*

Niklas Herlin

Tyrköllä ja Kekkosella seksiä? (mukana myös upea kirja)

Maarit Tyrkkö, nykyiseltä nimeltään Maarit Huovinen, on kirjoittanut nuoruutensa toimittajavuosista kirjan "Tyttö ja nauhuri" (WSOY 2014).

Nuori toimittaja oli monessa mukana. Kirja on pitkä, vajaat 400 sivua ja siinä mennään uuvuttavuuteen saakka yksityiskohtiin. Paikoin kovaltakin lukijalta edellytetään kärsivällisyyttä. Mutta palkitsevaa on kärsivällisyys: kirja kannattaa lukea.

Erityisesti kiitokselle sijaa antaa Tyrkön dokumentointi. Hän on pitänyt päiväkirjoja, säästänyt lehtileikkeitä ja kirjeenvaihtoa, valokuvia ja vanhat haastattelunauhansa. Tämä on tärkeä muistutus jokaiselle meistä.

Tyrkkö tunnustaa olevansa "ei-koskaan-mitään-roskiin" -ihminen. Aina ei sellainen voi olla, mutta kannattaa miettiä, mikä vie tilaa. Siis jos joudut valitsemaan isoisäsi vanhan sängynrotiskon ja hänen rintamalta lähettämiensä kirjeiden välillä, säästä kirjeet. Ne eivät vie paljon tilaa, mutta niissä on enemmän tietoa kuin sängynrotiskossa.

***

"Tyttö ja nauhuri" on Tyrkön muistelmien ensimmäinen osa ja se nimensä mukaisesti kertoo nuoresta toimittajasta, jota tytöteltiin. Tyrkkö ei kiistä olleensa nuori söpöliini eikä väitä olleensa hyvä toimittaja. Kirja kuvaliitteineen kuitenkin antaa todistuksen: Tyrkkö on ollut sekä nuori söpöliini että hyvä toimittaja.

Kirjassa on tarkkaa ajankuvaa ja Suomen ja maailman historiaa. Se on erinomainen oppikirja siltä varalta, että joku nuori henkilö haluaa joskus olla hyvä toimittaja.  Jokaiseen toimittamisen hetkeen pitää reagoida, tilanteessa ei saa kaihtaa keinoja eikä soittaa pomolle neuvoja kysyäkseen. Täytyy toimia, täytyy pitää dead-line. Mutta ennen kaikkea: täytyy olla hyvä toimittaja. Se on vaikein rasti.

Tyrkkö kehuu kirjassa toimituksellisia pomojaan, ehkä se on harkittu rikos. Tai hyvää käytöstä. Jos 25-vuotias toimittaja vetää kovaa uutista, pomot hyväksyvät, mutta ainakin selän takana, jos ei päin naamaa, puhuvat tuurista ja erikoisista suhteista. Pomo, joka ei ole skuupannut (tehnyt omaa uutisvoittoa) on yleensä kateellinen nuoremmalleen, joka tähän pystyy. Tämä saattaa kuulostaa liioittelulta, mutta näin se menee (nimim. kokemusta on).

***

Kaiken muun hyvän ohessa Tyrkön kirjassa on erinomainen kuvaus toimittajan suhteesta ajan tärkeimpään suomalaiseen vaikuttajaan, Urho Kekkoseen (UKK).  Kaikista todisteista käy ilmi, että suhde oli täynnä toveruutta, ystävyyttä ja luottamusta. Sllaisen rakentaminen ei ole helppoa, kun kyseessä ovat mies ja nainen, joilla on ikäeroa melkein 50 vuotta.

Tärkein UKK:n luotetuista oli ollut hänen vaimonsa Sylvi Kekkonen, joka menehtyi vuonna 1974. Kotimaan sisä- ja ulkopolitiikan sekä kansainvälisen rauhantoimijan roolissa UKK oli kamalassa prässissä. Hänen leskeksi jäätyään lähipiiriin valikoitui myös nuori toimittaja Maarit Tyrkkö.

Onneksi luotetuksi valikoitui juuri Maarit Tyrkkö eikä joku niistä vallanhaluisista, rehentelevistä epäluotettavista toimittajista, joita tuohon toimittajaikäluokkaan kuului paljon. Ja UKK oli niin fiksu mies, ettei olisi föliin ottanut ketä tahansa.

***

Nyt illan pääkysymykseen: suomalaisilla on sukupuoleen katsomatta ja ikään katsoen (tällaiset mitättömyydet eivät onneksi nuorimpia koske) vakava asia. Oliko UKK:lla seksisuhde Maarit Tyrkön kanssa. Antoiko Tyrkkö Kekkoselle?

Aloitin toimittajana vuonna 1987. Jo silloin oli kokonainen kaartti toimittajia, poliitikkoja, idänkaupan veteraaneja ja muuta keskinkertaista roskajoukkoa, joka osasi kertoa keiden kanssa presidentti oli muhinoinut, koska ja missä ja missä asennossa.  Maarit Tyrkkö kuului tähän listaan, joista nämä tietävät pahaisina ämminä juoruilivat.

Maarit Tyrkön kirjasta käy ilmi, että nuorella toimittajalla ja yli 70-vuotiaalla presidentillä oli ammatillinen suhde, toverillinen suhde, ystävyyssuhde, rakkaussuhde ja aistillinen suhde. Nuorella toimittajalla on ollut katala tilanne: hän on joutunut ajattelemaan itseään, työnantajaa, ystäväänsä presidenttiä ja Suomen etua. Mielestäni Tyrkkö on hoitanut katalan tilanteensa loistavasti.

Jos siis etsitte seksipaljastusta, jättäkää kirja lukematta! Menkää mieluummin johonkin baariin, jossa on vanhoja toimittajia. Niiltä juorut eivät lopu kesken. Jos ette etsi seksipaljastuksia, lukekaa ihmeessä tuo loistava kirja.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (23 kommenttia)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kirjaa lukematta en uskalla sanoa paljoa, mutta nuorta naista ja iäkästä miestä miettiessä voin sanoa jotakin, ehkä hiukan omakohtaistakin.

Suhdehan oli hyvin luottamuksellinen ja molemmille tärkeä selvästikin. Muutoin se ei olisi kestänyt. Varmasti se oli aistillinenkin, ei ilman sitäkään olisi ehkä syntynyt sitä, mitä syntyi.

Nuori nainen saattaa hyvinkin kaivata isällistä ja viisasta miestä seurakseen. Suhde on ihan erilainen kuin ikäistensä suhde, ehkä syvällisempikin omalla ihmeellisellä tavallaan.

Suomen Kuvalehdestä luin jutun kirjasta ja pakkohan se taitaa olla hankkiakin. Sekin oli omalla tavallaan vetävä kirjoitus, ei paljasteleva, inhimillinen.

Hauska tuo "ei-koskaan-mitään-roskiin" -ihminen. Sellaisia meitä on paljonkin. Vanhoja kasettejakin laatikollinen säilössä ja ei omasta tahdosta on jotakin mennyt roskiin ja niitäkin tulee kaipailtua.

Taloromusta löytyi kerran sotakirjeitä iso nippu. Kuskasin väärän paikka, jossa ne poltettiin ja kyllä kirvelee. Olisi ollut lukea Raaseporista paikallista kirjeenvaihtoa sota-ajalta. Pyhäin häväistys tuollainen hävittäminen.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Joo kivako hyvä kirja ja Kekkosen hellut net puhutti tuola lapissaki sillonkiko olin itte pikkuläppi ja kuulinko lophuun lisättiin vain, että son tavalinen ihminen se Kekkonenki.

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

Olen Suomen ja Timo J. Tuikan Kekkoskirjoja lukenut ja erään kuvitteellisen suosikkikirjailijan tarinan.

Tätä en ole lukenut.

Kaksi reunahuomautusta.

Ensin näsäviisas: kummallakin oli seksiä, mutta oliko toistensa kanssa?

Sitten mediaeettinen: Tuleeko kohteesta kuoltuaan vapaata riistaa?

Lääkärinä olen oppinut, että ei tule.

Kuolleen sairauskertomuksiin esim ei ole pääsyä edes omaisilla, jollei ole asiassa isompi etu kyseessä (yleensä ei ole).

UKK:n sairauskertomuksista vissi osa on tosin hävinnyt.
Lienevätkö josku sitten esillä?

En siis ole Tyrkön (ex nimi) asiasta mediaetiikan kannalta samaa mieltä kuin Herlin.

Waltari, Kivi, Palsa, Mukka, UKK jne.

Requestate in pace

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Tässä kirjassa, huomaat jos luet, kohde ei ole "vapaata riistaa". Sävy on kunnioittava ja rahellinen. Kirjassa ei ole paljastuksia, ei terveysväitteitä tai -huhuja. Kaikki on dokumentoitu. Faktoja on säästelty, sen huomaa heti. Kirja päättyy vuoden 1975 loppuun. Julkisuudessa Tyrkkö on kertonut, että hänen yhteydenpitonsa UKK:hon katkesi vuonna 1981, kun presidentti erosi virastaan sairautensa tähden. Tyrkköä voidaan sitten haukkua kun muistelmien toinen osa (tekeillä, Tyrkön mukaan) julkaistaan. Mutta ei tämän perusteella.

Käyttäjän PetSu kuva
Petri Suomi

Kun on syntynyt -53 oli aika jolloin Presidenttiä kutsuttiin Kekkoseksi. Minulle se aika oli vaatimatonata lapsuutta ja nuoruutta, mutta samalla varmuutta tulevasta.

Kesti pitkään tottua jossain ulkomaillakin, että Kekkonen ei ole enää Presidentti.

Voin tunnustaa, että hän tuntui turvalliselta, vaikka myöhempi tarkastelu onkin tuonut epäilyjä. Minusta tuli minä Presidentti Kekkosen aikana.

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

Kirja kuuluu aihepiiriin, josta pidän, joten arvattavasti sen luen.
Ajattelen kuitenkin asiaa niin, että jonkilainen lupa minulla pitäisi olla, ennenkuin alkaisin Anja Snellmanin tavoin suhdettani revitellä.

Kirjailijalla on vapautensa, jota en ole pois ottamassa.
Mutta minullakin on vapauteni olla asiasta jotain mieltä.

Tyrkön osalta siis jää odottamaan lukemista.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin Vastaus kommenttiin #7

No just näin. Tämä kirja ei revittele. Minäkin olen revittelyihin törmännyt.

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen Vastaus kommenttiin #8

I rest my case, Niklas: "Your secrets are safety by me", http://anttiliikkanen.blogs.fi

Heikki Hietala Vastaus kommenttiin #12

Mitä mahtaa tarkoittaa tuo lauseesi? Tuossa muodossa se ei tarkoita mitään, ja jos haluat sanoa että salaisuudet ovat turvassa, se menee "Your secrets are safe with me."

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #14

Tarkoittanee: salaisuutesi ovat minun luomani turva.

Heikki Hietala Vastaus kommenttiin #18

Varsin kankeaa siihen tarkoitukseen. Olisikin mukava kuulla, mitä hän ajoi takaa.

Käyttäjän PetSu kuva
Petri Suomi

Kekkonen on instituutio.

En halua kuulla mitään selityksiä siitä, että hänellekin tuli kojo mokkulaan.

Ei pidä unohtaa sitä miksi mekin olemme olemassa. Ei myöskään sitä, miten sattuma on tuhonnut monta insinööriä (*

(* Blogistani: Kuinka insinööri lensi ikkunalle, kun junan yövaunu putosi raiteilta väärällä hetkellä.

Käyttäjän HaMi kuva
Hannu Rautomäki

Epäilemättä Kekkosella oli aitoja seksittömiä ystävyyssuhteita naisien kanssa.
Sylvistä tuli kuitenkin sairasteleva jo varsin nuorella iällä, ja vetreä Urho hyvässä lihassa oli puut.. pulassa. Niinpä ei savua ilman tulta, ja eivät juorut pelkästään toimittajien pahantahtoisuudesta tai tyhjästä syntyneet. Kekkonen oli juorujenkin mittainen mies.

http://www.studio55.fi/tastapuhutaan/article/raija...

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1377064541618

Käyttäjän PetSu kuva
Petri Suomi

Ranskassa oli yleisessä tiedossa mm. Presidentti Mitterandin naisseikkailut ja hänkin oli naimisissa. Lehdistö ei kirjoittanut niistä sanaakaan. Muidenkin presisedenttien kohdalla on ollut samaa käytäntöä, vaikka muissa asioissa ollaan sitten oltu pärstäkertoimesta ja puolueesta riippuen todella ilkeitä. Paljon ilkeämpiä kuin meillä. Liekkö enää tapana, sillä HPresidentti Hollande:n esikunta on joutunut asioita selittelemään.

Toisaalta Presidentti Kekkosen terveydentilastakin vaijettiin pitkään, kunnes Islannin silloinen Presidentti asian toi julki muussa yhteydessä. Oli huolestunut Presidenttimme terveydestä hänen halutessaan kalaan Islannissa. Taisi se kalastuskin olla sellainen intohimo loppuun saakka, että siitä oli vaikea luopua.

Kirja on ehdottomasti luettava. Kekkosen ajan lapsena se tuntuu luonnolliseltakin. Asioista paljon vaijettiin ja Presidentillä oli silloin todellista valtaa. Hän lopetti lakkoja ja hoiti idänsuhteet juhlimalla ylemmän tason heppujen kanssa ja teki selväksi mm. hänen aikanaan Kokoomus ei istu hallituksessa. Ei istunut ja silti kokoomuslaisia taas Tri. Ele Aleniuksen muistelmien mukaan ramppasi Moskovassa enemmän kuin kommunisteja keskustalasia yhteensä. Elämäkerralliset ja aikalaiskertomukset ovat mukavaa luettavaa. Varsinkin kun ne on kirjoittanut joku sellainen, joka on seurannut asioiden kulkua läheltä.

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Kekkonen ja Hillilä, varsinaiset veijarit opiskeluaikoinaan. Jäljet peloittavat, mutta jotenkin on kuitenkin säästytty toteennäyttämättömiltä paljastuksilta. Ja onneksi ei kukaan, ainakaan Kekkosen sviitin kerrosvahti päässyt myymään juttua tahi Pravda ei katsonut aihetta uutisen arvoiseksi vaan ihan luonnolliseksi tapahtumaksi nomenklatuuran keskuudessa.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Noi on juuri niitä juttuja/juoruja joita vanhat toimittajat jaksavat vieläkin toistella.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Jäikö Maarit Tyrkkö Kekkosen viimeiseksi tyttökaveriksi - toivottavasti. Ann-Marie Snellman oli samassa roolissa 1950-luvulla, Anita Hallama seuraavalla vuosikymmenellä. Max Jakobson jopa ajoittaa muistelmissaan tämän "nuorempaan vaihdon"; se olisi tapahtunut presidentin valtiovierailulla Jugoslaviaan 1960-luvun alussa.

Maarit Huovinen (Tyrkkö) on onneksi ammattimaisempi ja tyylikkäämpi muistelija kuin vaikkapa "pääministerin morsian" Susan Ruusunen (Kuronen), jonka kirja edustaa kiss and tell -lajityyppiä vastenmielisimmillään.

Reino Jalas

"Siis jos joudut valitsemaan isoisäsi vanhan sängynrotiskon ja hänen rintamalta lähettämiensä kirjeiden välillä, säästä kirjeet."

Jotakin vähän saman suuntaista ajatuksena tuli mieleen keväällä. Sairaalassa vieraillessa naapurisängyn 92-vuotias, huonokuuloinen sotaveteraani kertoi sotavuosistaan Syvärillä. Sotilasarvona oli ollut luutnantti.

Kerran rintamalohkolle elintärkeä, suurikokoinen valonheitin tai tykistön keskitin, mittalaite tms. laite oli särkynyt. Se oli ainoa ja se voitiin korjata vain Helsingissä.

Luutnantti ja valonheitin pakattiin yksinänsä VR:n rahtivaunuun, ja sitten matkalle kohti Helsinkiä. Ikinä ei ollut luti Helsingissä käynyt. Monella väliasemalla luutnantin piti käydä selittämässä kuka hän ylipäätään on, ja millä asialla liikkui. Neuvottelemassa ja pyytelemässä että milloin minkäkin junan perään hänen vaununsa olisi kytkettävä, että matka kohti Helsinkiä voisi mahdollisimman joutuisasti jatkua.

Yötä päivää ajaen, puolitoista vuorokautta Syväriltä lähdön jälkeen laite olikin korjaamolla. Se saatiin korjattua. Seuraavana päivänä alkoi luutnantin paluumatka samalla rahtivaunulla takaisin.

Hieno juttu oli. Alle 3 minuuttia harjoittelematta kerrottuna. Eleettömästi ja liioittelematta vanhan miehen kertomana.

Tämä ja 40.000 muuta elossa olevien vetereenien juttua katoaa 10 v. sisällä lopullisesti, niitä ei ole kirjattu minnekään talteen. Tuokin kyseinen Syvärin stoori olisi hienoa olla tallessa. Vaikka jollakin filminpätkällä, ääninauhalla tai kirjallisessa muodossa.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Sotilladen äänet on Paavo Rintalan kirja 1960-luvulta sekä hänen vetämänsä radiosarja. Kirjaa saa ainakin divareista ja nauhat löytyvät jokaiselle Ylen elävästä arkistosa. Onneksi ne haastattelut tehtiin!

Käyttäjän PetSu kuva
Petri Suomi

Kiitos vinkistä. Arkisto on jo laaja, jota ei liikaa kehuta. Paavo Rintala edustaa tuotannossaan sellaista, jota olen yrittänyt ymmrtää. Vaivoin.

Mikä jää tässä huomiotta, niin vanhakin on löytänyt kirjat uudelleen. Tuon 200g+ painava lukulaite on kevyempi kuin moni opus. Siihen saa luettavaksi kaikken mitä on julkaistu sähköisenä. Halvemmista puuttu muutama formaatti. Nämä kaksi eivät estä kuitenkaan sen vanhan perinteisen ottamista käteen. Sen tuoksu ja läheisyys on jotain suurempaa.

Siksi haluan sellaisen teoksen paperina, jota haluaa hypistellä josta voi kuvitella sellaistakin, mitä kirjassa ei mainita. Astua kuvitteelliseen tai todelliseen historiaan, joita useammat kirjat eri muodoissa usein edustavat.

60v. starba lukee nyt useimmin levyä ja käy netissä samalla tarkistamssa faktoja. Ei olisi tullut mieleen eikä kuvitelmiin tätä mahdollisuutta nuorena, kun luin käytettyjä tenttikirjoja tai muita kiinnostuksen aiheita. Uskottiin mitä kirjassa luki ja ""säveltäminen" tiesi tenteissä hylkäämisen. Nyt vain ihmettelyä, että tuokin silloin oli faktaa ilman yhtään lähdeviitettä. Tai niiden lädeviitteiden haku oli todella työlästä. Aika on täysin toinen.

Niklas Herlin on on yksi vaikuttajista joka voi meidän tiedonjanoamme edistää myös nykyisen tekniikan puolelle. Se on tietty kustannuskysymys, eikä pelkästään raha, vaan ajatusmaailma. Miten nuoret saataisiin lukemaan enemmän? Minulla saattaa mennä 2-3 kirjaa viikossa. Talvella varsinkin. Kysyttäessä nuoremmilta, ei tule mieleen edes yhtä kirjaa.

On tämä helppoa. Ei rasita silmiä ja aina muistaa vanhakin täsmälleen paikan, mihin jäi, kun nukahtaa tai jättää kesken. Ja oikeanlainen levylaite ei häiritse edes kamuja vieressä (tai se lukuohjelma, jolla luetaan). Nappi korvassa moni asia saa uuden ulottuvuuden.

Äänikirjaan en ole innostunut, vaikka joitain hupa-kuunnelmia olenkin ladannut. Knalli ja sateenvarjo lukuisine jaksoineen on aivan kreisiä, mutta auttaa nollaammaan ylikuormituksen. Kaiken ei tarvi olla niin halvatun vakavaa. Kerran täällä vain (tietääkseni) käydään.

Reino Jalas

Tuo olikin ihan hyvä tieto, että sentään jotakin on saatu talteen saakka.

"Martti Pohjakallio haastatteli vuonna 1966 yli 300 ratkaisutaisteluissa
mukana ollutta miestä, ja heidän kertomuksesta taltioitiin
Yleisradion ääniarkistoon."

http://areena.yle.fi/radio/sotilaiden-aanet

Eihän noita tietenkään jaksa PC:n vieressä pötköön kuunnella kovinkaan monta peräkkäin. Mutta on mukava tietää että ainakin osa näistä kertomuksista on pysyvästi jossakin tallessa olemassa.

Käyttäjän kaituovinen kuva
Kai Tuovinen

Vinkistä vaarin. Kekkosen historia kaikkineen on aina kiinnostavaa, joten tuokin neljännesvuosisataisen päämiehemme jo privaatimpaa puolta valottava kirja on aina hyvä lisä täydentämään aikaisempaa kuvaa. Kuva ei varmasti muutu, mutta ehkäpä voisi saada lisäsävyjä.

Käyttäjän Oraakkeli kuva
Juha Ollila

Tyrköllä ja Kekkosella seksiä? (mukana... Niklas Herlin

Heheh, tältä tämä otsikko näytti tuolla valikossa. Minä vain kopioin.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset