*

Niklas Herlin

Pitääkö Kekkosesta kirjoittaa?

Maarit Huovinen (kirjailijana Maarit Tyrkkö) kirjoitti toisen osan muistelmistaan, tänä syksynä ilmestyneen kirjan ”Presidentti ja toimittaja”. Tämä on totta vieköön Kekkos-kirja, toisin kuin kahden vuoden takainen ”Tyttö ja nauhuri”. Edellinen oli ajankuvaa nuoren ja lahjakkaan toimittajan elämästä. Kirjoitin siitäkin: http://niklasherlin.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/176337-tyrkolla-ja-kekkosella-seksia-mukana-myos-upea-kirja.

Uusi kirja kertoo presidentti Kekkosesta ihmisenä, ja Tyrkkö kertoo jo alkusivuilla, että tämä oli presidentin toive. Jos ja kun näin on, velvollisuudentuntoisen toimittaja-ystävän on toive toteutettava. Ja hyvin on toteutettu toive, mielestäni.

Tyrkkö toteutti paitsi Urho Kekkosen toiveen ja monen aikalaisen toiveen, myös minun toiveeni. Katson, että minulla on oikeus tietää siitä Suomesta, johon minut kasvatettiin. Vuonna 1963 syntyneenä kuuluun niihin ikäluokkiin, joille presidentti ja Kekkonen olivat symboleja. Se oli outo maa ja meillä Kekkosen ajan kakaroilla on oikeus saada jotain selvyyttä siihen henkilöpalvonnan ilmapiiriin, johon meidät pakotettiin.

Pienessä mittakaavassa Kekkosesta tehtiin jotakin samanlaista kuin Kiinan Kommunistisen puolueen Mao Tse-Tungista. Viimeistään vuodesta 1968 Kekkosesta tehtiin paavillisen erehtymätöntä päämiestä ja maan isää, korvaamatonta puolijumalaa. Ei hyvä.

Siksi, kiitos kirjasta.

***

Kirja itse, kuten edeltänytkin Tyrkön kirja, on puuduttavuuteen saakka täynnä yksityiskohtia. Kalansaaliit, pukeutumiset, hiihtokilometrit ja ruokalistat on kuvattu viimeistä piirtoa myöten.

Mutta kaipa nekin ovat ajankuvaa. Vanhana kalamiehenä, metsästäjänä ja sienestäjänä kiinnitin huomiota mainituilta osin ruokalistoihin. Jollekin toiselle eri tilaisuuksien pukukoodi on mielenkiintoisempi.

Siksikin, kiitos kirjasta.

***

Tasavallan presidenttinä Urho Kekkosen viimeiset vuodet, tai hänen yksityiselämänsä viimeiset vuodet, kuluivat hyvin pienessä porukassa. Se on tosiasia, josta me Kekkosen ajan kakarat saamme olla katkeria.

Yksityiset suhteet vaikuttavat yleiseen asioiden hoitoon. Lukiessa tuli mieleen, että Tyrkkö, Rikard ”Rikke” Sotamaa ja Aimi Sotamaa, Kauko ”Kake” ja Helena Rastas sekä Sven Sevelius olivat liiankin lähellä vanhenevaa presidenttiä.

Tietysti kirja on yhden naisen, Tyrkön, näkökulma. Mutta luultavasti paras mahdollinen, koska kukaan muu ei ollut yhtä lähellä presidentin henkilökohtaista elämää.

***

Mitä intiimiä 30 vuotta sitten kuolleen presidentin yksityiselämästä saa kertoa? En tiedä. Urho Kekkosen pojan poika Timo Kekkonen on ainakin viitannut hieman happamasti liiallisuuksiin meneviin yksityiselämän paljastuksiin.

Timo Kekkonen on luultavasti oikeassa. Ehkä joku kohta olisi saanut jäädä julkaisematta. Liika ”sensurointi” olisi kuitenkin ollut vain haitallista. Ja paljon intiimiä tietoa on tietoisesti jätetty kirjasta pois.

Päätökset julkaistavasta materiaalista ja julkaisematta jätetystä on tehty Tyrkön ja kustantajan (WSOY) yhteistyössä; näin se yleensä menee. Ratkaisua, johon kaikki olisivat tyytyväisiä, ei saataisi aikaan edes ruotsalaisessa palaverissa.

***

Koska meidän Kekkosen ajan kakaroiden täytyy kertoa, että olemme tavanneet Kekkosen, menköön tämäkin. Olin toisella kymmenellä, umpitalvessa isäni ajamassa autossa Espoonlahden jäällä.

Siellä oli hiihtoporukka, ja isäni sanoi, että tuolla hiihtelee tuttuja. Kauko Rastas, Polar-yhtymän vuorineuvos ja isojen idänkauppojen tekijä oli kasannut hiihtoremmin. Polarilla oli maja tai sauna Sarfvikin maillla (nykyään Sarfvik tunnetaan golf-kentästään).  Hiihtoporukassa oli myös Urho Kekkonen, jonka kanssa sain sanoa käsipäivää. Presidentti keräsi hiihtokilometrejä suorastaan maanisella tahdilla, ja ylimääräinen kymppi puolen tunnin ajomatkan päästä hänen kotoaan oli varmasti hyvä viikonloppupäivä päämiehelle.

Ja mikä parasta: parikin näistä 1970-luvun puolivälin hiihtoreissuista Polarin majalle päätyi Tyrkön kirjaan: ”Olen kirjoittanut muistiin hänen ajatuksiaan sunnuntaina 13.2., kun olimme hiihtämässä Kauko Rastaan mailla Sarfvikissa. UK: ’Sinulle voin sanoa, että olen ajatellut hajottaa hallituksen…’ ” (s. 184). Jollakin noista reissuista tapasin Kekkosen!

***

Virhe. Tyrkön kirjassa on karmea virhe. Sivulla 35 on sitaatti Keijo Korhosen sähköpostiviestistä, jossa kaksi 1970-luvun merkittävää kokoomuslaista Juhaa menevät sekaisin. Itsemurhan tehnyt Juha Vikatmaa sekoitetaan Juha Rihtniemeen. Skandaaliahan tuo pukkasi, eikä syyttä.

Virhe tehtiin ainakin kolmasti: Korhonen tyri sähköpostia kirjoittaessaan. Tyrkkö tyri, kun ei huomannut virhettä. Kustantaja tyri, kun ei huomannut Tyrkön ja Korhosen tyrimisiä.

Viheitä sattuu. Entisenä toimittajana ja tietokirjailijana tiedän sen oikein hyvin. Mutta virhe pahenee, kun sen panee kirjaan ja teema on niinkin diskreetti kuin itsemurha.

Virhe ei kuitenkaan ole anteeksiantamaton; maailmassa on perin vähän anteeksiantamattomia virheitä. Omaan kappaleeseeni merkitsin virheen ja vielä suttasin korjauksen marginaaliin ihan siltä varalta, että joku lukee saman kappaleen jälkeeni.

Löysin muuten kirjasta toisenkin nimivirheen, pienen, mutta virheen kuitenkin. Pistin siitä sähköpostin kirjailijalle, joka kiitti. Ei muuten, mutta jos kirjasta otetaan (onko jo otettu?) toinenkin painos, siinä on yksi virhe vähemmän.

***

Maarit Tyrkön ”Presidentti ja toimittaja” on tärkeä kirja. Hyvä, että se on kirjoitettu. Jos ei muuten, niin meillä Kekkosen ajan kasvateilla on oikeus lukea tämä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (50 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Asiallisen ja mauttoman kirjallisen julkaisun välinen raja on veteen piirretty viiva, kun mennään julkisuuden ihmisten elämän henkilökohtaisuuksiin. Mielestäni Matti Vanhasesta kirjoitettu paljastuskirja oli puhtaasti rahastamismielesä julkaistu tekele eikä sillä ollut syvällisempää merkitystä.

Kekkosen kohdalla voidaan katsoa, että merkittävät asiat hänen yksityiselämässään liittyivät vahvan aseman vuoksi myös Suomen kansan kohtaloon. Varsinaisia paljastuksiahan ei tuossa kirjassa ole, koska Kekkosen ihmissuhteet olivat pitkälti tiedossa vaikka niistä ei hänen aikanaan juurikaan kirjoiteltu.

Olen minäkin sanonut "päivää" Kekkoselle.;) (Olin uuden koulurakennuksemme vihkimispäivänä airueena ulko-ovella, kun Kekkonen kutsuvieraana saapui punaista mattoa myöten kävellen sisään yhdessä adjutanttiensa kanssa.)

Oikeastaan kuvittelin, että perheenne olisi privaatistikin ollut vieläkin enemmän tekemisissä Kekkosen kanssa niinä aikoina, koska Kone Oy oli yksi Kekkosen "suojeluksessa" olevaan bilateraalisen neuvostokaupan teollisuusryväkseen kuuluneista yhtiöistä. Kouluajoilta jäi myös tunne, että Antti-veljesi ja Timo olisivat tunteneet toisensa myös aiemmin koulun ulkopuolelta.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

"Olin uuden koulurakennuksemme vihkimispäivänä airueena ulko-ovella (...)"

Tiedämme Nikon kanssa kyllä missä : D

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Joo, perheet olivat tekemisissä, muutenkin kuin broiidin ja Timon ystävyyden kautta. Pieni maa.. UKK:n yksityiselämästä ei kotona niin paljoa hälisty, ei ainakaan minun kuulteni.

Matti Vanhasesta kirjoitettuun tekeleeseen Tyrkön kirjaa ei voi edes verrata. Tyrkön kirja jää oikeaksi ja tärkeäksi osaksi Suomen poliittista historiaa. Vanhas-kirja on huonon lehtijutun raato.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Vanhempi tyttäreni tapasi Kekkosen ehkä 3-vuotiaana Seurasaaressa, ollessaan isoäitinsä kanssa kävelyllä. Tyttö juoksi Kekkosen luokse esittelemään nukkeaan huutaen Maija, Maija...

Luin kirjan muutama viikko siiten. Kannatti lukea. Kiinnitin huomioni tuohon Rihtniemi kohtaan, tsekkasin Wikistä ja jäin ihmettelemään.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Rihtniemi-Vikatmaa virheen olisin varmaan itsekin huomannut. Varmasti en voi sanoa, koska olin kuullut virheestä ennen kuin lukurupeamaan ryhdyin.

Käyttäjän JukkaLampinen1 kuva
Jukka Lampinen

Ehkä pitäisi myös miettiä mikä oli motiivina, Kekkosen toimintaan.
Sodan jälkeen meillä oli hirvittävä Neuvostoliitto viha ja vakava hävityn sodan neuroosi.
Vallassa oli fasistinen äärioikeistolainen dlokki.
Tämä tilanne piti normalisoida, vihollisuuksista ja sodasta päästä eroon.
Käytänössä se tarkoitti fasistisen johdon, syrjäyttämistä vallasta ja pitämistä oppositiossa.
Siellä tämä Junnilan jengi olikin vuosikymmeniä, kunnes Kekkonen katsoi että on jo aika päästää nekin vallan kahvaan.
Kekkosen kuoleman jälkeen tämä porukka sitten pääsi kostamaan, nyt on aika arvioda menneisyys uudelleen, fasistien tulkinta ei saa jäädä historian totuudeksi.
Minun tulkintani on, että Kekkonen hoiti. Sotaneuroosien vaurioittaman kansan normaaliksi, pitämällä fasistit oppositiossa.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Tästä olen eri mieltä. Suomen tasavallassa ei ole fasistiblokki valtaa käyttänyt koskaan.

Käyttäjän JukkaLampinen1 kuva
Jukka Lampinen

Kun katsoo nyt, kuinka tehokkaasti Kekkosen maine on mustattu, niin kuka sen sitten on tehnyt.
Eikö sen kehityksen pannut jo alulle, meidän tunnetuin fasistimme Tuure Junnila.
Kuka Suomessa, menneisyyydessä ja nykyisyydessä määritellään yleisesti natsiksi tai fasistiksi.
Ei vissiin ketään, joten on tosiaankin helppoa todeta. Että ei valtaa ole niillä ollut, joiden olemassaoloa ei tunnusteta.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin Vastaus kommenttiin #15

Tämä menee jo ohi aiheen, mutta ei tasavaltalainen Junnila mikään fasisti ollut. Demokraatti ja laillisuusmies.

Käyttäjän JukkaLampinen1 kuva
Jukka Lampinen Vastaus kommenttiin #16

Jos Junnila ei ollut fasisti, niin sitten fasisteja ei ollut ollenkaan eikä ole nykyäänkään.
Sivuuttakaa siis Kekkosen päätyö ja lepellerkää vain perheasioista.
Kekkosen päätyö oli Suomen fasistien nujertaminen, se ei ollut mitään suomettumista.
Tosiasioden myöntäminen on vielä edessä, mutta ei tässä keskustelussa.

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo Vastaus kommenttiin #29

Harvinaisen vastenmielinen luonnehdinta Lampiselta Tuure Junnilasta. En tiedä minkä ikäinen lampinen on, mutta jokin mättää logiikassa sisäpoliittisen historian kohdalla. Suosittelen vedenpitävää laastia pari litraa, se riittää näppäimistön "betonointiin".

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #29

Junnila jos kuka oli länsimaisen demokratian ja vapaan markkinatalouden puolustaja henkeen ja vereen. Mitään fasistista ulottuvuutta hänen toiminnastaan tai mielipiteistään ei löydy. Hän päinvastoin vastusti epädemokraattisia vivahteita, joita Kekkosen vallankäyttöön liittyi.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

- Koska meidän Kekkosen ajan kakaroiden täytyy kertoa, että olemme tavanneet Kekkosen, menköön tämäkin.

Juu tavattu on useammin kuin kaksi kertaa.

Tapasin myös Kekkosen henkivartijan, jolta ei paljoa tietoja Urkista herunut eikä heru. Ei edes poika saa koskaan tietää mitä matkoilla oikeasti tapahtui. Sen vain kertoi, että joka päivä oli pakattava vähintään kolme matkalaukkua töihin mukaan, koska ei koskaan voinut tietää mihin illalla päätyi; kalastamaan, metsästämään vai hiihto- tai juoksulenkille.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Näin on. Kekkonen oli kuitenkin jotain pyhää, kaikki asiat piti kekkos-viritellä. Tästä tuli kelpo elokuvakin... http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/2011-kevat/urho-k...

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Kekkonen tuhosi Suomesta parlamenttarismin ja on siten merkkimies Suomen historiassa.

En vähättelisi myöskään hänen istuttamaansa Venäjän pelkoa suomalaisiin.

Kaiken kaikkiaan Kekkonen onnistui murtamaan suomalaisten itsetunnon ja sai meidät häpeämään itseään.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Suomessa on parlamentarismi, Suomesta puuttuu Venäjän pelko eivätkä suomalaiset häpeä itseään.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#11
Tilanne on korjaantunut vuosikymmenien aikana. Tilanne oli Kekkosen aikana toinen.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Isoisälle Kekkonen oli "kalmukki." Hän oli Kekkosen opiskelutoveri samasta tiedekunnasta, jonkun jutun mukaan olivat ottaneet yhteen jo 1920-luvulla jossain iltamissa. Isoisä oli pienehkö mies, joten jos ovat tapelleet, kuten suvun perimätieto kertoo, niin sai varmaankin urheilulliselta Kekkoselta turpaansa.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Isoisäsi Kekkos-inholle oli syvemmätkin syyt. Kuulin, kuinka hän ne kertoi faijasi kavereille Julle Sundille ja Calle Erikssonille. Toisen blogin paikka...

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Olisi pitänyt aiemminkin mainita, mutta Jorma Melleri arvioi em. kirjan näillä palstoilla jo aiemmin. http://jormamelleri.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttu...

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Olen lukenut Tyrkön edellisen kekkoskirjan, muttta en uutta. Edellisestä sai asiallista taustaa Kekkosen politiikan ja persoonan ymmärtämiselle.

Voi tosin pohdiskella, mihin tarkoitukseen tarvitaan tarkkaa kuvausta vanhentuneen miehen hurahtamisesta nuoreen naiseen ja hänen kirjallisista lepertelyistään tälle. Ne antavat ehkä aineksia sen arviointiin, mikä oli Kekkkosen henkinen tila kuvattuina aikoina?

Kekkosen omaisilta on julkisuudessa näkynyt kielteisiä reaktioita ainakin tästä uusimmasta teoksesta. Ilmeisesti se kaiken positiivisen ohella myös häpäisee vanhaksi käyneen Kekkosen muistoa?

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Tyrkön kirja, siis uusi, on paljon muuta kuin hurahtamisesta ja lepertelyä. Vaikka niitäkin kirjasta löytyy. Kannattaa lukea.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Tiedän toki edellisenkin teoksen perusteella ja uuden arvosteluja luettuani, että nän on. Saatanpa lukeakin.

Käyttäjän MattiJuhani kuva
Matti Loikkanen

Kyllä valta hurahti Kekkosen päähän:
- valittiin poikkeuslailla uudelleen
- kuva painettiin suurimpaan seteliin, kun mies oli vielä elossa
- oli 70-luvulla koko kansan ihailema taidemaalari, ainakin YlenTV mukaan
- oli lyömätän sankari, urheilussa, kalastuksessa, ryyppäämisessä jne
- vastustajat nujerrettiin tarvittaessa hyvinkin epädemokraattisin keinoin
- oli Suomen seksikkäin mies jne, jne

Kekkonen selvästi nautti vallasta ja imartelusta ja varmasti tykkäisi Tyrkön kirjoista. Seuraava askel Kekkosmaniassa on varmaan kirja, jossa entinen naistuttava arvio Kekkosen kykyjä sängyssä.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #37

Valta turmelee, ja ehdoton valta ehdottomasti. Näin kävi Kekkosellekin. Tosin hänellä oli myös kiistattomat ansionsa valtiomiehenä.

Eräs piirre näissä kirjoissa myös on Kekkosella rahastaminen - vaikka en väitä, että se olisi kirjoittajan keskeisiä motiiveja. Se voi olla vain sivutuote.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #38
Käyttäjän tapiomakelainen kuva
Tapio Mäkeläinen

Aika aikaansa kutakin. Nyt on helppo arvioida suuntaan jos toiseen mitä tapahtui mutta historian kirjoituksen paha virhe on arvostella tehtyjä asioita sen tiedon mukaan mikä meillä nyt on. Itse en pitänyt Tyrkön kirjasta.

Minun, s 55,lähipiirini eli sotakorvauksista asti Venäjän kaupasta eli laivoista. Kyllähän ne neuvottelut olivat uskomattomia näytelmiä ja kaikkea muuta kuin läpihuutojuttuja.
Menemättä yksityiskohtiin niin muistan hyvin kun pari syvällä ytimessä olevaa kaveria sanoi että tämä on mennyt liian dominoivaksi ja millä tästä peruutetaan jos homma loppuu? Sitä monet muutkin kuukausitolkulla itänaapurissa olleina jo 70-l lopussa arvioivat. No se sitten nähtiin 90-luvulla.

Mä otaksun, että Kekkosta kohtaan tunnetuista antipatioista suuri osa johtuu siitä perässähiihtojoukkueesta ja kaiken maailman sanansaattajista.

Valta turmelee ja rajaton valta.. On näitä ylipitkien kausien kämmejä sattunut pahempiakin esim Rooseveltin kauden mahalasku sodan lopussa. Stalin vei jenkkejä kuin kuoriämpäriä ja jälkiä korjataan yhä. Olispa Truman tullut presidentiksi vuotta aikaisemmin niin tiedä miten asiat olisivat menneet.
Yksi tulos kuitenkin on se että demokratioissa presidenttien kaudet ovat rajattuja.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Joku skribentti kirjoitti Juha Sipilän johdolla siirryttävän lopullisesti UKK:n jälkeiseen aikaan. Jo on aikakin, vaikka olihan hän hyvä diktaattori huonojen diktaattoreiden vastapuolena.

Lukisin Kekkosen ajan kuvauksista mieluummin Jyrki Koulumiehen "Kaikki ajoi Ladalla" jossa kerrotaan sotakorvauksien ryydittämän idänkaupan olleen suuryhtiöille täyttä kullankaivuutta. Isäntä se oli UKK:llakin!

Aioin lukea Koulumiehen kaikki kappaleet, mutta puuduin detaljeihin.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Kuuskytluvun loppu, syksy kuten nytkin. Kekkonen vierailemassa Ruokolahden Äitsaaren Karoniemessä neuvostoliittolaisen kollegansa Nikolai Podgornyin kanssa. Isäntinä paikallisia kunnanisiä.

Koululaiset peräti kahdesta koulusta organisoitiin tervehtimään valtiomiehiä näiden palatessa mustilla autoilla vierailukohteestaan. Oma luokkani käveli kulkueena paikalle runsaan kahden kilometrin päästä - ja ylitti matkalla lossikyydillä Ukonsalmen - asettuakseen tienpientareelle riviin. Etukäteen jokainen oli piirtänyt paperille valtion lipun, jota pyöreään puutikkuun kiinnitettynä oli määrä iloisesti heiluttaa. On-nek-si minulle valikoitui Suomen siniristi, eikä vaikeasti piirrettävä sirpin ja vasaran häkkyrä kiukunpunaisella pohjalla - mitä veteraani-isänikin olisi sanonut?

Mustat autot lähestyivät, ja koska minullakin oli jonkinlainen käsitys tuonkaltaisista tilanteista, odotin niiden hidastavan vauhtinsa kävelynopeuteen, ja hyväntuulisten presidenttien vilkuttelevan avoimista ikkunoista.

Hah hah. Autot, joita oli muutamia, hujahtivat ohitsemme ehkä kuuttakymppiä, sivuikkunat visusti suljettuina. Emme missanneet lipunheilutusta, eikä paikalle värvätty ammattivalokuvaajakaan myöhästynyt omasta työstään, vaikka tapahtuma oli ohi viimeistään kymmenessä sekunnissa. Ainakin minun kannaltani koko operaatio oli ankara pettymys! Eikö Kekkosen tiedossa muka ollut, että olimme piirustustunnilta alkaen varautuneet tuohon suureen hetkeen, jonka järjestelyt veivät tuntikausia, valehtelematta sadoilta ihmisiltä?

Marssimme takaisin koululle, enkä muista opettajamme sanallakaan kommentoineen päivän tapahtumia. Se todisti, että homma oli mennyt pipariksi. Ai niin; valokuvia tapahtumasta sai jonkin ajan kuluttua lunastaa itselleen. Aihe: pari mustaa autoa soratiellä syysauringon paisteessa, koululaiset riveissä kahta puolta.

Elokuva "Kekkonen tulee" (Marja Pyykkö 2013) on oikeastaan versio tuosta 1960-luvun tositapahtumasta.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Kyllä. Tosin elokuvaa en ole nähnyt, mutta elokuva pohjautuu novelliin, jonka olen lukenut. http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/2011-kevat/urho-k...

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Eilen HS jututti kirkkonummelaista Elisabeth Rehniä aukeaman yli ulottuneesti. Hänellä onkin kokemusta ns. runoilevasta psykiatriasta Balkanin kriisien yhteydessä.

Tohtori Erkki Tuomioja arvioi parisen päivää sitten plokissaan Pirkko Turpeinen-Saaren psykiatrian ammattilaisen otteella kirjoittamaa vertailua kolmen sotapäällikön saavutuksista.

Antonio Gramscin kulttuurihegemonian määritelmää soveltaisin muinaisskandinaavisen mytologian käyttöön valituista valituimpien valintaperusteena.

Juuttien ryöstöretkistä 1400- luvulla Paraisille Wikipedia kertoo suojaksi rakennetun Kuitian kartanon.

Eikö näistä aineksista saisi jonkinlaisen post-UKK teoksen?

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Ainakin pienen kappaleen lisään työn alla olevaan jatko-osaan, johon kerään reilu vuosi sitten julkaisemani "Rooma opettaa" kirjan aikaansaamia väreilyjä. On tämä kyllä outo maa! "Siinä sitä vasta törkykasaan näppisi pistät jos aiot puuttua suomalaisten asioihin", varoiteltiin kun läksin Roomasta takaisin Suomeen.

Käyttäjän MattiJuhani kuva
Matti Loikkanen

Pysytäänpäs asiassa. Kysymykseesi "Pitääkö Kekkosesta kirjoittaa?" Vastaus on selvä: Pitää, mutta juoruilut voi jättää tähän.

Kekkosen vaiheet aina Jatkosodan lopusta ainakin yöpakkasiin ovat vielä paljolti hämärässä. Kekkosen saavutukset Idänpolitiikan hoitajana ovat tietysti kiistämättömät, mutta yhtälössä on toinenkin puoli - puolustus. Suomi ei olisi voinut millään saada sitä suhteellisen hyvää asemaa NLn naapurina ilman Puolustusvoimien valtavaa ponnistusta sodassa. Puna-armeija ei päässyt Helsinkiin. Kaikilla muilla NLn naapureilla oli paljon tylympi kohtalo.

Kekkonen kohteli sodanaikaisia kenraaleja erittäin vihamielisesti, ainakin julkisesti. Luin äskettäin Vesa Määtän kirjan kenraaliluutnantti Oesch:stä, jota pidetään yhtenä kesän-44 taisteluiden ratkaisijana. Kekkosen kirjeet Oeschille huokuvat halveksuntaa ja vihamielisyyttä. Mutta kyllä Kekkonen ymmärsi, ehkä paremmin kuin muut, että jos NLn tankit olisi pysäköity Eduskuntatalon eteen, Tamminiemen saunassa ei olisi puhuttu rauhanomaisesta rinnakkaiselosta, saatika puolueettomuudesta. Mikä oli Puolustusvoimien osuus vaaran vuosina?

Ymmärrettävästi Kekkosen julkisuudessa esittämä asenne on "pakon sanelema", mutta tietääkö kukaan mitä hän todella ajatteli Mannerheimistä ja sota-ajan kenraaleista? Lisäksi Kekkonen joutui tekemään paljon likaista työtä oikeusmisterinä 1944-46. Mitä hän ajatteli esim. Leinon vangeista? Entä Hertta Kuusisesta? Kekkonen ymmärsi, ettei NL ollut paratiisi, mutta mitä hän todella ajatteli itänaapureista? Länteen loikannut Oleg Gerdievsky kirjassaan "KGB The Inside Story" sanoi Kekkosen olevan pohjimmiltaan patriootti ja puolusti aina Suomen etua. Siis oliko Kekkonen KGB agentti?

Kekkonen kyllä näytteli osansa ihailtavasti, mutta sanotaan että hän Tsekkoslovakian miehityksen aikoinakin valvoi linnassa ja tuijotteli Eteläsataman yöhön. Keijo Korhonen taitaa olla ainoa, joka kirjassaan sanoo suoraan, että Kekkonen pelkäsi neukkuja. Siis miten paljon Kekkonen pelkäsi?

Kyllä Kekkosesta on vielä paljon selvittämättä. Onko näistä tapahtumista kulunut tarpeeksi kauan, että niistä Suomessa pystytään asiallisesti kirjoittamaan?

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin Vastaus kommenttiin #42

Varmasti monta tutkimusta on tekemättä ja toivottavasti monta tehdään. Tyrkön kirjaa ei kylläkään voi missään nimessä nimittää juoruiluksi.

Käyttäjän MattiJuhani kuva
Matti Loikkanen Vastaus kommenttiin #43

Tyrkön kirjoissa on sen verran juoruja, että ne menevät hyvin kaupaksi.

Kekkosen presidenttikaudesta - ainakin monesta sen merkittävästä tapahtumasta - puuttuu täysin puolueeton ja asiallinen tutkimus.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

En muista koskaan kätelleeni Kekkosta. Olin kyllä Paasikivi-Seurassa kuuntelemassa hänen esitelmäänsä. Kerran vein Ylen ulkomaansuhteiden hoitajana Tamminiemeen romanialaisen valtuuskunnan.

Syyskuun alussa 1986 sain Ylen ulkomaanohjelmien toimittajana luettavakseni uutisen UKK:n kuolemasta.

Viime vuosina keskustelin kerran albanialaisen kanssa. Ihmettelin hänelle, miten hänen maassaan siedettin vuodesta vuoteen diktaattoria nimeltä Hoxha. Sain vastauksen: "Olihan teilläkin Kekkonen!" Olin niin hölmistynyt, etten heti osannut vastata mitään. Tuo kommentti osoittaa, millainen maine Kekkosella oli kaukana ulkomailla.

Hoxha johti diktaattorina Albaniaa. Mutta hän ei kuunnellut Kremliä vuoden 1961 jälkeen. Silloin tuli välirikko. Albania ryhtyi tukeutumaan Kiinaan.

Albanian asema onkin helpompi kuin Suomen. Heillä ei ole yhteistä rajaa Venäjän kanssa.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"'Olihan teilläkin Kekkonen!' Olin niin hölmistynyt, etten heti osannut vastata mitään."

- Juuri tuontyyppistä kuittaamista käyttävät nykyään Kremlin-ymmärtäjät. Kun kysytään vaikkapa oikeudesta tunkeutua Krimille ja Itä-Ukrainaan, on vastaus: "Onhan amerikkalaissotilaitakin eri puolilla maailmaa!" Tuollainen todellakin hölmistyttää, koska sehän ei ole vastaus kysymykseen, vaan totaalinen kieltäytyminen koko asian ajattelusta. Kysyjä onkin yhtäkkiä selkä seinää vasten pakotettuna miettimään Afganistania, Irakia ja jopa Vietnamia.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

"..ja meillä Kekkosen ajan kakaroilla on oikeus saada jotain selvyyttä siihen henkilöpalvonnan ilmapiiriin, johon meidät pakotettiin."

Nyt en ymmärrä - kodistahan ilmapiiri lähtee, eikä ainakaan meillä ollut, eikä koulussakaan. Mitäköhän tarkoitat?

Joissain kodeissa sitä ilmapiiriä toki oli, tätilän salissa oli näkyvällä paikalla miehensä Kekkoselta saatu valokuva, jossa luki Kättä puristaen, Urho Kekkonen.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Kyllä sitä Kekkos- ja YYA-propagandaa jauhettiin ihan koulukirjoja myöten. Kekkosen kanssa eri mieltä olevat (Junnila, Vennamo, Ehrnrooth), leimattiin kylähulluiksi jne.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Varsinkin Ehrnroothista olen samaa mieltä, mutta riippui kaiketi siitäkin mitä koulua kävi, ja ehtikö peruskoulunkin alta pois. Ei se koulukohtaisesti niin yksiselitteistä ollut.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Muistan hyvin Kekkosen ajan. Erikoisuus nykypäivään verrattuna oli, että televisiossa näytettiin aina kun Kekkonen lähti valtiovierailulle, tai tuli vierailulta. Helsinki-Vantaan kentällä oli punainen matto ja Porilasten marssi töräytettiin joka kerta. Kekkonen marssi punaista mattoa pitkin ja kumarsi Suomen lipulle. Meistä pikkukakaroista se näytti jotenkin hienolta.

Jälkeenpäin olen ihmetellyt sen ajan Suomea, silloin yleisesti ajateltiin, että elämme demokratiassa. Tosiasiassa Kekkonen päätti asiat.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Noin puoli vuotta ennen vuoden 1978 presidentinvaaleja YLE alkoi pitää huolta siitä, että jok'ikinen uutislähetys alkoi sanoilla "Tasavallan presidentti Urho Kekkonen ...". Kiinnitin tähän huomiota ja siitä muodostui varsinainen vitsi kaveripiirissä, kun he havaitsivat kuinka oikeassa olin.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Iiskonmäen kanssa olen Kekkosesta toista mieltä. Kekkonen oli Rytin jälkeen toiseksi paras presidentti. Sitten kolmanneksi noteeraan Koiviston. Halonen oli turha valinta.
Mitä tulee Maarit Huoviseen, on hän lähes vaimoni kaltainen älykkö.

Iiskonmäkikin, kuitenkin, on kohtalaisen älykäs.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Sillä aikaa kun vasemmistoälyköt oli ohjattu jonottamaan Tamminiemen leikkimökille, tapahtui läntisen ajattelun kehdoksi sanotussa Italiassa paljon. Mitä siellä tänään, sitä ajan myötä muuallakin; sekä hyvässä että pahassa.

Minuun teki suuren vaikutuksen tutustuminen Vaclav Havelin tekstien kautta ns. eurokommunismiin: rohkeiden italialaisten pesäeroon Moskovan komennosta. Marxin pakkoideologian sijaan löydettiin kulttuurien paikallisuus.

Huomattiin myös, että juutalaisten hävittäminen maanpäältä oli annettu ns. Sanassa tehtäväksi aina Kristuksen ristiinnaulitsemisten syyllisten rankaisemisesta saakka

Niin romahtivat ideologiat, sekä kommunismi että fasismi. Mukana meni myös Paavin auktoriteetti, joka tämän päivän Italian politiikasssa liene verrattavissa Joulupukin asemaan Suomessa.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Olipas siellä muitakin kuin julkivasemmistolaisia, mm. Pekka Herlin ja Jaakko Lassila.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kekkosen_lastenkutsut

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

Elänyt olen minäkin Kekkosen ajan. Se oli aikaa, jolloin tavis duunari ja muut kanssaihmiset rakensivat suomalaista hyvinvointielinympäristöä perheelleen ja muille suomalaisille. Töitä tehtiin niin tehtaissa, rakennuksilla kuin pelloillakin. Kiire oli ja rutkasti työtä. Ei siinä ulkopolitiikkaa järinkään ehtinyt pohtia. Kekkonen hoiti sen puolen.
Täytyy muistaa, että me tavikset olemme sellaisia, että tarvitsemme tueksemme (kaipaamme)isoissa asioissa johtajaa (vetäjää), joka määrittelee suuntaviivat. Sen näkee jopa yhdistystoiminnassakin. Näin jälkeenpäin katsottuna Kekkonen oli mitä oli, mutta ei hän ainakaan Suomea hävittänyt maailman kartalta. Mieluummin päin vastoin.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Huomasin juuri, että vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson on syntynyt vuonna 1987, siis vuosi Kekkosen kuoleman jälkeen ja kuusi vuotta hänen virkakautensa jälkeen. Shokeeraava ajatus, että politiikan huipulla voi olla ihmisiä, joiden koko eliniän aikana ei Kekkosta ole ollut edes olemassa.

Mutta niin ollen on selvää, että Kekkosen vaikutus väkisinkin tulee haihtumaan pois suomalaisen politiikan ajatustavoista. Paavo Väyrynen sen sijaan ei ehkä ole vielä aivan huomannut tai ainakaan toipunut Kekkosen poismenosta.

Terho Nikulainen

Kyllä presidentti Kekkosesta pitää kirjoittaa, koska hänen hallitsemisfilosofiansa teoriasta ja käytännön toteutuksesta ja hänen perässähiihtäjistään olisi vaikka kuinka paljon sanottavaa. Enoni kuului Kekkosen metsästysseurueeseen ja toi hirvenlihoja meille, mutta ei kertonut meille lapsille ja nuorille mitään presidentistä. Vaitiolovelvollisuus. Eno kuoli purjehduksella Suomenlahdella lähes 50 vuotta sitten.

Kun Maarit Tyrkkö nimitettiin Weilin & Göösin kirjallisen osaston päälliköksi, tunsin ja koin hänen olevan pätevä ja hyvä. Vaikutelmani syntyi haastattelulausunnoista ja hänen tavastaan esiintyä ja olla julkisuudessa. Hänen Kekkos-kirjojaan en ole lukenut. En ole ollut kiinnostunut Kekkosesta, ehkä osittain siksi että vanhempieni perheessä presidentti Kekkosta vierastettiin, liian itään päin kallellaan olon vuoksi.

Isän sotavamman vuoksi, hänelle jäi kranaatinsirpale päähän, itänaapurin pelko oli kotonani hallitseva tunnelma ja tunnetila kun olin 0 - 23 ikäinen. Sen jälkeen avioiduin, mutta Kekkonen ei ole alkanut kiinnostaa, vaikka hänen merkityksensä ulkopolitiikassa ja idänsuhteissa tunnustankin ja osaan niitä arvostaa.

Kättelin Urho Kekkosta ollessani pikkuserkkuni ristiäisissä ja Kekkonen oli serkkuni pojan kummi ja vieraili adjutanttinsa kanssa serkun meilahtelaiskodissa. Presidentti yritti keksiä kevyttä puheenaihetta, viivähti hetken ja poistui. Tapahtuma-aika oli loppukesä 1970.

Itse en keksinyt yhtään mitään sanottavaa presidentille, vaikka olisi ollut hyvä tilaisuus juttutuokioon rauhallisessa ympäristössä sukulaisten ja omaisten keskellä. Tunsin oloni lähinnä vaivaantuneeksi Kekkosen läsnäolosta perhejuhlassa. Tuleva vaimoni oli myös ristiäisissä ja sitä ennen tullut Kekkosen kanssa lähes puolitutuksi oltuaan usein ulkoilemassa Seurasaaressa samaan aikaan presidentin kanssa, jossa he tervehtivät toisiaan. Mainituissa 1970 ristiäisissä tutustuin nykyiseen vaimooni, sillä hän oli tuolloin serkkuni lähipiiriä. Tulevan puolisoni kanssa kyllä keksin juteltavaa vaikka kuinka paljon. Tavallaan siis serkkuni ja presidentti Kekkonen saattoivat meidät yhteen.

Jäin miettimään, mikä kytkentä serkun oli tuonut tämän pojan kummiksi - enkä tule saamaan vastausta, sillä serkkuni menehtyi syöpään muutama vuosi sitten. En koskaan kysynyt asiaa häneltä itseltään. Ehkäpä serkkuni vakaumuksellisena kommunistina keskusteli idänsuhteista Kekkosen kanssa tai freelance-toimittajana kenties kirjoitti hänestä? Niitä kirjoituksia olisi löytynyt ehkä Tiedonantajasta tms. joita kotonani ei ollut. Tulin tietämään serkkuni poliittisen suuntauksen vasta n. 10 vuotta sitten. Hän onnistui salaamaan sen vanhemmiltani täydellisesti, samoin minulta.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset