*

Niklas Herlin

Erkot - ei mikään mukava tarina

Toimittaja-kirjailija Antti Blåfield on kirjoittanut kirjan Erkkojen suvusta, lähinnä kolmesta heistä, Eero, Eljas ja Aatos Erkosta, Loistavat Erkot on kirja nimeltään (kustantaja Otavan linkki tuossa: http://www.otava.fi/kirjat/9789511282563/#.VIsJAPmG9qV).

Erkot muistetaan nyt nimen omaan Helsingin Sanomien omistajina. Oli se oikein tai väärin, mutta niin se on.

Kolmen Erkon tarina ei ole mukavinta luettavaa, vaikka siinä paljon koomisia sattumia onkin. Ihmisiä joilla on vallanhalua, ja halua luopua vallastaan. Neuroottista varautuneisuutta ja epäluuloa. Ja jatkuvaa vallankäyttöä, pientä tai isoa.

Yritysvaltaukset- ja kaappaukset, varsinkin niin sanotut vihamieliset kaappaukset ovat suomalaisten mielestä vähän epäilyttäviä. Mutta varsinkin tuon isä-poika -sarjan aloittaja Eero Erkko taisi nauttia asemastaan vallan nappaajana osakkeita ostamalla.

Poliittinen vallankäyttö on tärkeä suomalaisen vallankäytön muoto. Eero ja Elas Erkko olivat ihan politiikan ytimessä, Aatos Erkko ainakin tosi lähellä. Jos kirjaa tulkitsen oikein, Erkot olivat pääasiassa hyvän puolella ja pahaa vastaan. Siitä on syytä kiittää.

Temperamenttisia ja kiukkupusseja? Taisivat jokainen olla omalla tavallaan. Olen sekä yksityisesti että toimittajana nähnyt paljon yritysjohtajia. Jokainen on ollut kiukkuinen äkäpussi, lapsellisuuteen saakka, kun sellainen päivä sattuu. Poliitikot osaavat kätkeä tuon piirteen paremmin kuin yritysjohtajat.

***

Aivan erityisen kiinnostava nyt, joulukuussa 2014, on Aatos Erkon (1932-2012) ura mielipiteisiin vaikuttaneena mediavallan käyttäjänä. Aatos Erkko oli alun perin länsimielinen ja vapaaseen demokratiaan suuntaunut kosmopoliitti suomalainen. Mutta jo 1980-luvulle tultaessa hän oli samanlainen suomettunut Neuvostoliiton nuolija kuin muutkin sen aikalaiset yritysjohtajat, esimerkiksi isäni (hänestäkin on kirja, myös Otavan kustantama: Koneen ruhtinas, lisätietona linkki kustantajan sivulle:  http://www.otava.fi/kirjat/9789511246770/#.VIsO9vmG9qU).

Ihmettelen, miten nämä alunperin liberaalit ja länsiorientoituneet yritysjohtajat kääntyivät ultraneuvostoliittolaisiksi juuri silloin, kun neuvostovalta oli luhistumassa. Isälläni tietysti oli aina ensimmäisenä oma lompakko lähinnä sydäntä, mutta mikä Erkkoa vaivasi?

Saattaa olla niin, että vuoden 1930 kahta puolen syntyneillä on niin voimakas Venäjä-fiksaatio, ettemme me muut voi sitä edes ymmärtää. ja vanhenevalle ihmiselle fiksaatio nousee pintaan (omasta puolestani sanon, etten ole toipunut edes Vietnamin sodasta, vaikka se loppui kun olin kymmenen vanha ja käytiin kaukana minusta). Tai ehkä noilla äijillä oli sellaista tietoa, mitä meillä ei ole eikä meille ole kerrottu.

***

Jos Blåfieldin kirjan Erkon suvusta lukee tarpeeksi tarkkaan, huomaa yhden suomalaisuuden hassuuden. Mitään absoluuttista valtalinnaketta ei ole. Aatos Erkko käytti valtaansa kommunikoimalla kiukkuisesti ja vähemmän kiukkuisesti päätoimittajien kautta. Ulkomaankirjeenvaihatajat (niistä Hesarille kiitos joka päivä!) olivat erityiskohtelussa eräänlaisina suurlähettiläinä. Ja urheilufani Erkko piti urheilutoimituksesta.
Mutta mitään erkkolaista yksiselitteistä linjaa, vallankäyttöä tai muuta vastaavaa kirja ei todista oikeaksi tai vääräksi.

Niin uskomattomalta kuin se suomalaisista saattaa kuulostaakin, Eero, Eljas ja Aatos Erkko olivat monen muun asian ohella ihmisiä.

***

Hesarin pääomistaja on ainakin toisen maailmansodan jälkeen ollut Suomessa iso vallankäyttäjä. Sitä on kauhisteltu ja syystäkin. Mutta Eljas ja Aatos Erkko eivät käyttäneet valtaansa väärin, ainakaan kovin usein. Hyvä niin.

Koko Erkkojen tarinassa pistää silmään myös se, että ne, jotka kauhistelivat Erkkojen valtaa, yrittivät Erkkoihin vaikuttaa. Jos vaikutusyritys ei mennyt läpi, Erkkojen mediavaltaa kauhisteltiin entistä enemmän. Ja selvästi varsinkin Aatos Erkko on ollut rationaalinen ja varovainen päätöksentekijä, joka pohti isoja päätöksiä pitkään. Vaikuta nyt siihen huomista lehteä varten!

Neuvostoliittopaniikissa  Aatos Erkko yritti tosissaan vaikuttaa, mutta Loistavat Erkot -kirjan mukaan erityisenä filtterinä tässä asiassa toimi päätoimittaja Heikki Tikkanen. Sananvapaus ja demokratia voittivat mediapomon puuskaisen mielipiteen.

***
Erinomaisessa välikädessä on ollut kirjailija Antti Blåfield, Hesarista lähteneenä ja sinne palanneena toimittajana. Aloitin toimittajana vuonna 1987 ja erkkolaisuudesta sain kuulla jo sitä ennen, itse asiassa koko lapsuuteni.

Hesarilaisten suhde toimittamansa lehden suurimpaan omistajaan oli ja taitaa olla vieläkin, pari vuotta Aatos Erkon kuoleman jälkeen, ihan outo.

Aatos Erkkoon liitettiin aivan liikaa suttua ja juttua, joilla ei ole mitään tekemistä itse henkilön, totuuden tai sairaskertomusten kanssa. Jos olisin jotakin Blåfieldin kirjasta pyyhkinyt, ne olisivat toimittaja Aarno Laitisen sitaatit. Laitinen on monen muun vanhan hesarilaisen tavoin juorupoika, jolle historialliset faktat ja baaripuheet ovat muovailuvahaa oman egon pönkittämistä varten. Tauti on siis hyvin yleinen hesarilaisten piirissä, mutta lehdestä 30 vuotta sitten lähtöpassit saanut Laitinen on pahimmasta päästä oleva erkkologi.

***

Jos joku jaksoi lukea ylimittaisen tekstin tähän saakka, niin minulla on kertoa iloisia uutisia. Antti Blåfieldin kirjasta on otettu kolmas painos (en tiedä paljonko kukin painos on määrältään, mutta hyvä näinkin).

Tietokirjat vetävät muutenkin hyvin. Ari Mennaderin Teemu Selänne -opus on superhitti, samoin Antti Heikkisen Juice Leskisestä kertovat Risainen elämä. Myös Maarit Tyrkön Tyttö ja nauhuri on löytänyt lukijansa. Ja kerrottakoon vielä, että olen lukenut kaikki neljä ja jokaisen kohdalla miettinyt, että kyllä tämä minua kiinnostaa, muttei koskaan ostavaa yleisöä; Tyrkkö, Heikkinen ja Blåfield panivat kirjoihinsa aivan liikaa tylsiä yksityiskohtia ja Mennanderin kirja on formaatiltaan sellainen, ettei sitä Suomessa kukaan osta.

Upeaa olla väärässä! Lukijat lukevat suomalaisia tietokirjoja Kiitos suomalaiset tietokirjailijat!

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

aika mielenkiintoinen tulkinta nl nuoleskelusta, olihan hesari pääpiruna euhun liittämässä.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Siis mainittakoon, että juuri tässä asiassa Erkko todella yritti puuttua lehden sisältöön: Blåfieldin kirjan mukaan sekä päätoimittajien että ulkomaankirjeenvaihatjien kautta. Ja omissa muistelmissaan syntinsä tunnustaa myös silloinen päätoimittaja Janne Virkkunen.

Ja moni muukin suomalainen toimittaja tunnustaa nyt, että media oli todella jäsenyyden takana. Ja olihan isoilla lehdillä jopa yhteinen mainoskampanja jäsenyyden puolesta.

Siis Hesri ei ollut mielestäni pääpiru, jollei sitä sellaiseksi lasketa kokonsa takia. Samanlaisia piruja oli kyllä media pullollaan.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Ja muistettakoon, että toimittajana ihan omasta vinkkelistään asiaa Uudessa Suomessa katsoo Jorma Melleri, Ylen pitkäaikainen politiikan toimittaja ja uutispäällikkö yms. http://jormamelleri.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttu...

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kiitos vinkistä pitänee lukea Blåfieldiä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Mielenkiintoista elämänfilosofointia tämän blogin kommenteissa.

Jani Aaltonen

Tämä kirjoitus oli hieno! Aktivoi minua antamaan kommentin, kirjautumaan ja luomaan profiilin. Minusta Aatos Erkko oli erittäin hieno mies ja yhteiskunnallisena keskustelunavaajana oivallinen. Muistan mm. hyvin hänen kommentit Matti Vanhasesta Kalvinistisena johtajana. Kommentti oli osuva ja herätti paljon keskustelua.

Jani Aaltonen

Suomi on 2- jakoinen maa. Josta tämä keskustelu on hyvä esimerkki. Joku vääntää aina vähäosaiskortin aiheesta kun aiheesta. Tässä oli kyse Erkosta ei työttömyydestä tai siitä millä rahalla kukakin tulee toimeen. Puhutaan köyhyydestä, työttömyydestä yms. Mikään näistä ei ollut otsikkona.

Kun koulussa koitin kirjoittaa ohi otsikon niin aina tuli nelonen.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin
Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Hatara kuva Aatos Erkosta ihan fyysiseti syntyi, kun olimme HS:n Forssan Kirjapainon avajaisissa- painopaperirullavarastossa, jossa juhlat pidettiin.
Meinimme rinta rinnan hissille, hän oli hyvin kohtelias, humoristinen ja naiset huomioon ottava.
Hissiin mentäessä hän totesi, että mahdutankohan me kaikki mukaan hänen lisäkseen. Hississä porukka oli hieman varautunut suuren "herran" läsnäolosta huolimatta hänen "kevennyksistään".
Alalla kuva hänestä oli suuresta kansainvälisestä patriootista, joka päätoimittajista huolimatta johti taustapiruna orkesteria omintakeisesti.
Merkillepantavaa oli se, että hänen aikanaan Hesari ei näkyvästi antanut kenellekään potkuja.

Täytyy lukea Blåfieldin kirja.

Suosittelen myöskin uutta, toisen alan poikkitieteellistä kirjaa, Antti Vihisen "Mozart ja minä", jos oikein räväkästä muusikkokritiikistä tykkää.

Jani Aaltonen

Kirja hommattu! Näytti olevat iBooksinakin joten ostaminen oli varsin helppoa. Kustantajalle pisteet ekirjasta. Jää usein hankkimatta jos on vain perinteisenä kirjana.

Käyttäjän Laali kuva
Raili Sergejeff

Mielenkiintoinen kirjoitus, kiitos!

Taidanpa hankkia kirjan e-kirjana.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Hyvin Venäjää tunteva facebookkaverini tarkasteli tuota Aatos Erkon Neuvostoliittosuhdetta aika mielenkiitoisella tavalla:

"Niklas ihmettelee, mikä Erkkoja vaivasi, kun olivat niin kovin suomettuneita. Kas kun kyse oli siitä, että NKP tilasi suomalaiselta kirjapaino Kursiivilta Sputnik-lehden painatuksen aika monella kielellä ja aika isoilla painoksilla. Ja tämä Kursiivi oli kämänen arkkipaino, joka ei kyennyt moisiin painoksiin ja tilasi työt Sanomapainolta, joka sattui olemaan Erkkojen kirjapaino. Kursiivin marginaalilla rahoitettiin Tiedonantajaa ja muita stallareiden toimintoja, mutta hinnat olivat sen verran hyvät, että sievä kate jäi Sanomapainollekin. Semmoista se oli elämä 70 ja 80-luvuilla. Seteliselkärankaisia yhtä lailla Nikon faija kuin Aatoskin."

Hmm...

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Onnellisuus on hiiressä, joka pääsi kissaa karkuun!

Käyttäjän ilkkaluoma kuva
Ilkka Luoma

Uus-erkkolaisuuden mysteeri

Tänään päätään nostaa käsite "uus-erkkolaisuus", jolla viitataan ristiriitoja synnyttäneeseen presidentti J.K.Paasikiven ehkä lausahdukseen: "Tämä oli sitten Erkon sota" (tarkoittaen Talvisotaa)*

... Aatos, Eljaksen poika hyväksyi aiemman vastaavan päätoimittajan Janne Virkkusen kääntämän Nato vaihteen, jonka edesmennyt erinomainen kolumnisti HS kautensa jälkeen Olli Kivinen [link ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2015/12/kolumnisti-o... - ], oli saanut Jannen pään käännettyä Naton välttämättömyyteen - Suomelle, joka köllöttelee täällä idän ja lännen vedenjakajalla, jo yli 70 vuotta rauhaa kokeneena.

Silti Erkoissa on ihailemista - paperillisen median aikana HS oli suvereeni presidentin tekijä ja Aatos USA' n ystävä - katseli aika-ajoin "salaisesta residenssistään" New Yorkissa Manhattanin pilvenpiirtäjien silhuetteja, samalla kun haaveili merille, jonne Eljas - toinen haaveilija ulkoministerinä Talvisodan alla, poikaansa laivojen ruoriin ei laskenut (kerrotaan) ...

* Eljas Erkko ei uskonut Stalinin hyökkäysintoon, vaan luotti länteen ja sen avun pelottavan Stalinia - väärin. Sen sijaan Mannerheim, Paasikivi ja patruuna ja puolustusministeri sekä Mannerheimin luottomies Rudolf Walden suosittivat maanvaihtoa, heitä ei kuunneltu - kuulemma Erkon painostuksesta ja loppu onkin Mainilan jälkeen historiaa.

Erkoille kuitenkin hatun nosto. Aatos maksoi lehdenjakajilleen hyvän palkan ja edut vielä 1970- ja -80 -luvuilla.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset