain äidiltä sen osan kirjasarjasta jossa oli sekohtajota-ainalapsenakatselin, Akseli Gallen - Kallelan maalaukset.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Raittiuskilpakirjoitukset mainittu! En halunnut päätyä tähän aiheeseen, koska rkk:ssa menestyminen ei tietääkseni milloinkaan ole ollut varsinaisesti cool. Toisaalta: tässä seurassa haluan asiasta avautua.

Voitin palkintokirjan nimeltä Hopea-aave. Mikäpäs siinä; käypäinen lastenjännäri. Seuraavana vuonna puolustin mestaruuttani menestyksekkäästi, ja sain saman kirjan toiseen kertaan! Tuntui typerältä, mutta ei ollut lahjahevosen suuhun katsomista silloinkaan.

Raittiuskilpakirjoitus oli vähän kuin kulttuuriolympialaiset verrattuina oikeisiin olympiakisoihin, joihin voisi verrata koulujenvälisiä hiihtokilpailuja. Viimemainituissa en pärjännyt, vaikka yhden kerran jouduin niihinkin edustustehtäviin.

Raittiudesta tuli sopivasti mieleeni, että tipaton tammikuu on taisteltu kunniakkaasti loppuun - skool!

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Scifiä ja fantasiaa olen lukenut pienen ikäni, tosin fantasia varsinaisesti rantautui tänne vähän myöhemmin. Tähän kohtaan niminä voisi mainita Clarke ja Asimov.

Pienempänä Viisikot olivat mukavia ja Tarzanit sekä Mars-kirjat iskivät samoihin aikoihin. Kotimaisista mainittakoot Penttilän Punavyö-kirjat.

Joskus 10-vuotiaana kantelin kotiin kirjastosta myös aika paljon tietokirjoja aiheina mm. WW2, dinosaurukset ja avaruus.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Jotain 30-vuotiaita oltiin, kun kaveriltani puuttui täydellisestä Punavyö-sarjastaan viimeinen, Punavyö lähtee etelään. Hyvä kun ei itkuun pillahtanut, kun arvoteoksestani luovuin hänen kokoelmansa täydellistämiseksi!

Käyttäjän jumminoma kuva
jukka makinen

Aapisesta aloitin. Suurinpiirtein kaikki mitä tässä on mainittu on tullut luettua, (paitsi muumeja, Barksin selkeään viivaan tottuneena muumikuvat tuntuivat lähinnnä tökeroiltä ja sekavilta).

Käyttäjän JukkaMattsson kuva
Jukka Mattsson

Ensimmäiseksi oli luettavana sediltä saadut kapeat Tex Willerit, Pecos Bill:it sekä korkejännitykset. Kirjoista? Blyton, Buorroughs, Fleming sekä kaikki suomalainen sotakirjallisuus Anttala oli muistaakseni ensimmäinen...

Itse olen kerännyt vanhoja satu- ja nuorten kirjoja. Niistä löytyy ikäluokittain selvä ero:
1800 lopulta aina -30 luvulle kerronta muistuttaa kaunokirjallisuutta, ja sisältökertomukset "kauniita", nykyiselle kuvin viatonta. On toki muutamia poikkeuksiakin kuten "Seikkailuja Jalun varrelta" pojille suunnattu sotaseikkailu venäjä-japani välisestä sodasta, tai Vänrikki Stoolin tarinat. Satukirjat olivat mm. WSOY:llä kauniskantisia, ohutsivuisia, hyvällä paperilla ja pieniä sarjoja joiden muoto, tyyli ja malli olivat samanlaista.
1930 luvusta pojilta löytyy kotimaista ja "kotimaista ulkomaista" seikkailutarinaa suomifilmin tulevan aikakauden komedioiden hengessä. Tytöille suunnatut kirjat eivät edelliseen sukupolveen ole juurikaan muuttuneet jollei lotta kirjallisuutta oteta huomioon.
1960 oli sitten T.A. Engströn Viisikot,Tarzanit,Bondit ja Anni kirjat. Kirjojen määrät kasvoivat suuriksi sarjoiksi kuten isäni suosima Päätalo.
1990 lukuna omat lapseni lukevat mm. oikani suosimat: Pietiläinen/ Legioonalainen Peters, Heikkinen/Rintaman poliisi, ja kaikki WW2 liittyvä Suomihistoriikki. Viimeksi huomasin hänen lukevan pikku IDIS / Suuri haistattelukirja, joten taitaa poika ladata kohta totuuksia. Tytöllä kuluu parisataa mangaa vuodessa, mutta "oikeita" kirjoja vähemmän. Hänellä kirjojen määrä tuntuu siirtyneen "pokkareiden" suuntaan.

Käyttäjän JarnoSiivola kuva
Jarno Siivola

Aloin lukemaan ilmeisesti 3 vuoden iässä, vanhempani eivät tätä huomanneet ennenkuin perhepäivähoitajani huomautti asiasta, luultavasti sen takia huomaaminen jäi välistä koska en lukenut ääneen.
Alle kouluikäisenä suosikkilukemistoon kuului Aku Ankka, Aku Ankan taskukirjat ja Lucky Luke.
Myös Lapin Kansan sivut kiinnostivat vielä siinä vaiheessa, muistan kiinnostuneeni erityisen paljon pörssitiedoista...
Kirjastossa halusin tietokirjallisuuden pariin, ja sitä tulikin ahmittua kovasti pohjattomaan tiedonjanoon, kunpa silloin olisi ollut internet wikipedioineen käytössä...
Ala-asteelle mentyäni oli tavattoman vaikea aluksi ymmärtää miksi suurin osa muista luokkakavereista ei osannut lukea vielä, kyseenalaistin myös tavujen opettelun heti alkuunsa, jälkeenpäin ajateltuna sen hukkaan menneen ajan ensimmäisten vuosien äidinkielen tunneilta olisi varmasti voinut käyttää kehittävämminkin...
Ns. lasten ja nuorten kirjallisuutta en juurikaan lukenut kouluikäisenä. "aikuisten" kaunokirjallisuus sen sijaan kulki kirjaston ja kodin väliä. Taisin lukea Ian Flemingin kaikki Bond-kirjat, ennen kuin katsoin ensimmäistäkään elokuvana, samoin kävi Tähtien Sodan kanssa...

Lasse Askolin

Perhesyistä (isäni oli töissä Helsingin Sanomien sanomalehtipainossa) aloitin Hesarin sarjakuvilla ja isän töistä tuomilla Aku Ankoilla.
Eräällä kaverillani oli kaikki Tarzan-kirjat ja luin ne, vaikka vanhempani varoittelivat, koska kaveruni isällä oli tuberkuloosi. En saanut tartuntaa.
Kapteeni Hornblowerin seikkailut -sarjan sain myös toiselta kaverilta kaikki luettavakseni.
Ollin oppivuodet teki järkyttävän vaikutuksen.
Isäni harvassa kirjastossa oli Maksim Gorkin (vai oliko Solohovin?) Äiti.Se ryöytti tunteitani rajusti. Samaan aikaa luin Tex Willereitä ja Pecos Billejä kavereilta lainattuina.Meillä ei ollut rahaa tällaisiin.
Isäni kirjoissa oli myös Solohovin Hiljaa virtaa Don.Olin siitä aivan ihmeissäni, maailma avautui aivan uuttena.
Isän nkirjastossa oli myös Steinbeckin Vihan hedelmät, avaus taas aivan muualle!
Olin lapsuuden kesät mummoni, setäni,tätini ja kahden minua paljon vanhemman serkkuni luona Kuopion Rönönsaaressa.Kaija-serkkuni oli kansakoulunopettaja ja hänen kirjastonsa oli kesäinen aarreaittani.
Toinen serkkuni Pauli oli naimisissa Ritvan, sairaanhoitajan kanssa.
Ritvan kirjoissa oli "Itsesaastutus". Sain siitä monivuotiset kauhut.Kauhu vaikeutti myöhemmin asettumistani seksin maailmaan.
Jostain sain Dostojevskin Sorrettuja ja solvattuja. Olin mykistynyt.Kirja sitoi minut lopullisesti kirjalliseen maailmaan.
Opettajaserkkuni lahjoitti minulle Kolumbus-poikien vuosikirjan.Opin siitä matkimaan käen kukuntaa.
Kerran Kotkan seurahuoneella Hymyn toimittajana kukuin valomerkin tullessa. Valokuvaajakaverini Kari Laakso, varsinainen naistenmies hämmästeli seuraavana aamuna hotelliin palatessani:
Jumalauta! En ole ennen nähnyt, että upea punatukkainen turkkityttö isketään kukkumalla.
Valokuvaaja oli seurannut menoamme kateellisena narikkaan asti.
Viereisen pöydän kaunotar kiinnostui kukkumisestani niin, että menimme hänen kotiinsa lintujen ja muidenkin olioiden soitinmenoja harjoittamaan!

Käyttäjän PetriKaakko kuva
Petri Kaakko

1960-70-luvun vaihteessa tuli luettua kaikenlaista.
Monet niistä on jo mainittu tässä ketjussa.
Omalta osaltani lisään Anthony Buckeridgen kirjoittamat Jennings-tarinat.

Käyttäjän SanttuJokinen kuva
Santtu Jokinen

Enid blytonin viisikosta ja SOS kirjoista se alkoi heti 7-8 vuotiaana. Pian siirryin isän hyllyistä löytyviin Alistain Macleaneihin jotka luin lähes kaikki julkaistut. Agatha Christien tuotantoa meni paljon, samoin James Bond kirjoja eli kaikki Ian Flemingin klassikot ja myös joitain John Gardnerin kirjoja. Lisäksi mukana kulkivat koko ajan sarjakuvat, Aku Ankka joka tulee vieläkin, Lucky Luke, Niilo Pielinen, Tintti ja Piko & Fantasio ranskalaisilta mestareilta. Ja erityisesti isän vanhat Korkeajännitykset, niissä sitä oli jotai joka iski nuoreen lukijaan kuin miljoona volttia. Jotenkin sarjakuvien visuaalisuus tarinankerronnassa tuntui toimivan. Lisäksi luin kauhukirjoja kuten Stephen Kingiä, ja klassisisa seikkaluromaaneja kuten Aarresaari, Jack London ja Monte Criston kreivi. NIin ja maininnat ansaitsee myös maailman ainoa viisiosainen trilogia -linnunradan käsikirja liftareille. Käytännössä tuli siis luettua kaikkea mitä eteen sattui ja joka vaikutti kiinnostavalta.

Yksi kirja mistä myös pidin erityisesti oli Sofian maailma. Löin äitini kanssa vetoa jaksanko lukea sen, koska hänen mielestään se oli hiukan vanhemmille. Luin ja pidin, myöhemmin olen kyllä lukenut kirjan uudelleen. Yleisesti ottaen sanoisin että jos lapsi lukee, ihan sitten mitä tahansa, niin hän pääsee niin paljon helpommalla koulussa kehittyneen sanavarastonsa, mielikuvituksensa ja yleistietonsa ansiosta. Hakkaa telsun tuijottelun 100-0.

Juha Korhonen

Noin viiden vanhana aloin lukea Enid Blytonin Salaisuuksien Saarta ja muita sen sarjan kirjoja. Unohtamatta mainioita tarinoita Jenningsistä. Myöhemmin luin suurin piirtein kaiken mitä käsiini sain. Ainakin kaikki, mitkä oli tyyliltään pojille suunnattua.

Joskus 13-vuotiaana siirryin kirjastossa aikuisten osastolle, lyhyen nuorisohyllyn visiitin jälkeen (E. R. Burroughs: Mars-tarinat ja muutamia muita). Lukioaikaan tutstuin genreen nimeltään SciFi, se viehättää vieläkin!

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Ensimmäinen "oikea kirja" (eli ilman kuvia), jonka luin, oli Yrjö Kokon Laulujoutsen. Olin ekaluokkalainen, oli vuosi 1971 ja kirja löytyi kotini hyllystä kirjakerhoversiona, se on minulla vieläkin. Rakkaana kirjamuistona on myös seuraavana syksynä merimies-sedältä saatu Vaahteramäen Eemeli.

Monet lapsuusajan suosikkini on jo tässä ketjussa mainittu, joten kerron yhden erikoisemman "genren": mummoni oli helluntailainen ja asui heikäläisten rukoushuoneella. Hän aina tarjosi sieltä myyntipöydästä uskonnollisia lasten ja nuorten seikkailuromaaneja. Luin vaikka en tykännyt. Niissä oli todella päällekäyvän väkevää uskonnollisuutta. Ukkosmyrskyssä veneenpohjalla keskellä järvenselkää rukoiltiin niin peijakkaasti, samoin koko yö siskon oppikouluun pääsyn puolesta. Kiinnisaadut rosvot tulivat putkassa uskoon yhdessä yössä, kun kylän lapset päättivät pitää heidän puolestaan "rukoustaistelun" Muutoin ne olivat aika perusseikkailuja Pertsa ja Kilu-tyyliin, mutta paperinukkemaisen ohuilla henkilöillä.

A. E. Ingmanin Rimpisuon usvapatsas saakoon vielä erikoismaininnan tässä! Kuin myös se varmasti monille himolukijoille tuttu ilmiö, että tuli luettua romaanitaiteen suuria klassikoita liian nuorena. Moby Dickeihin ja Karamazoveihin on sitten saanut palata, kun niistä jotain ymmärtääkin...

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan

Ensimmäinen minkä muistan oli kuvallinen "Kakku kieriväinen". Pari vuotta sitten minulle selvisi, että tarina on alun perin venäläinen satu.

Ensimmäinen romsku minkä luin loppuun, oli Robinson Crusoe. Kesällä, sukulaisissa. Sitten oli kaikenlaista, mitä käsiin sattui. Eräs tätini piti minua kait varhaiskypsänä ja osti Iliaan ja Odysseian, Otto Mannisen suomennoksena. Vieläkään en ole kahlannut Iliaan kaikkia runoja, mutta Odysseian luin heti pariin kertaan. (Ja paljon myöhemmin luin Saarikosken suomennoksen).
Sitten tätini osti joululahjaksi Don Quijoten. Luin innolla. Aina silloin tällöin luen sen uudestaan ja hekottelen. Kai siitä jäi jotain merkillistä touhuihinikin.
Olen aina lukenut kaikkea. Joskus iltalukemiseksi sanakirjaa.

Kerran hyllyyn ilmestyi mystisesti "Haikara ei sinua tuonut". Opin, että haikara ei minua tuonut. Sitten luin Sandemosea ja yritin ymmärtää.

Käyttäjän KariMensuu kuva
Kari Mäensuu

Niklas on oikealla asialla. Aina kannattaa lukea, mielellään jo lapsuusvuosista lähtien. Itse aloin lukea maailmankirjallisuutta lapsuudessa nuorisokirjojen ohella; en ole havainnut haittaa kehitykselleni. Tälläkin hetkellä yöpöydällä on 2-3 kirjaa: hyvä dekkari, elämäkerta ja (sota)historiaa käsittelevä teos. Ei se haittaa, kuten ihana sukulaistyttöni asian ilmaisee. Olen tässä vanhoilla päivilläni opiskelemassa toista tutkintoa - historiatieteissä - koska havaitsin historiatietouden "avartavuuden" maailmaa ymmärtäessä.

Tällä hetkellä lukupöydälläni on ollut A. Beevorin loistava teos "Toinen Maailmansota"(peräti yli 900 sivuinen vuodelta 2012). A. Solzenitsynin "GULAG - Vankileirien saaristo (noin 30 vuodentauon jälkeen, peräti yli 1200 sivua) sekä samoin loistava Orlando Figesin "Kuiskaajat" (vuodelta 2007). Kaikki teokset käsittelevät toki osittain samaa teemaa: sotia, terroria ja niden aiheuttamia käsittämättömiä seurauksia perheille. Raskasta - mutta antoisaa luettavaa - paitsi käsille (sivumäärät huomioiden). Hyviä lukuhetkiä kaikille

Käyttäjän kristiinailmarinen kuva
Kristiina Kreisler

Siviä Heinämaan Risto Roopenpojan seikkailut, Helmi Krohnin Huppuhännän seikkailut, Hipsuvarvas ja Nököhammas sekä Dikken Zwilgmeyerin Tuulihatun seikkailuja luin alle 10 vuotiaana mummini kirjakaapista. Nyt ne ovat kirjahyllyssäni.

Olen kirjoittanut ylös lukemani kirjat 10 vuotiaasta alkaen vuoteen 1995. Listassa ensimmäinen kirja on Aapelin Koko kaupungin Vinski.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Siis täydellinen kirjapäiväkirja pikkuisesta vuoteen 1995? Tuossa olisi blogin paikka, sanoisin. Alkuperäinen tekstini yllä sai minut hämmästymään: on ollut valtava ilo osallistua hauskaan, positiiviseen keskusteluun ja seurata ihmisten lukumuistoja. Ainakin yksi "kadoksissa" ollut kirja on löytynyt kahdelle lukijalle. Tee ihmeessä oma pätkäsi, kirjoista on ilo kirjoittaa ja ilo lukea!

Käyttäjän kristiinailmarinen kuva
Kristiina Kreisler

Kiitos kannustuksesta. Blogisi oli hieno idea. Miten ihanaa onkaan muistaa ja palauttaa mieleen hyviä kirjoja. Ja luetuissa kirjoissa on sekin hyvä, että ne ottaa mukaansa hautaan.

Kirjalistani jatkuu vuoteen 2008, mutta ei sittemmin ole enää täydellinen. En ole vain enää lisännyt vihkoon lukemiani kirjoja. Siinä on vuoden lisäksi kirjan nimi ja kirjailija. Viimeinen kirja vihossa on Schlomo Venezian Sonderkommando.
(Esim. Harmaakarhun luin vuonna -78, Tito Kojootin vuonna -80).

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin Vastaus kommenttiin #211

Jos et koko listaa julkaise, niin eddes esimerkkejä. Tai vielä parempi: tee blogisarja, jossa on vaikkapa vuosi kerrallaan, joka viikko uusi blogi tms.! Sitä lukisin sutena, tai ainakin kojoottina!

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Muistaako kukaan muuten niitä Tex Willerin Mefisto tarinoita
Itse luin ne todella pienenä ja painajaisista sitten sen jälkeen olikin ylitarjontaa

Onkohan niitä ikinä julkaistu uudestaan
Yhden osan löysin divarista mutta koetan kerätä koko tarinan

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Siis tulta löytyy vastaus jokaiseen kadonnutta sarjakuvaa koskevaan kysymyksen: http://fi.yelp.fi/biz/ker%C3%A4ilyliike-kulkukatin...

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Eikö kukaan muu lukenut Korkeajännitys lehtiä, vai onko mennyt minulta ohi?

Tästä bloggauksesta tuli mieleen sekin että pienenä oli tapana nuuhkia kirjoja, paperista vai painomusteesta johtunee että niissä oli erilaisia tuoksuja. Ja Stockmannin vanhat rullaportaat, joissa oli puurimat - sain valita joka Helsingin käynnillä kirjan. En tosin enää muista missä kirjaosasto oli, mutta yksi satukirjoista oli isokokoinen kuvitettu Prinsessa Ruusunen.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Alle 12-vuotiaana olin Uuden Suomen, Länsi-Uusimaa-lehden ja Aku Ankan suurkuluttaja, mutta kirjojakin tuli jonnin verran luettua, mitä nyt urheilulta ja koululta ehätti. Tietosanakirjat (erityisesti Pikkujättiläinen), Viisikot, Tarzanit ja jokunen Agatha Christie ovat noista jääneet mieleen.

Käyttäjän TimoPeltoniemi kuva
Timo Peltoniemi

Minä ahmin pikkukundina jostain syystä C. S. Foresterin kaikki Horatio Horblower-kirjat. Ja sunnuntaiaamuisin kukaan ei saanut nousta bunkasta, ennenkuin faija oli lukenut tunnin ääneen Waltaria. Ensin Sinuhe ja sitten Mikael Karvajalka.

Käyttäjän aapomikko kuva
Aapomikko Matti

Ainakin Bilteman kuvaston luin aina tarkasti!

Käyttäjän aapomikko kuva
Aapomikko Matti

Kuten oikeastaan kaiken muunkin mitä käsiini sain!

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Asiaa! Oli kyllä jo teini-iän puolella, kun pistelin Hevosurheilun jalostusnumeron mainoksineen kannesta kantaaen useamman kerran. Kiinnostava tavara on aina kiinnostavaa tavaraa. Olin oikeasti kiinnostunut ravihevosista ja ravihevosten jalostuksesta.

Nykyajan nuoria käy vähän kateeksi, kun ennen vanhaan niin vaikeasti hankittavia seksikuvia saa netistä sen verran kun ranteessa riittää puhtia(mutta toisaalta, minun nuoruudessani piti jättää enemmän tilaa mielikuvitukselle).

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Minun nuoruudessani seksikuvilla/lehdillä teki hyvät rahat
Niissä lehdyköissä ei ollut ostoikärajaa joten hyvällä pokalla kun meni ja osti niin ensin näki itse ja sitten myi eteenpäin
Useimmat kun eivät kehdanneet ostaa

Muutama takaisku tuli kun koulussa suoritin "maksa markka niin vilautan lehteä" toimintaa ja opettaja takavarikoi lehden

Eivät muuten ikinä palauttaneet niitä

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin Vastaus kommenttiin #216

Vastaan tähän edesmenneen iskelmäneron Gösta Sundqvistin sanoin:

Broidin raju seksilehti
piiloon pulpettiin jo ehti
Reksi saa seksistä raivarin

Pekka Loikkanen

Olen syntynyt -47 joten ikäluokalleni nuorten ja lasten kirjojen tarjonta ei ollut ehkä niin laajaa kun tänään. Kotikirjastoni lasten ja nuorten osaston virkaa toimitti 1 x 2 m kirjahylly. Klassikot Monte-Criston Kreivi, Tom Sawyerin Seikkailut jne. Aaro Hongan (Eino Johannes Arohonka) kirjoista esim. Pikatoimisto Pamaus nimenä on jäänyt mieleeni, ja Aaro honka palindromina, eli onko rahaa.

Eka oma kirja jonka sain oli Robinson Crusoe, toka oli Davy Crockett Valkoinen Orava sain sen synttäri lahjaksi luokkatoveriltani. Jack Londonin Erämaan Kutsu, Zane Greyn länkkärit, Baskervillen Koira niminä ovat lähinnä muistissa. Useana vuonna 50-60 luvuilla sain lahjaksi Kolumbus Poikien Vuosikirjan, siinä riitti lukemisen lisäksi tekemistä

Kun luen muiden aikalaisteni kommentteja, samat kirjojen nimet muistuvat mieleeni, silloinhan ei ollut vapaa-aikana muuta kun hiihto, luistelu, elokuvat ja lukeminen.

Pienenä anekdoottina mainittakoon että pienessä kirkonkylässä jossa asuimme kirjastonhoitajana oli kutsumanimeltä "Pikkuli" niminen ikäneito. Hän piti tarkasti huolta siitä mitä me lapset saimme lainata, muistan vieläkin että ainakin kerran hän eväsi minulta kirjan olin n. 10 vuotias, ehkä kirjassa oli hänen mielestään jotain ikäiselleni sopimatonta.

Varsinaisten lastenkirjojen lisäksi luin muutakin, kuten varmaan kaikki lapset. Meille kotiin ostettiin mm. kirjasarja Vuoden Uutistapahtumat kuvina, kirjassa oli vuoden uutistapahtumia Suomesta ja maailmalta. Eikä sovi unohtaa Pikku Jättiläistä ja tietosanakirjoja joita useissa kodeissa oli. Edellä mainitun tyyppiset kirjat olivat sen ajan netti, sieltä haettiin tietoa ja saatiin kuvaa ympäröivästä maailmasta päivittäisten sanoma ja aikakausilehtien lisäksi, tosin vuosien viiveellä mutta se oli sen ajan käsite sanaparista "in live". Eikä lapsena kyseenalaistettu mitään tietoa, painettuun sanaan luotettiin.

Kirjat ovat edelleenkin lapsille hyvä tapa laajentaa hankkia henkisiä ”kiksejä” ja kehittää mielikuvitustaan ja maailmankuvaansa. Erityisesti mieltäni lämmitti kun 11 vuotias pojan tyttäreni pyysi viime jouluna lahjaksi kirjan, hänen valintansa oli Suzanne Collinsin Nälkäpeli. Luulenpa että lapsuuteni kirjastonhoitajan seulassa se olisi ollut kielletty alle 11v.

Lapsille ja nuorille sopivia kotieläimiä ovat koira ja kirja, molemmat pitävät mielen virkeänä ja kasvattavat omalla tavallaan.

Johan Von

Olipa paljon kinnostavaa tässä. Tuli hyvä mieli etten ainoa "hullu" ole ollut joka kaiken aikaa nuoruudessa on nenä kiinni kirjoissa viihtynyt. Ennen kaikkea kun samalla on mieleen tullu lukemattomia tuttuja kirjoja ja kirjoittajia. Ennenkaikkea suomalaiset kirjailijat Mika valtarista Hannu Salamaan. Tai Arto Paasilinnasta Väinö Linnaan Sekä lukuisiin muihin. Muistan tavan josta on ollut hyvin vaikea päästä eroon. Kun piti kirja aina ottaa nukkumaan menessä sänkyyn mukaa ja lukea kunnes sai unen päästä kiinni. Monasti heräsi , että valot oli päällä ja kirja avoinna. Vaimoni moitti hyvin pitkää kun salakuljetin kirjoja tyynyn alle ja aloin lukea vielä kun hän jo nukkui. Sen verran itsesuojelu vaistoa oli lukuhimoa vastaan, etten sentään sänkyyn tullessa kirjaa avannut.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Tutustuin melko varmasti sekä Wodehousen Jeevesiin että Flemingin Bondiin 60-luvun alkupuolella Seura-lehden jatkokertomuksissa. Muistaako joku tällaisen ilmiön?

Kaisu Iisakkila

Mä luin esiteininä kaikki Viisikot ja Tiina-kirjat sekä paljon Aku Ankkoja ja Aku Ankan taskareita. Pikkukoululaisena olin lukenut jotain Astrid Lindgreniä, eli Eemelit, Marikit ja Melukylän lapset sekä Pekka Töpöhäntä -kirjat. Olen syntynyt -70.

Kaisu Iisakkila

Mä luin esiteininä kaikki Viisikot ja Tiina-kirjat sekä paljon Aku Ankkoja ja Aku Ankan taskareita. Pikkukoululaisena olin lukenut jotain Astrid Lindgreniä, eli Eemelit, Marikit ja Melukylän lapset sekä Pekka Töpöhäntä -kirjat. Olen syntynyt -70.

Merja Heikka

Mie opin lukemaan, tai siis tavaamaan, kansakoulussa vasta. Ei varmaan niin kovin Kansantahto ja Pohjolan Sanomatkaan hurjasti kiinnostanut sitä ennen. Kansantahto oli kyllä siitä hauska lehti, että kun sarjakuvien päälle tiputteli kynttilästä steariinia, niin siihen tarttui ne kuvat. Eipä ollu sulla!

Ensin luettiin Aapinen tarkkaan: Aurinko paistaa satumaasta, ajetaanpas sisään A:sta. Katrimuori kerman kuori. Intiaani punainen jälkiä etsii hiipien Neekeri pesee kasvojaan, muttei valkene ollenkaan.

Minua säälitti pienenä se neekeri.

Sitten luettiin tarkkaan uskonnon kirja, kun päästiin oikeisiin lukuhommiin. Mulla oli lestaatiolainen opettaja. Läksyt luettiin ulkoa, ja vastattiin seisten. Se Aatami ja Eeva, aivan alussa. Muistan kun osasin sen ulkoa, ja opettaja kehu.

Sitten tietenki oli lukuläksyinä virsiä.

Kotona mie luin Aku Ankkaa. Kiviset a Sorasetkin mulle tuli jossain vaiheessa, mutta ei se ollut yhtään niin laadukasta kirjallisuutta kuin Aku.

Ensimmäinen varsinainen kirja minkä luin oli muistaakseni koulusta lainaamani Tuhannen ja yhden yön satukirja. Se teki minuun valtavan vaikutuksen. Olisinko ollut jotain 9-vuotias.

Kotona muistan lukeneeni jotain siskoni vanhaa historian kirjaa, vai olisiko ollut jotain Runebergia. Siinä oli kiehtovia kuvia. Yksi oli joku ruotsisuomen aikainen suurmies, en muista nimeä, jonkun toisen arkun äärellä, miekka kädessään. Tarinat olivat kiehtovia.

Pekka Töpöhännän sain veljeltäni tuliaisina, kun olin lapsena sairaalassa.

Niin ja äidilleni tuli Kotiliesi. Siitä luin aina Kiekun ja Kaikun. Muistan vieläkin kuinka ihania kakkuja he paistoivat, sellaisia korkean mallisia.

Poholan Sanomista ja Kansantahdosta luin tietysti myös sarjakuvat. Niissä taisi olla samat kuvat. Olikojhan se Taika Jim ja Batman. Hän asui viidakossa.

Seurassa ja Apu-lehdessäkin oli sarjakuvia, ainakin Seurassa.

Pieninä palasina ne kulttuuriannokset on meillä peräpohjolassa ammennettu.

Ai niin, unohin. Minun setäni, oli oikein sellainen kovemman luokan kommunisti. Hän toi minulle Neuvostoliittolaisia lasten propagandakirjoja. Äitini ei oikein tykännyt, mutta antoi ptää ne kirjat. Luin mie nekin. Ne on minulla vieläkin jossain tallessa. Ajattelin heittää ne roskiin kerran kun siivosin kotipaikan varastoja, mutta sitten hoksin että voihan niilläkin jokin historiallinen arvo olla.

Minulla oli varsin hassuja ja mielenkiintoisia hahmoja lapsuudessani ympärilläni. Iso suku, ja toinen toistaan persoonallisempia ihmisiä. Vapaasti kasvaneita Havukka-ahon ajattelijoita. Heitä ei vielä koulutus ollut pilannut, rehottivat vapaasti. Osa oli uskovaisia, osa kommunisteja, ja osa aivan normaaleja maalaisliittolaisia. Ja siltä väliltä.

Ja olen mieki saanut Raittiuskirjoituskilpailuissa eka palkinnon. Mutta se kirja oli minusta tylsä, olin vähän pettynyt. Oikeaan soitteeseen se tietysti meni, mie harvoin sorrun ryyppäähmään, oikeastaan vain jos joku tarjoaa. Kätännössä olen absolutisti. Mutta ei minulla ole mitään alkoholia vastaankaan. En vain muista sitä ostaa, enkä käyttää, eikä olisi varakaan. Ehkä noin kerran vuodessa-5 vuodessa ryypiskelen.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Omakotitalossamme Keravalla oli aikaisemmin asunut viihdevoimistelijaperhe Keppo ja he jättivät avovintille myös kirjoja USA:n muutettuaan. Ensimmäiseksi tulee mieleen Andreas Jelkyn seikkailut neljässä maanosassa:

http://www.menec.fi/?sivu=detail&id=84871

Alle kymmenen ..

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset