Niklas Herlin

Jännitys kirjasta, Finlandia-jännitys

Olen Kustannusosakeyhtiö Teoksen hallituksen puheenjohtaja. Kaksi Teoksen kirjaa on ehdolla tämän vuoden Finlandia-palkinnon saajiksi. Ne ovat Jenni Linturin ”Isänmaan tähden” ja Eeva-Kaarina Arosen ”Kallorumpu”. Muita Finlandia-ehdokkaita en ole lukenut, mutta olen varma, että nekin ovat erinomaisia.

***

Esikoiskirjailija Jenni Linturi on saanut huomiota siitä, ettei hän voi kertoa sodasta. Meillä Suomessa on toisen maailmansodan jälkeen kirjoitettu paljon sotakirjoja, eikä Linturi nuorena naisena voi olla samalla viivalla sodan käyneiden miesten kanssa.

Ei voi, eikä ole. Mutta Linturi voi hyvin kertoa tarinaa, joka meidän kaikkien pitäisi tietää. Meidän keskuudessamme elää edelleen sotaveteraaneja. On korkea aika ajatella sitä, mitä veteraanien ajatuksissa on oikeasti ollut kaikki nämä vuodet.  ”Isänmaan tähden” (http://www.teos.fi/fi/kirjat/index.php?sub=2&id=397) kertoo vähän ja aika paljonkin siitä, mitä sodassa ja sodan jälkeen kävi.

Koko sodasta on tapahtumaa, actionia, sotimista muutama prosentti. 98 prosenttia sodasta on muuta, lähinnä odottamista. Kahden prosentin actionista on kirjoitettu paljon, lopusta 98 prosentista vähän.

Kun veteraanit palaavat rintamalta kotiin, actionin määrä putoaa nollaan prosenttiin. Mutta sodan kokemus täyttää muusta ajasta suuren osan, ajatuksista pahimmillaan yli 90 prosenttia. Koska sotakokemuksista ei voi kuka tahansa kertoa, sotakokemuksista kertomaan tarvitaan täydellinen kertoja – Jenni Linturi.

***

Jos kertoja saa jännitystä aikaan, niin Linturi saa tänä kirjasyksynä vähintään kovan kilpailijan, koska Eeva-Kaarina Aronen on kirjoittanut kirjan ”Kallorumpu” (http://www.teos.fi/fi/kirjat/index.php?sub=2&id=401) monen sodan nähneestä miehestä, marsalkka Mannerheimista. Runsas ja rikas kerronta tuo eloon henkilön, josta kaikilla suomalaisilla on jonkin näköinen mielikuva.

Mannerheim on meille kaikille myyttinen hahmo. Arosen kirjassa loppuun saakka kestävää jännitystä ja lopun järkytystä kantaa ajatus siitä, millainen ihminen tämän myytin takana oikeasti oli. Kirjassa ne, jotka marsalkan oikeasti tunsivat, kertovat hänestä meille.

Aronen on muuten entinen toimittaja ja jopa entinen työkaverini (hän sai aikanaan lepovuoron Hesarin kuukausiliitteestä ja pääsi meille Ilta-Sanomiin ottamaan iisisti). Kirjattakoon tähän, että suomalaisessa toimittajakunnassa on paljon hyviä kertojia, joista on tullut hyviä kirjailijoita. Tarinankertojia ei koskaan ole liikaa.

Jenni Linturia ja Eeva-Kaarina Arosta yhdistää ainakin täydellinen virke. Kummankin kirjan voi avata miltä kohdalta tahansa ja lukea yhden virkkeen – ja huomata sen virheettömäksi. Lisää tällaista heti lukijoille!

***

Tämän vuoden Finlandia-palkinnon esiraatia on ehditty arvostelemaan siitä, ettei kuuden kirjan joukkoon mahtunut yhtään miehen kirjoittamaa kirjaa.

Harvinaislaatuista pötyä.

Kovan luokan ammattilaisista koottu esiraati nakkasi 130 romaanista kuusi framille. Näillä kirjallisuuden ammattilaisilla ei voi olla aikaa kähkiä keskenään siitä, että joku kirja, joka on miehen kirjoittama, on saatava esiin.

 Kiintiöistä sen verran, että Hommaforumilla varmasti iloitaan siitä, ettei mukana ollut ensimmäistäkään ruotsinkielistä kirjailijaa! Paha olo vuoden takaisesta tilanteesta, jolloin ehdolla oli Alexandra Salmela, joka ei ole Suomen kansalainen, varmaan helpottuu.

Esikoiskirjailijoillakin on väitetty olevan kiintiönsä, yksi kirja vuodessa. En tiedä kiintiöstä, mutta tämän vuoden naisissa on valittavaa kahdesta naisesikoiskirjailijasta.

Kustantajalle kaksi ehdokkuutta tarkoittaa hienoa päivää. Mutta turha väittää etteikö jännittäisi. Ja kustantaja saa olla ylpeä: meidän firma kustansi paljon hyviä romaaneja tänä vuonna. Joista kaksi oli ehdolla. 

Ja vielä sananen esiraadista. Suomessa on tänä vuonna julkaistu niin paljon erittäin hyviä suomalaisia romaaneja, että esiraadin pakkolukemisesta voi melkein olla kateellinen ja pakollista rankkaamista pitäisi täysjärkisen ihmisen pelätä.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kiitän. Tänään Finlandia-ehdokkaat puhuttaa ja olen hyvilläni, että aiottu oma avaukseni tuli käytettyä Rollen avauksen kommenttina.

Niklas toi uutta asiaa esille, eli saimme hiukan sisäpihalta tietoa, - ei siis sisäpiiristä, jota tietoa hän ei voi kertoa.

Käyttäjän 98765sp kuva
Simo Perttula

Jännitystä riittää ja mainetta tulee. Pelkkä ehdokkuus on kirjailijalle ja kustantajalle arvokasta.

Ja voitto kotiin mielessä Teos-kustantamon lipun alla!

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Sekä Simolle että Pekalle kiitokset. Kustantajalla tulee (mielestäni) olla lepopäivä, olkoon se tänään. Näätsen, hyviä kirjoja on helvetin paljon, mutta Finlandia-ehdokkuuksia vain kuusi vuodessa. Ja niistäkin kuudesta osa menee muille kustantamoille!

Käyttäjän veikkonen kuva
Veikko Sorvaniemi

Teos ansaitsisi kulttuuripalkinnon jo siitä, että julkaisi Robert Crumbin Genesis-sarjakuvan suomeksi. On meinaan loistava pläjäys.

http://www.teos.fi/fi/kirjat/index.php?sub=2&id=294

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Erinomainen linkki. Mutta kyllä on Mooseksen ensimmäinen kirjakin aika hyvä!

astrid mustonen

Onnea. Uskon Linturin vaistoon tuoda esille kiintoisa, ihmismäinen ja ymmärtävä juttu. Haluan tuon kirjan lukea, koska olen ollut työssäni kerran ihan loppumetreillä olleen vanhuksen lähellä. Hän puhutteli ja kertoi ääneen katkonaisia tilanteita mitä Saksan jutuissa oli ollut.

Siitä jäi kiinnostus kuulla joskus lisää joltain muulta. Ja se voisi olla vaikka kirjan välityksellä.

valvoo helen

Jyri Terttu

Kirjoittaminen on vaikea laji. Kirjojen asettaminen paremmuusjärjestykseen taas on melkoisen älytöntä. Sehän on kuitenkin aina vain mielipide.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Kyllähän tuosta on ollut paljon puhetta. Nytkin Pekka Milonoff valitsee kuudesta tosi hyvästä kirjasta yhden, joka saa lopulta valtavan huomion - ja valtavan myynnin vuoden tärkeimmällä sesongilla.

Eihän kirjoja tosiaan oikein voi laittaa paremmuusjärjestykseen, mutta kirjallisuuspalkinnot ovat alalle tärkeä asia - kirjat saavat huomiota, kirjallisuudesta puhutaan.

Ja palkinnot ovat kirjalijoille tärkeä asia yhtenä kirjallisuuden rahoituksen muotona. Ja myös kunnia - veteraanikirjailija Laila Hirvisaari nimen omaan korosti ehdokkuutta yhtenä uransa huippuhetkistä eilen tv-uutisissa. Kirjalijoita on syytä arvostaa.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Yksi juttu vielä tähän. Vähän kritiikkiä on tullut siitä, että kaikki kuusi ehdokasta sijoittuvat historiaan, eivät nykyaikaan.

Olen tosiaan lukenut kuudesta vain kaksi. Ja ainakin Linturin kirja sijoittuu menneisyyteen ja nykyisyyteen, siis sekä-että. Ja kertoo juuri siitä, miten menneisyyden kokemukset heijastuvat 2000-luvulle.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Ehdokkaita tutkaillessa tulee mieleen, missä on kauan kaivatut sukupuolikiintiöt? Näinhän on ennenkin itketty eri asioissa kiintiöiden perään laadusta välittämättä.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

No kun kiintiöitä ei tässä kisassa ole... Näin yllä kirjoitin:

"Tämän vuoden Finlandia-palkinnon esiraatia on ehditty arvostelemaan siitä, ettei kuuden kirjan joukkoon mahtunut yhtään miehen kirjoittamaa kirjaa.

Harvinaislaatuista pötyä.

Kovan luokan ammattilaisista koottu esiraati nakkasi 130 romaanista kuusi framille. Näillä kirjallisuuden ammattilaisilla ei voi olla aikaa kähkiä keskenään siitä, että joku kirja, joka on miehen kirjoittama, on saatava esiin.

Kiintiöistä sen verran, että Hommaforumilla varmasti iloitaan siitä, ettei mukana ollut ensimmäistäkään ruotsinkielistä kirjailijaa! Paha olo vuoden takaisesta tilanteesta, jolloin ehdolla oli Alexandra Salmela, joka ei ole Suomen kansalainen, varmaan helpottuu.

Esikoiskirjailijoillakin on väitetty olevan kiintiönsä, yksi kirja vuodessa. En tiedä kiintiöstä, mutta tämän vuoden naisissa on valittavaa kahdesta naisesikoiskirjailijasta."

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Kiitos Teille Herlin vastauksesta. Toivonkin, että kaikilla aloilla ja nimityksissä laatu ratkaisee, eikä sukupuolikiintiöt.
Nyt oli naiset lahjakkaampia.

Jyri Terttu

Kiintiöajattelu on turhaa mutenkin.

Käyttäjän malva kuva
Eeva Vasenius

Olen antamassa miehelleni isänpäivälahjaksi Teoksen kirjan, Raija Orasen kirjoittaman kirjan Kekkosesta....

Mitä mieltä miehet, jotka olette tuon kirjan lukeneet, olitte siitä? Oranenhan on ehkä profiloitunut enemmän naistenkirjailijaksi, joten jaksaako mies lukea kirjaa yhtä hyvin kuin vaikkapa joku nainen?

Luin sitä äsken jonkin verran ja minusta se vaikutti tosi hyvältä. Onhan Oranen hyvä kirjailija.

Terveisin, Eeva Nypotatis.....LOL

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Minä olen se jo aiemmin US:ssa kehunut. Masinittakoon kuitenkin, että äitini, joka on yhden kirjassa keskeisesti esintyvän henkilön tytär, piti kirjaa erittäin uskottavana.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset