Niklas Herlin

Mikä on kotikaupunkisi, kirjallisesti?

Joihinkin kaupunkeihin kannattaa lähteä, ja joistakin kannattaa lähteä heti! Jokainen useammassa kuin kahdessa kaupungissa käynyt tietää tämän.

Mutta joihinkin kaupunkeihin voi lähteä ilman, että niistä lähtee pois. Nämä kaupungit ovat kirjallisia kotikaupunkeja. Kaupunkeja, joissa ei ole edes käynyt, mutta jotka ovat tulleet tutuiksi kirjallisuudesta.

Asia tuli mieleeni, kun läheisiä suomalaisia on muuttamassa New Yorkiin. Hieno kaupunki, minulle rakas. Mutta miksi rakas? Olen New Yorkissa visiteerannut monta kertaa, mutten koskaan asunut. Olen kuitenkin lukenut monta New Yorkiin sijoittuvaa kirjaa. Paitsi kaunokirjallisuutta, mutta eri toten järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvää tietokirjallistta. (koko homma alkoi Mario Puzon kirjasta Kummisetä/The Godfather, joka on hieno romaani, mutta toi asian, järjestäytyneen rikollisuuden kunnolla tapetille).

On kaupunkeja, joissa en ole käynyt, mutta jotka ovat jollakin tavalla muuttuneet kirjojen kautta ihan tutuiksi. Istanbuliin (Konstatinopoliin) sijoittuvia kirjoja olen lukenut monta, vaikken ole koskaan siellä käynyt. Ehkä suhteeni kaupunkiin alkoi Mika Waltarin Johannes Angelos -kirjasta, joka pakotti perehtymään kaupunkiin muutenkin.

Rovaniemi ei ole minulle mikään juttu, mutta Jari Tervon Rovaniemelle sijoittuvat kirjat ovat. Yksi "Rollosta" kotoisin oleva kaverini väitti, etten voi ymmärtää Tervon Pohjan Hovia, koska en ole kaupungissa asunut. Mutta ymmärsinpäs. Ehkä eri tavalla kuin kaverini.

Moskova tulee olemaan loppuelämäni se kaupunki, johon Mihail Bulgakov sitoi kirjansa Saatana saapuu Moskovaan. Anatoli Rybakov antoi tulitukea Arbatin lapsilla. Kävin siellä. 12-vuotiaana.

Kotikapunkini Helsinki on hieno kirjallisuusympäristö, mutta muodikkaaseen Kallion kaupunginosaan en kovin usein mene. Siitä huolimatta parhaat Helsinki-kirjat sijoittuvat Kallioon ja vierellä olevaan Sörnäisten kaupunginosaan: Alpo Ruuthin Kämppä ja Viimeinen Syksy, Anja Kaurasen (nyk. Snellman) Sonja O. kävi täällä sekä Mikko Rimmisen Pussikaljaromaani.

Lopulta päädyin siihen, että kirjalliset kotikaupunkini ovat Rooma (Quo Vadisista alkaen), New York ja Jerusalem (kiitos Raamattu, Tom Erik Arnkil/Kuninkaan korva ja läjä uskonnoista kertovia tietokirjoja) sekä Istanbul (Waltari ja pari muuta).

Onko sinulla kirjallinen kotikaupunki?

(LISÄYS: kunnon kustantajana ja blogistina kerron, että kirjoittamaan innoitti aiempi tekstini, johon eilen perehdyin, ja se aiempi on puolentoista vuoden takaa, mutta aina ajankohtainen. http://niklasherlin.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/131373-mita-luit-p...)

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (129 kommenttia)

Käyttäjän Elisa Pesonen kuva
Elisa Pesonen

Tämä on sosiaalinen itsemurha, mutta ihan sama: kirjallinen kotikaupunkini on mitä ilmeisimmin Berliini, ja tärkein syy siihen on kakarana moneen kertaan luettu Christiane F. (t. maalaistyttö susirajalta)

Käyttäjän Elisa Pesonen kuva
Elisa Pesonen

Niin ja siis täydennettäköön vielä, että myöhemmin, aina kun Berliinissä on tullut käydyksi, se on todellakin tuntunut aina jotenkin "omalta". Mutta sitä en rohkene pistää tyystin Christiane F.:n ansioksi. :)

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Christiane F. on niin raakaa tavaraa, etten herkkänä poikana voi siihen enää tarttua. Mun kirjallinen Berliini on Bertol Brecht.

Käyttäjän Elisa Pesonen kuva
Elisa Pesonen Vastaus kommenttiin #4

Minä kyllä mielelläni näkisin Christiane F. -leffan uudelleen vuosien jälkeen. David Bowie <3

Mun brechtiläinen Itä-Berliini tuli aikoinaan koettua harrastajateatterin Setšuanin hyvässä ihmisessä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Minun kirjallinen Berliinini on Kolmannen valtakunnan salaisuus (Olavi Paavolainen). Luin sitä ollessani työmatkalla Berliinissä. Silloin kaupunki oli vielä jaettu ja tunnelma ja kirja sopivat yhteen uskomattoman voimakkaasti.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin Vastaus kommenttiin #52

Tuon on täytynyt olla vaikuttava kokemus!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #55

On vieläkin. Sellainen ei jätä.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Luin kirjan monta kertaa nuorena ja leffakin on nähty. Christine F ja Ruohoa, lunta-kirja taisivat pelastaa minut tekemästä sitä kaikkein pahinta valintaa. Aikuisiässä näin Bahnhof Zoo-asemalla heroiininarkkareita. Sydäntä särkevä näky.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Minun rakas kirjallinen kaupunkini on myös Rooma, jonka Quo Vadis hahmotteli jo nuorena. Rakas inhokkini on Pariisi, joka on tullut tutuksi taiteilijoista kertovan kirjallisuuden kautta. Myös Amsterdamissa kävin kirjan innoittamana liikuttumassa Anne Frankin kodissa.

P.S. Lontoossa voisin asua.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Quo Vadis oli portti... Waltari löi loput päälle. Ja ihana Pariisi. Noin 15-vuotiaana tajusin kunnolla naisen seksuaalisen merkityksen. Kiitos Henry Miller ja Kirjansa "Hiljaiselo Clichyssä". Amsterdam on hieno kaupunki, mutta Anne Frankia en ole lukenut. Max Havelaarin kylläkin, mutta se on Indonesia-kirja, kuitenkin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Ajattelin, että ei minulla ole kirjallista kaupunkia, mutta niitähän alkaa löytyä. Hiljaiseloa Chlichyssä kirjan olen minäkin lukenut. Pariisihan on se kaupunki, jossa muutoinkin pitää vierailla.

Käyttäjän kristiinailmarinen kuva
Kristiina Kreisler

Kannattaa lukea Anne Frank.

On muitakin vastaavia, mm. Mary Berg Päiväkirja 1939-44.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri Vastaus kommenttiin #85

Omasta puolestani lisään, että Anne Frankin elämästä kerrotaan myös muissa, tuon ajan historiallisiin tapahtumiin liittyvissä yhteyksissä. En muista nimiä. Anne Frankia en muista lukeneeni lainkaan. Kokemuksena kiivetä Anne Frankin kodin, nelikerroksisen kapean talon portaita, oli mieleen painuva.

Kävin myös Rembranttia moikkaamassa, mutta ei hänkään ollut kotona...

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Jerry Cotton sukupolvelle Suomessa New York oli kotikaupunki ilman, että oli koskaan siellä käynyt. Ensivisiitti sitten oli pelkkää deja vueta.

Monille Wallanderin ihailijoille Skånen Ystad on pyhiinvaelluspaikka.

Helsingin ohella Shanghai ja Tokio ovat itselleni läheisimpiä kotikaupunkeja vaikka en juuri nyt asu missään niistä.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Tietysti! Max Salonen, kaukaa Finlandiasta tullut juoppo baarimies New Yorkissa, entinen pappi. Jerry Cottonit tekivät meistä kaupunkilukijoita!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Ystad, sinne vielä joskus menen. Mankell on siihen voimakkaasti vaikuttanut. Samanlainen tai ainakin samanhenkinen pikkukaupunki kuin Tammisaari tai Porvoo.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Istanbulista Waltarin Yksinäisen miehen juna vei Pariisiin, mutta kirjallisen kotikaupungin Pariisista teki nuorena lukemani Satu Waltarin Kahvila Mabillon - jonka pitäisi olla kirjahyllyssä vaan ei ole; miksi ihmeessä on aikanaan tullut lainattua kirjojaan.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Sinäkin siis olet joutunut kirjanpitäjän uhriksi.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Buddenbrookeja ja Lyypekkiä tajosi yksi aika tyhmä kaverini juuri muita reittejä pikin. Sivistymätön tosin, ja lohjalainen.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Praha, Varsova, Budapest, Berliini, Dublin, ovat jääneet käymättä.
1800-luvun Pietari, Pariisi ja Lontoo. Pariisi maailmansotien välissä.
1900-luvun alun New York ja nykyinenkin
Istanbulikin on näkemättä. Siellä menisin Pamukin museoon.
Wien: Steinhof ja Friedhof. Praterissakin oli pakko käydä.
Buones Aires ja Santiago.
Tukholma ja Oslo...
Italiassa kaupunkeja on monta.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Yksi unohtui. Jomsborgissa olen hengannyt jo 40 vuotta, vaikkei kaupupungin tarkasta sijainnista ole tietoakaan. Mutta Orm Punainen siellä kävi. Frantz G. Bengtssonin kirjassa "Orm Punainen". http://en.wikipedia.org/wiki/Jomsborg

Risto Koivula

Jomsburg oli länsibalttilaisten skalvien ("huuhtolaisten") vanha pääkaupunki, jonka viikingit valtasivat ilmeisesti ensimmäisenä kaupunkina sillä puolen Itämerta.

http://de.wikipedia.org/wiki/Schalauer

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/12/sana-ro...

Käyttäjän timoekman kuva
Timo Ekman

Vain ja ainoastaan yksi kriteerien mukainen paikka löytyy.

Se on kuvitteellinen Pentinkulma. Eli nyt kun tarkkoja ollaan, niin Urjala todellisuudessa.

Pohjantähti-trilogia veti jalat aikoinaan alta. Edelleen koen suurta tunne-elämystä, kun mietin, kuka tuossa kuvitteellisessa kylässä oli se suurin tekijä.

Ainakin ennen piti sanoa, että ehdottomasti Koskelat. Miksei näinkin, mutta ilman Kiviojia ja Kivivuoria emme olisi sitä, mitä olemme nykyisin.

Kiviojat olivat aikaansa edellä ja toivat Pentikulmalle auton, joka vei tien Pentinkulmalta maailmalle. Kivivuoret olivat vain yksinkertaisesti älykkäitä, joka näkyi eduskuntaankin pääsemisenä.

Arvostan myös erittäin paljon Aune Leppästä. Hän pelasti huoraamalla pentinkulmalaisia vapaussodan aikana antamalla naisellisia avuja lahtaripäällikölle Hennalan vankileirillä ja salakuljettamalla ruokaa sitä kautta.

Kuten huomaat, Pohjantähti-trilogia on minulle ensisijaisesti dokumentti, ei fiktiivinen teos.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Jaakko Syrjän Väinö Linna -elämäkerrassa on pieni kartta. Väinö Linnan piirtämä. Sellainen, jossa hahmotellaan Koskela, Pappila, Kivivuori, Laurila/kauppa... On aika hurja katsoa sitä tuherrusta, kun on kirjaa kakarasta saakka lukenut.

Risto Koivula

Linnan henkilöt eivät ole kovin dokumentaarisia, vaan enempi hegeliläisittäin jonkin vallin- neen tai myös toivottava tai väistettävän idean henkilöitymiä. Dokumentaarisia on sivuosissa, hegeliläisiä ydinosissa. Tuntemattomassa Linna on jättänyt suuren joukon suunnattoman mielenkiintoisia sivuhahmojakin hyödyttämättä, joita siellä Kylmä-Kalle Heiskasen rykmentissä komentaja etunenässä olisi ollut. Sillanpää on dokumentaarisempi. Hänellä esiintyy ideoista poikkeavia henkilöitä vain siksi, että sellaisia oli, esimerkiksi punaisia isäntiä.

Tuntemattoman henkilöistä askarruttavin on minusta Lammio. En ole tosin nähnyt hänestä omaa näkemystä juurikaan vastaavaa kuin yhden: edellisen Pyynikin kesäteatterin esityksen mainion Euro-Lammion, näyttelijää en muista, pitkä laiha hoiloppi. Lammio ei ollut huono sotilas, sillä jos sankaritöitä himoitseva kapteeni Kaarna (todellinen esikuva) ei olisi kaatunut ensimmäisenä (tykillä ammuttuna, loistava avaus kesäteatterille, ja kertoo sen, että vastassa onkin täysin muuta, kuin on luultu), edessä olisi ollut vielä paljon kusisemmat paikat eikä lopputulos olisi siitä mihinkään muuttunut. Lammio ei ole Kylmä-Kalle, eikä kukaan muukaan todellisista komentajista. Lammio on ainoita, joka ei saa naarmuakaan nahkaansa koko sodassa, vaikka hyppii venäläisen hävittäjälentokoneenkin edessä tiellä kohtauksessa, jossa Korpela kaatuu. Lammion tuo osuus on sensuroitu kaikista elokuvista, ja ainakin viimeaikaisista kesä- teatteriesityksistäkin, vaikka se on Lammion persoonan kannalta ydinkohtaus. Lammion tyyli ei muutu milliäkään hyökkäysvaiheen vaihtuessa perääntymisvaiheeksi. Se ei myöskään jyrk- kene eikä lähde lapasesta kuten esimerkiksi everstiluutnantti Karjulalla. Lammio on vähän kuin piru, joka tietää aina, mitä haluaa, vaikka muut, esimerkiksi Koskela, tai Karjula, eivät tiedä. Lammio ei juurikaan muni ja kotkottaakin vain harvoin ja vain asianhaarojen mielestään ehdot- tomasti niin vaatiessa (tosin muut ovat jyrkästikin eri mieltä ja ulalla...), joten hänkin täyttää kohtuullisen hyvin Koskelan asettamat "Ellun kanan" tuntomerkit. Karjula edustaa sellaista, mikä loppuu tappioon,mutta Lammio edustaa sellaista,mikä tulee jatkumaan jossakin toisessa muodossa. Lammio on ainoa, jolle ei anneta mitään muuta taustaa, kuin että hän on toisen polven kapiainen ja toistaiseksi poikamies, hän puhuu Yleisradion suomea. Sotilaskuri ei ole Lammiolle "pelkkä keino ja ulkoinen muoto",kuten majuri Sarastielle,joka selvittelee Lammion konflikteja tuossa suhteessa, vaan se on signaali siitä, mitä tuleman pitää, sodan JÄLKEEN. Lam- mio puolustaa lotta Kotilaista apinamiehen raivolla ja vaatii miehiä pyssy kädessä kohtelemaan tätä kunnioittavasti naissotilaana, vaikka tosipaikan tullen keksisi varmasti hyvän tekosyyn, ettei tarvitsisi naida tämän kanssa. Lammion tähtäin ei ole sodassa, kuten Kaarnalla ja monella muulla, vaan se on (Adolf Hitlerin tai muun vastavan natsijohtajan) Uudessa Euroopassa...

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuntematon_sotilas

Risto Koivula

Tässähän on mielenkiintoinen kirjauutuus, joka pitää lukea:

http://jussiniinisto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/5701...

" Heikkisen päiväkirja Rintaman poliisi kertoo koruttomalla tavalla muun muassa hyökkäysvaiheen joukkokieltäytymisistä keskipohjalaisista kootun, jääkärieversti ”Kylmä-Kalle” Heiskasen johtaman 11. Divisioonan osalta.

Kirja kertoo myös loikkarien, desanttien, vakoojien ja maanpetturien kohtaloista unohtamatta kotikommunistien ja purnaajien palauttamista ruotuun. Vastavakoilu iski, kenttäoikeus toimi ja Heikkinen kirjasi tuntonsa kuulusteluista ja tuomioista tuoreeltaan. "

http://jarmonieminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/5617...

Heiskanen ei ollut kyllä veteraanien joukossa minkään tapattajaupseerin maineessa ylikireiden ja liian yritteliäiden operaatioiden muodossa, kuten taas esimerkiksi Tampereen sankari Aaro Pajari oli.

http://seppinenj.puheenvuoro.uusisuomi.fi/171840-s...

Alexius Manfelt Vastaus kommenttiin #122

Risto, eikös se ollut niin , että Heiskanen oli sopiva puolusvoimien komentajaksi juuri demareiden kannalta katsottuna.

Risto Koivula Vastaus kommenttiin #123

Kai he tiesivät kun valitsivatkin. Pitäisi kuitenkin lukea tuo sotapoliisin kirja. Siellä voi esiintyä tuttuja, kuten Ukkolan kirjassakin. Ukkolan kirja ei anna aihetta epäillä, että ei olisi ollut.

Risto Koivula Vastaus kommenttiin #126

Haa! "Rintaman poliisi" löytyi Hervannan kirjastosta! Oli jopa hyllyssä eikä minkään vuoden varausjonon takana!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Firenze, nyki, Bagdad ja kaikki autiot saaret. Tervo ei oikein syttynyt minulle, mutta Pohjan Hovissa olen tarjonnut Hemmo Koskiniemelle kahvit, vaikka en ole koskaan nähnyt tuota Julmajärven miestä livenä.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Taitaa olla Ankkalinna, sillä aloitin sukupolveni tapaan luku-urakkani Aku Ankasta, jonka suomentajaa (tuolloin Sirkka Ruotsalainen) ja toimitusta kiitän huolellisesta ja luovasta suomen kielen käytöstä. Siitä tuli meille 50-luvulla syntyneille fundamentaali perusta kielentaitoon. Vähemmän merkityksellinen ei toki ole Carl Barks, jonka tarinankerronta taatusti muovasi maailmankuvamme pohjaa.

Nuorena visiteerassani Montrealissa olin muuten lentää ahterilleni kun niitä punaisia vesiposteja olikin ihan oikeasti olemassa katujen varsilla.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Kyllä Ankkalinna oli tärkeä myös 1960-luvulla syntyneelle. Minut yllätti oikeassa Amerikassa 17-vuotiaana school bus, koulubussi, joka oli samanlainen keltainen pötkö kuin Akkarissa.

Käyttäjän kirsikallio kuva
Kirsi Kallio

Myös minun (lapsuuteni) kirjallinen kotikaupunkini on Ankkalinna. Entäs uskonto? Raamattu oli tietysti Sudenpentujen käsikirja.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #41

Lapsuudestani muistan Uppsalan.

Käyttäjän kirsikallio kuva
Kirsi Kallio Vastaus kommenttiin #44

Meillä on paljon yhteistä. Sanoisin kuitenkin, että minun kirjallinen kotikaupunkuni on NY tai Chicago. Pekka Töpöhäntä Amerikassa nimittäin teki todellisen vaikutuksen!

Jere Partanen

Akkarissa on kyllä aina käytetty nerokkaasti suomea. Vielä nykyäänkin välillä miettii, että mistä hitosta ne noita keksivät?

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Tähän voi ehkä vastata: Tampere. Seppo Jokisen poliisitarinoissa komisario Koskinen on ehtinyt kävellä, hölkätä, pyöräillä ja autoilla kaupungin ristiin rastiin monta kertaa. Jopa Hervannan ympäristön pöheiköissä on käyty jututtamassa laitapuolen kulkijoita!

Ja se (Egyptin) Theba, Sinuhe Egyptiläisen rakas kotikaupunki Mika Waltarin tavattoman runollisesti ja suorastaan vangitsevasti esittelemänä. Sinuhen parissa lukija todella nousee kuin irti maasta, mikä on tietysti itse kerronnan, ei pelkästään Theban ansiota. Onko nykyisessä Luxorissa todellakin nähtävissä jotain muinaisesta Thebasta, vai yhdistääkö näitä kaupunkeja vain jokseenkin sama sijainti?

PS. Kun ryhtyy tutustumaan Thebaan Wikipedian kautta, kannattaa huomata että Kreikassa on ollut samanniminen kaupunki.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kun Afrikkaan mennään niin tulee mieleen Aleksandria ja Kapkaupunki ja Johannesburg.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Tuo totta! Kun "löysin" aikanaan Anfre Brinkin, hankin divareista koko suiomennetun tuotannon ja maa kaupunkeineen tuli tutuksi.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Olen lainannut kirjastosta kaikki Brinkiä mitä on löytynyt.
Doris Lessingin tuotantoa olen myös lukenut aika paljon.

Antti Virolainen

Minulla New York, Pariisi ja Barcelona. NY:stä muutkin Rothit kuin Hyvästi Columbus, vaikka Jerseyn puolella esim. Pastoraalissa taidetaan enemmän seikkailla. Myös parit Austerit ja de Lillot sekä tietty Sieppari! Pariisista ainakin Hemingwayn Nuoruuteni Pariisi ja Ja aurinko nousee sekä Millerin Hiljaiseloa Chillyssä. Barcelonasta kaikki Zafonit ja Tussetilta Voisarvi.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Entä Monterrey, California? Steinbeck: Iloisten ihmisten talo.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kaikista romaaneista ei miljööstä jää juuri mielikuva. San Fransiscosta on jäänyt, mutta en muista kenen teoksesta.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin Vastaus kommenttiin #25

Esim. Jack London: aavoilla ulapoilla on komee kuvaus Sna Fransisco Bayltä.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Steinbeckin trilogianomainen Torstai on toivoa täynnä, Ystävyyden talo ja Hyvien ihmisten juhla oli mainion kotoisa ja hauska. Suomentamaton Log from the Sea of Cortez täydentää meribiologi "Docin" taustaa ja dokumentaarisena vahvistaa, että ihan tosia tai ainakin melkein ne tarinat olivat. Elokuvakin löytyy, Torstai on toivoa täynnä

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Raymond Chandlerin fiktiivinen Bay City on tärkeä esimerkki pahuuden paikallistamisesta. Marlowe toteaa, että aina siellä käytyään hänen täytyy hankkia uusi pää.

Musiikillinen sivukommentti: Bay City Rollers ei ole saanut nimeään tästä vaan Michiganin oikeasta Bay Citystä, Madonnan syntymäkaupungista.

Yleisesti ottaen New York ja Lontoo ovat tietysti tutuimmat ja tärkeimmät niin kirjallisuudessa kuin todellisuudessakin. Tamperelainen tarvitsee karttaa Turussa ja Oulussakin, mutta Lontoossa ei.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

A.C. Doylen tai siis Sherlock Holmesin Lontoo on ihan rautaa. Varsinainen aikamatka.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Turussa ja Oulussa ei ole metro. Minä kyllä olen joka paikassa kaivannut karttaa kun on tapana kulkea muuallakin kuin valtaväyliä.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

New Yorkin Keskuspuistossa on muuten penkki, joka on omistettu Matthew Scudderille, Lawrence Blockin dekkarien päähenkilölle.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

#26 Aivan, mutta se mitä viimeksi luin sieltä oli jotain nykyistä, muistaakseni.
Kirjallinen sielunmaisemani on ehkä kiinnostavia kaupunkeja enemmän kumminkin erämaat ja autiot saaret jaa aavat ulapat.
Jack Londonin kirjoja luin lapselleni iltalukemisena. Joitakin kohtia joutui sensuroimaan.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Voihan sitä kuvitella ihan mitä tahansa, mutta yleensä, mitä suurempi kaupunki, sitä kalliimpi siellä on asua. Suuressa kaupungissa on myös enemmän konsertteja, näyttelyitä, museoita jne., joihin ei ehdi tai viitsi mennä.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Asumista nyt olisi vaikea kuvitella muualla kuin jossakin paikassa, joka muistuttaa fyysisesti Tamperetta...

Shanghaihin olisi nyt kiva päästä käymään: tarkistamaan, mitä on jäjellä Qiu Xiaolongin dekkareiden kuvaamasta 1990-luvun kaupungista.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

T.ulee mieleen Marguerite Durasin kuvaukset Indokiinasta.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

En tiedä mitä alueita Qiu Xiaolong on enimmin kuvannut, mutta Shanghain vanha puoli, ns. "Puxi"-alue Huang-Pu -joen länsipuolella on pääasiassa entisellään perinteikkäällä "ranskalaisalueella", mitä nyt uusia pilvenpiirtäjiä siellä sun täällä. Sen sijaan joen itäpuolelle on noussut maailman modernein ja vaikuttavin Pudongin keskus, josta ei vielä 90-luvulla ollut kuin kalpea aavistus.

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Olen koditon! Kaikissa maailmankolkissa vierailtuani, en ole onnistunut saamaan yhteyttä - paitsi nuoruuteni Pariisiin! Ensimmäistä rakkaussuhdettani sanoisin ruuaksi. Vapaudentunne, jonka koin patongin ja oluen seurassa, oli elämäni suurin.

Kodittomuuteni on jatkunut, vaikka aika ajoin saatan tunnistaa iloa ja hyvää oloa erilaisissa kaupungeissa.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Tv-sarjojen kuvauspaikoille järjestetään fanien pyhiinvaelluksia. Emmerdale, Downton Abbey ja sitä rataa. Eiköhän Kemijärvenkin matkailuelinkeino hyötynyt Taivaan tulista?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ja nykyisi nuoriso tutkii kaupunkeja googlemapsin avulla, ei tarvitse lukea kaunokirjallisuutta oppiakseen Haminan kaupungin ruutukaavan.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Ruutukaavanko.. :) no nääs..jos Haminasta on ruutukaavan oppinut,niin joko mapsissa tai tutkijassa on jotakin vikaa..Haminan kaupunkikaavahan on toisena kaupunkina maailmassa ympyrän muotoinen..sitä toista en muista,mikä se oli...jospa kuuköettaisin.
Palmanova Italiassa ois se toinen.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #48

Sehän oli kommenttini juju, eli hämähäkin seitti paremminkin. Oikeastaan synnyinkaupunki Hyvinkää on kirjallisesti oma kaupunkini, mutta kirjaa ei ole julkakaistu. Tarina kertoo Suomesta Ruotsiin lähteneistä lapsista joiden lapset yhdistävät lopussa heidän kohtalonsa. Tarina tapahtuu Hyvinkäällä ja hissiyhtiö Kone Oy on siinä yhtenä osa-alueena.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka Vastaus kommenttiin #51

Sori Häri,

Syytän tätä hemmetinmoiosta hellettä turhan totisesta,toimimattomasta ajattelusta.enhän minä muuten tyhmä ole... ...ENHÄN ?? :)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #58

Ei tyhmä, vaan valpas joka lähtöön. No häröjen on joskus pakko onnistua;)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

"Haminan kaupungin ruutukaavan."??? Missä kirjassa se esiintyy?
Käymättä sekin.

Alexius Manfelt

Sari hyvä, sama Muumilaakso on minunkin kirjallinen mielipaikkani. Samalla voisi tarkistaa, ovatko itsellä kaikki Muumit laaksossa?

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Allekirjoittaneen Muumit ovat leväällään siellä sun täällä. Siksi minua laiskaa aina niin naurattaakin auringossa:D

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Harmi kun ei ole säästynyt ensimmäisten muumikirjojen ensipainokset.

M V

Niin,

Jos puhutaan kotimaisista kirjailijoista niin harvapa on tuonut omaa kotiselkostaan ja tekopitäjäänsä niin erityisesti esille kuin Kalle Päätalo. Iijokisarjan lukeneneena Taivalkosken Jokijärvi tuntuu minulle kotikaupungilta Jalavan kauppoineen, vaikkei kaupunki olekaan.

Jos toinen minut pantaisiin valitsemaan sanoisin: Latovainio

Käyttäjän Pirjo-MaaritLiflnder kuva
Pirjo-Maarit Lifländer

Miten olisi Liverpool, kirjat: John Lennon panee omiaan ja Hispanialainen Jakovainaa. Glasgov, sieltä tuli eläintohtori James Herriot, maailmankuulu kirjailija aiheena eläimet: Kaikenkarvaiset ystäväni esim. Ja Herman Hesse, Galv, Baden Württemberg,Saksa, kirjat mm: Arosusi, Lasihelmipeli ja Narkissos ja Kultasuu. Unohtamatta kotoista Eino Leinoamme, joka oli Paltamon poikia, mm Hymyilevä Apollo. Ja hännänhuipuksi suuri suosikkini Tenavat, ja luojansa Charles M. Schulz, Minneapolis, Minnesota, USA.

Käyttäjän kristiinailmarinen kuva
Kristiina Kreisler

Jo Nesbon kaikki kirjat - nyt menossa Poliisi. Oslo. Jos ei tutuksi niin ainakin läheisemmäksi.

Kotikaupungeiksi koen kuitenkin vain ne joissa olen asunut: Helsinki, Graz ja Wien. Kansallislauluksi Maamme laulu, mutta myös, vaikkakaan ei isänmaanlauluksi, Straussien Tonava kaunoinen ja Radetzky marssi.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Yhdessä vaiheessa todellinen elämä ja suuri kirjallinen elämys kohtasivat aika konkreettisesti, kun kävelin joka päivä kotoa töihin ja takaisin tasan samaa reittiä kuin Iisakki Nieminen Lauri Viidan Moreenin alussa.

Tehdaskin oli sama, vaikka tuote oli muuttunut puuvillasta mediaan.

Käyttäjän kristiinailmarinen kuva
Kristiina Kreisler

Tjaah, jos unelmista puhutaan...

Hemingwayn The Garden of Eden.

Olen aina unelmoinut viettäväni vuoden Ranskassa. Asua pienessä majatalossa aamiaisineen. Aamuisin lähteä korin kera (patonkia, juustoa, punaviinipullo) kirjoittamaan kirjan!

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Mistä kirjoittaisit piknikretkilläsi?
Minä olen haaveillut,että saisin kirjoittaa vanhassa villintyneessä puutarhassa.

Käyttäjän kristiinailmarinen kuva
Kristiina Kreisler

Sehän se - aihe. Ajatelma on. Ja tyyli, mikä antaisi lukijalle tunnekokemuksen. Huom. siis toive tai siis kuvitelma, unelma. Pakko todeta että unelma, johon minusta ei ole. Mutta unelma silti. Yhä. Ja kirjoittaa mustekynällä.

Onko sinulla aihe - tai haluatko paljastaa sen

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #90

Ei minusta ole kaunokirjailijaksi. Korkeintaan voisin näytelmän kirjoittaa.
Mutta asiakirjoittaminenkin on kiva.

Käyttäjän kristiinailmarinen kuva
Kristiina Kreisler Vastaus kommenttiin #91

Ei minustakaan.

Toinen on, että voisi kirjoittaa fiktiivisen jutun, tosin minusta ei ole siihenkään. Aikoinaan kiehtoi, että mitä tapahtuisi jos/kun netti kaatuisi, Reuters sun muut, niin mitä tapahtuisi? Pörssikurssit, valuuttakurssit - vain kaikki seis. Siinähän oltais.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #92

Raha romahtais. Katotaan sit kun se tapahtuu.

Käyttäjän kristiinailmarinen kuva
Kristiina Kreisler Vastaus kommenttiin #94
Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #98

Tuskin se kaaos ja paniikki kovin kiva tule olemaan.
Mutta nyt lipsuu aiheesta.

Käyttäjän kristiinailmarinen kuva
Kristiina Kreisler Vastaus kommenttiin #91

Ei minustakaan.

Toinen on, että voisi kirjoittaa fiktiivisen jutun, tosin minusta ei ole siihenkään. Aikoinaan kiehtoi, että mitä tapahtuisi jos/kun netti kaatuisi, Reuters sun muut, niin mitä tapahtuisi? Pörssikurssit, valuuttakurssit - vain kaikki seis. Siinähän oltais.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Sally Salmisen Katriina sijoittuu Ahvenanmaalle, ei niinkään Marianhaminaan, mutta varmasti senkin henki mahtuu merelliseen kirjaan.

Barcelona ehdottomasti Ruiz Zafonin Tuulen varjo. Mystinen, kirjakauppakin jännityksen rakentamisessa mukana.

Falconeksen Meren katetdraali upea, historiallinen koskettava rakentajaromaani.

Ehkä sielunin sympatiat sykkivätkin eniten Barcelonalle, vaikka Rooma ja Coimbrakin ovat lähellä sydäntäni. Antonio Tabucchin Damasceno Monteiron katkaistu pää tuo Portugalin mieleeni, vaikka Tabucci onkin ilmeisesti italialainen.
Viime syksyn lukukokemus liittyy Amsterdamiin ja kirjaan Illallinen (Koch). Olen sielläkin useamman kerran käynyt. Ei nyt tule mieleen kaupunkia, joka olisi vain kirjallinen ilman jotain kosketusta.

Hevosvarkaat ja Pohjois-Norja, joku pikkukaupunki, mutta en muista nimeä. Siellä en olekaan käynyt. Hahaa, löytyihän sellainenkin.

Käyttäjän hberglund kuva
Hans Berglund

Venetsia, missä Hemingwayn hotellissa hovimestari ”Gran maestro” joka ilta hienotunteisesti tuo kuusi pulloa ”Valpolicellaa” kirjailijan oven taakse, samalla pois korjaten kuusi tyhjää samanlaista. Tuloksena oli kirja “Across the river and into the trees”. Kuolemaa tekevä päähenkilö kirjassa on “A man with strong likes and dislikes and some regrets, he avoids laying blame.” Kunnon äijäkamaa!

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Venetsia on monelle tärkeä kirjakaupunki, Shakespearesta Harry Limeen. Enpä ole sielläkään käynyt. Italiasahan on paljon muutaki, Napoli ja capri vaikka. Mauri sariolaa ja antiikin Rooman muistiinmerkitsijöitä.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Venetsiassa on tullut käytyä muutaman kerran, ja onhan se kirjallisestikin tuttu jo vuosikymmenten takaa: Shakespeare, Casanova, Mann, Leon ja niin edelleen.

Paras tapa saapua kaupunkiin on vaporettolla Marco Polon lentokentältä naapurisaarien kautta suoraan San Marcolle, mutta yleensä on tietysti tultu junalla kanavan varteen.

Tietyltä historian siipien havinalta ei ole voinut välttyä esimerkiksi syödessään Umberto Veronesin tarjoamaa päivällistä Palazzo Ducalessa tai kuunnellessaan Vivaldia Tintoretton maalaaman katon alla.

Viime aikojen hillittömimpiä televisio-ohjelmia oli suunnistuksen MM-kisojen sprinttifinaali Venetsian tutuilla kujilla.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Venetsia ehdottomasti, tuli tutuksi Donna Leonin dekkareiden kautta ja sitten ihan konkreettisestikin muutama vuosi sitten.

Caprikin tuttu ruotsalaisen lääkärin Axel Munthern Huvila merenrannalla Caprista kertovan kirjan kautta ja sitten sen päälle tapahtuneen viikon vierailun kautta ja samaan menee Napolikin. Yö Napolissa ennen laivamatkaa Caprille, hotellin 24:ssä kerroksessa, alhaalla kadulla autojen tööttäily ja kuuman ja hiukan sumuisen kostea merinäkymä ikkunasta ja NATO-alus ja sen ääni merimaisemasta. Elokuussa 1966 se ehkä oli.

Rakastan noita Puzon kummisetiä ja haluaisinpa Montalbanon seuraankin Sisiliaan. Kerran istuimme Suomessa pitkän pöydän ääressä kesäisenä päivänä ystäväni pihalla. Hänen miehensä on sisilialainen ja kaikki kaverit myös. Söimme sisilialaisten tekemään ruokaa ja mafiosot kertoivat elämästä Sisiliassa, siis ihan livenä. Siellä en ole käynyt, vaikka kaverilla on mökki Etnan rinteessä. Hän lapioi tuhkaa mökin postailta sinne mennessään niin kuin me lapioimme talvella lunta.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Caprilla kirjoitti myös Cruzio Malaparte, kirjalija, joka oli Suomessakin sotakirjeenvaihajana. Kaputt!-kirjassa on älyttömiä Suomikuvauksia. Mutta tosi hurjia Napoli-juttuja Malaparte kirjoitti myös, esimerkiksi amerikkalaisten saapuminen Napoliin loppusodassa on aika hurjalla tavalla kuvattu kirjassa Iho (alkup. La Pelle).

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #81

Malaparteen en olekaan tutustunut, ei yhtää hyllyssä.

Käyttäjän kaituovinen kuva
Kai Tuovinen

Kuten jo aiemmin taisi joku todetakin, niin myöskään minulla ei ole kirjallista kotikaupunkia maailmassa, mutta kuntana sellainen sentään löytyy Suomesta – Taivalkoskelta.

Taivalkoskea on tullut kierreltyä Kalle Päätalon nimissä paljonkin. Romaaneista on löytänyt paljonkin tuttuja paikkoja – niin Taivalkoskelta kuin sen ympäristöstä, mutta myös Tampereelta.

Aikanaan 15.7.1994 Kalle Päätalo arvioikin vain kolme päivää ennen Pikonlinnassa tapahtunutta keuhkosädehoitoaan henkilökohtaisesti - vaikka ilmaisi myös, että kirjailija ei itse pysty teoksiaan arvioimaan - että hänen Iijoki -sarjan ns. mikrohistoriallisten romaaniensa arvo tulee vain aikojen saatossa nousemaan. Kieltämättä, näin kahdenkymmenen vuoden jälkeen tämä on jo nähtävissä.

Päätalon romaanithan käyvät läpi paitsi ennen sotia ollutta aikakauttamme, Suomen sota-ajat, mutta myös sen jälkeisiä aikakausia pikkutarkasti läpi. Materiaalia riittää.

Ja siihen aikaan ei some toiminut Suomessa - eikä juttuja levitelty.

Olkoon tämä nyt näin, koska Päätalo eli ja kirjoitti rehellisesti. Kunnia hänelle!

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Varsinainen bonuskysymys: mikä on Peppi Pitkätossun kotikaupungin esikuva?

Käyttäjän jooel kuva
Jooel Jaakkola

Visbyssa ei uskoisi olevansa Ruotsissa vaikka onkin täysin Långstrump. Upea kaupunki.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Niin taitaa olla ja Visby tuo mieleen Maria Wernin. Kolme viikkoa Visbyssä asuneena kaipaan sinne takaisin. Jospa vielä joskus sinne rosornas och ruinernas stadiin voisi päästä. Tutustuinpa silloin ruotsalaiseen Lennart Mörneriin, kustantaja lie hänkin ja kunkun kaveri. Kirje vieläkin tallella. Kirjeet kertovat menneisyydestä, jotenkin näin kirjoitti Tabuccikin.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Vähän kompa tuo on. Visby tulee tietysti ekana mieleen, koska legendaarisessa tv-sarjassa se oli Pepin ja muiden kotikaupunki. Mutta alkuperäiset kuvakirjat kuvitti virolaissyntyinen Ilon Wikland, joka otti mallia nuoruutensa kotikaupungista, joka oli Haapsalu Viron rannikolla,

Alexius Manfelt

Niklas hyvä, ehkä kaikkein suurin kirjallinen pettymys on ollut aikoinaan matka Marcel Proustin Kadonnutta etsimässä teoksen keskeiseen kaupunkiin Combrayn, joka oikeasti on nimeltään Illiers ja myöhemmin Proustin kunniaksi Illiers-Combray. Kaupunki ollut lainkaan sitä mitä olin mielessäni kehitellyt. Tavallinen ja todella arkinen pikkukaupunki, jossa toki useat asiat pyörivät juuri Proustin ympärillä.

Se nyt vaan oli todellinen pettymys. Muta mitä oikeastaan olin etsimässä, sitä olen vuosien aikana itsekin ihmetellyt.

Käyttäjän jooel kuva
Jooel Jaakkola

"Is" meinaa jäädä kyllä kesken pitkäveteisen alun takia, vaikka olenkin useat kerrat seissyt Kökarin luostarin raunioilla seuraamassa "etääntyviä munkkiairueita". Saattaa myös johtua siitä, etten lue äidinkielelläni ja teos sisältää erikoista kielenkäyttöä. Muistan vaan, että ylistit jossain välissä kyseistä teosta.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Kyllä. Ulla-Lena Lundbergin Jää/Is on loistokirja mun mielestä. Myös Ahvenanmaa-kuvauksena.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kerran vielä ja sitten loppu. Annie Proulx vei minut Halifaxiin kirjassaan Laivauutisia, jäiseen kylmään kaupunkiin ja meren äärelle.

Tracy Chevalier palauttaa Amsterdamiin Tyttö ja helmikorvakorun myötä ja the lady and the Unicornin myötä vie myös Brysseliin ja Pariisiin.

Chevalierilta on myös upea ikiaikaista Lontoota käsittelevä kirja. Nimeä en muista. Ehkä joku muukin on lukenut ja muistaa.

Maailmann kansalainen siis sittenkin.

Käyttäjän kirsikallio kuva
Kirsi Kallio

Enpä haluaisi asua Sao Paulossa, mutta loistavati on Luiz Ruffato vanginnut paikan hengen teoksessaan Rutosti hevosia.

Käyttäjän kirsikallio kuva
Kirsi Kallio

Enpä haluaisi asua Sao Paulossa, mutta loistavati on Luiz Ruffato vanginnu paikan hengen teoksessaan Rutosti hevosia.

Käyttäjän Jukka55 kuva
Jukka Lindeman

Wien, Wien nur du allein... Eikös kukaan ole täällä käynyt? Minä jo lukioaikana 70-luvulla omenaviiniä puistossa... Ja tietysti Robert Musil. Mann ohne Eigenschaften.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Käynyt kyllä, mutta enpä ole mitään lukenut sielä. Mitähän olisi tarjolla?
Sama koskee Budapestiäkin.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Pikkukundina yksi suosikkini oli Ferenc Molnarin "Koulopoikia", joka sijoittuu 1800-1900-vaihteen Budapestiin. Olen sen kai aikuisiälläkin kerran lukenut. Poikakirja, oikein hyvä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Canetti on suosikkejani. Jotkut Elfried Jelenikin kirjat sijoittuvat Wienin ja sitten jotkut John Irwingin teokset. Tulee mieleen kuvaus eläintarhasta. Siinä kamalassa paikassakin olen käynyt.
Hautausmaa jossa kuvattiin kolmas mies teki vaikutuksen.
Budabestiin sijoittuvia romaaneja olen lukenut mutta ei nyt tulee nimiä mieleen.
Tarto on monella tavalla kirjallinen kaupunki. Kun kävelin yliopiston lähellä ajattelin, että aivan samassa maisemassa Hella Murrik oli kävellyt nuorena opiskelijana. Siinä oli upea kahvila joka oli vanha painokone ja yläkerran ravintolassa kirjahyllyjä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #87

Olisiko se sirkuskirja eli Kaikki isäni hotellit. Olen kyllä lukenut ja voisi hyvinkin olla Wienkin mukana, kun kiertelivät paikasta toiseen. Garpin maailma oli upea ja muutama muukin Irvingiltä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #95

Se oli joku Päästäkää karhut irti(?)

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Wienissä ja Budapestissä on hyvää ruokaa ja kohtalaisesti kunnon jazzia. Krakovassa on hyvää ruokaa ja ihan pirusti kunnon jazzia, mutta tietäisikö joku kirjallisuutta nyky-Krakovasta?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #88

Wien on aika erikoinen germaaninen kaupunki, koska siellä ei vallitse perisaksalainen kuri ja järjestys, vaan tunnelma on enemmänkin slaavilaisunkarilainen, vaikka asukkaat puhuvatkin sitä omaa naukuvaa eteläsaksalaista murrettaan. (Tosin hyvin suuri osa paikallisten sukunimistä viittaa slaavilaiseen alkuperään).

Muuan salzburgilainen bisneskolleegani totesikin aikoinaan, että Wien voitaisiin luovuttaa Tsekkoslovakialle ja Vorarlbergin alue Sveitsille, jonka jälkeen yhdessä Italian Etelä-Tirolin alueen kanssa voitaisiin loppu Itävalta liittää uuteen Suur-Saksaan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #89

Minä en kylläkään huomannut mitään salaavilaisunkarilaisuutta. En saanut mitään kontaktia paikallisiin ihmisiin kun en osaa saksa. Muualla sentään joku nonverbaalinen kommunikointikin pelaa.

Käyttäjän Jukka55 kuva
Jukka Lindeman Vastaus kommenttiin #89

Minun havaintojeni mukaan etelä-tirolilaiset aika vähän tuntuvan välittävän ns. isänmaasta, mutta Saksaan liittymisestä ei kuitenkaan taitaisi tulla mitään, provokaatioksi kai bisnestuttusi tämän tarkoittikin.
Oliko salzburgilaisella tutullasi mielipidettä toisesta salzburgilaisesta, Thomas Bernhardista?

Käyttäjän Jukka55 kuva
Jukka Lindeman

No meidän ikäpolvelle tietysti Stefan Zweig, side menneeseen maailmaan. Franz Werfel myös. Ja tietysti Sigmund Freud! Hyvää kirjallisuutta. Lähemmäksi nykypäivää Thomas Bernhard ja Peter Handke.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Joululahjaksi sain muutama vuosi sitten suurlähettiläs Oreckin vaimon, Cody Douglas Oreckin Helsingistä tekemän teoksen. Siinä on upeita kuvia Helsingistä. Kirja tuo pääkaupunkiamme edustavasti esille.

Vain turisti tai muualta tullut huomaa ne upeat yksityiskohdat mitä kirjassa on kuvattuna. Me jotka liikumme tottumuksesta kaupungilla olemme lakanneet näkemästä ja arvioimasta kaupunkia. Siihen ei ole tarvetta.

Vietettyäni aikanaan viikon Wienissä ja ihailtuani siellä rakennuksia, silmäni avautuivat Helsingissä näkemään yksityiskohtia, joita en ollut tajunnut olevan olemassakaan.
Sokeudumme ja olen minäkin uudelleen menettänyt kykyni nähdä.

Käyttäjän kristiinailmarinen kuva
Kristiina Kreisler

Ikävä kyllä, mielestäni nykyään Helsingin keskusta on rumaa, esim. Kiasma = kuin jätteenpolttolaitos (sen "ydinjätevesialtaassa" on hyvä uittaa koiraa helteellä) tai kuin Musiikkitalo =kuin talo Neuvostoliitosta.

Ykisnkertaisesri, mielestäni, rumaa.

Wienin rakennukset ovat upeita. Rathaus putsattuna iltavalaistuksessa jne. UPEAA!

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Pysytään enemmän kirjallisuudessa. Kiitos.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minä löydän Tampereeltakin uusia yksityiskohtia siinä jäljellä olevassa vanhassa rakennuskannassa mikä vielä on olemassa.
Helsingissä pyrin keskustassa kävelemään vähän eri reittejä bongaakseni varsinkin jugendtalojen yksityiskohtia.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Aina niitä tulee mieleen lisää, ny Klaus Mannin Mefisto. Siinähän näitä saksalaisia kaupunkeja on. Tämäkin kirja liittyy Hitleriin ja karmaiseviin vuosiin. Klaus Mann jäi kyllä veljensä Thomas Mannin varjoon, mutta väliäkö sillä. Tämä kirja on ihan luettava ja leffkin aiheesta tehtiin. Jotenkin siinä on tätä aikaakin, naamioiden takse käytkettyä poliittista jargonia..

Alexius Manfelt

Irja kiltti, nyt pääsen olemaan näsäviisas. Klaus oli Thomaksen poika, mutta Thomaksen veli oli myös vähemmän tunnettu kirjailija Heinrich. Mutta toisaalta kaikki he kirjoittivat hienoja kirjoja.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Alexius, ihana että korjasit. Olen tottunut siihen, että kommentoidaan, enkä lainkaan pane pahakseni enkä koe sellaista näsäviisaudeksi. Tarkkuus on hyvä asia. Oletko lukenut tuon kirjan?

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

N.H.> Mikä on kotikaupunkisi, kirjallisesti

ooo

En tiedä kirjallisesti mutta kirjaimellisesti:

http://eproof.fram.fi/flipbooks/416/

sivut 18- 19
---
Nyt kun mainitsen että kirjoitus on taltioitu Kasanrunousarkistoon, niin kukaan ei jätä lukematta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiva linkki pistän kavereillekin jakoon. Anne Bernerin tapasin kesän kynnyksellä. Hyvä numero. Siltis siis.

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan

Canterbury. Tätä ei tarvinnut kauaa miettiä.
Ei turistien kansoittama nykyinen vaan muistojeni 60-luvun huikean vaikuttava, katedraali ja sen puisto kaiken keskuksena.
Siellä syntyi Christopher Marlowe, samana vuonna kuin kilpailijansa William Shakespeare jossain takamailla, siellä makaa Musta Prinssi Edward varuksissaan... no, siellä suutelin espanjatarta Rosalinaa, iltana kun hän lähti - sen kerran
Siellä pääsin jyvälle kansainvälisyydestä, yökerhoilmiöstä, siamilaisesta temppelitanssista, beatles-ajasta alkuvaiheissaan.
Peräti henkilökohtaista, mutta paljossa fiktiivistä, totuuden siemenistä huolimatta. Sen takia kirjallinen.
Canterbury.

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

Onko kukaan vielä maininnut kirjaa Missä kuljimme kerran? Sen tietyt Helsinki-kuvaukset olivat niin eläviä, että palasin saman tien vanhoille kotikonnuille. Siitäkin huolimatta, että historiallisesti kyse oli täysin eri vuosiluvuista. Tietysti kirjassa oli myös paljon minulle uutta Helsingin historiasta, minkä vuoksi lukukokemus oli kaikin puolin valloittava.

Tähän siis pakko vastata: Helsinki.

Käyttäjän Pirjo-MaaritLiflnder kuva
Pirjo-Maarit Lifländer

Moikka Jenni, ajattelin itsekin mainita saman kirjan, mutta tässähän se tulikin sinulta. Oletko nähnyt myös elokuvana? Meni muuten sarjanakin telkassa joku aika sitten. Katsoin molemmat versiot. Helsinki on hyvä valinta.

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

Aloitin katsoa tv-sarjaa, mutta jotenkin ei uponnut minuun...

Käyttäjän Pirjo-MaaritLiflnder kuva
Pirjo-Maarit Lifländer Vastaus kommenttiin #121

Leffa olikin parempi, sarja sekavampi,mutta kirjaa ei kumpikaan voittanut.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Missä kuljimme kirjan oli minulle hyvin henkilökohtainen kokemus. Paitsi että olen Helsinki-romantikko, kamalat punakapinakuvaukset Kirkkonummella ovat kirjassa suoraan lapsuuteni maisemista.

Anja Närä

Nyt vasta löysin tämän keskustelun. Mielettömästi lukuvinkkejä, ihanaa. Minua on jo kauan kiehtonut Asko Sahlbergin romaanitrilogian pimeä ja hämärä Göteborg. Sinne, joskus. Kirjastomme Youtube-kanavalla video Sahlbergin Pimeän ääni -teoksesta http://youtu.be/mm9Y2VkuAEA?list=PL9879B70D13533286

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Parasta palautetta, jota kirjallisuusblogista voi saada! Kiitos!

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Rooma on todellakin kirjallinen kotikaupunkini. En ole siellä koskaan käynyt, mutta olen siitä lukenut paljon.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Turku!

Turkuhan tunnetaan erinomaisesti mm Waltarin ja Jarkko Laineen kirjoista. Toki monen muunkin.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Tosi Turku-kuvaaja on tietysti Reijo Mäki!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Olen hiukan kuin Jack Kerouack On the road. Siinähän on monta kaupunkia ja monta on ollut täällä matkallanikin. Oli muuten mahtava kirja, mutta aikasekoilevaa ja taiteellista ja jazzin viemää ihmistä.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset