Laila Hirvisaaren illallinen
Kirjallisuuden Finlandia-palkinto on kaupallisesti tärkeä kirjailijalle ja kustantajalle. Ja tärkein palkitulle kirjailijalle ja hänen kustantajalleen, onneksi olkoon Rosa Liksom ja WSOY!
Mutta jo ehdokkuus on suuri kunnia. En jaksaisi tässä käyttää tänä vuonna ehdokkaana olleesta Laila Hirvisaaresta titteliä ”painosten kuningatar”, mutta käytän kuitenkin, koska sellainen kirjailijaveteraani on.
Jo kuukausi sitten, kun tämän vuoden ehdokkuudet julkaistiin, Hirvisaari oli aidosti onnellinen ja kiitollinen siitä kunniasta, että oli Finlandia-ehdokkaana. Ja kyllä se kunnia onkin. Kolmen hengen kirjoja tunteva esiraati poimii vuoden tarjonnasta kuusi kaunokirjallista romaania ehdolle. Edustamani kustantamo Teos sai joukkoon kaksi kirjaa. Se on suuri kunnia kustantajalle. Olen ylpeä.
Tänä vuonna kuuden kirjan joukkoon valikoitui kuusi naisen kirjoittamaa kirjaa. Tämäkin yksityiskohta keräsi hämmästyttävää huomiota.
Jos olisin sovinisti, väittäisin, että kuuden naisen kohtaamisesta seuraisi hämmästyttävä kissatappelu ja kateus. Mutta en ole sovinisti. Sen sijaan voin kertoa, että kaikki kuusi kirjailijaa ovat saamieni tietojen mukaan oikein tyytyväisiä. ”Kaikki ovat iloisia Rosan puolesta. Se (Hytti nro 6) on hieno kirja”, Kallorumpu-kirjallaan ehdolla ollut Eeva-Kaarina Aronen minulle puhelimitse kertoi.
Ja varmuuden vuoksi vielä kerrottakoon, että tammikuussa kaikki kuusi naista menevät yhdessä illalliselle. Eikä mihin tahansa paikaan, vaan Laila Hirvisaaren kotiin Tuusulaan, jossa Hirvisaari on luvannut laittaa ruokaa. Tämän Hirvisaari lupasi jo kun ehdokaslista julkaistiin. On hienoa, että tavallaan keinotekoisesti keskinäiseen kilpailuun asetetut ihmiset voivat iloita yhdessä.
Eläköön suomalainen kirjallisuus!
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Jos oisin äärioikeistolainen niin sanoisin ilkeästi "kommari palkitsi toisen kommarin", mutta kun en ole, niin olkoot.
Täytyy sanoa, arvoisa kustantaja, että suotta nyrpistelet.
Oikea palkinnon voittaja olisi ollut Katja Kettu.
Miksi väitän?
Luettuani kirjan.
Hienoa, että tunnelma on vilpitön ja kirjat varmasti myyvät, vaikka kaikki eivät voita ykköspalkintoa. Laila Hirvisaari sai varmasti palkintonsa jo silloin, kun hänet valittiin ehdolle. Onnellisuus huokui hänestä televisiossa.
Minä olisin ainakin tyytyväinen jos saisin edes kirjani kustantajlle asti.
Aion ostaa yhden kirjan noista kuudesta.
Tosiasia lienee, että Herlinin Teos-kustantamo on tehnyt kulttuurityötä
julkaistessaan moniakin kirjoja, jotka eivät ole päätyneet julkisuuteen.
Kannattaa seurata nettiä ja samalla Hesarin kulttuurisivuja.
Kauan eläköön suomalainen kirjallisuus!
En itse muista voittaneeni mitään muuta kuin naistenlehti Jaanan runokilpailun ja luultavasti jonkun lastenkirjajutun. J.H. Erkon runo- ja novellikisassa taisi tulla kunniamaininta kummassakin sarjassa.
Olisi pitänyt uskoa Jouko Tyyriä, joka sanoi minun olevan synnynnäinen lehtimies, tai Kai Linnilää, jonka mielestä olin uskomattoman nopea tilauskirjoittaja.
Kirjailijaksi minulta kuitenkin puuttui kärsivällisyys.
Upeata että nämä kärsivälliset ja ahkerat lahjakkaat naiset saivat sitä kiitosta ja julkisuutta joka auttaa jaksamaan eteenpäin. Hattua on nostettava myös Teokselle.
Elämä on mukavaa.
Onnittelut Pekalle kaikista kirjoituksistasi täällä blogistanissa. Toinen tykkää äidistä toinen tyttärestä, pääasia, - että kaikki kirjat tulevat luetuksi.
Jaanan palkinto on jo aika paljon enemmän kuin monet palkinnoista haaveilevat saavat elämänsä aikana. Että ole ylpeä siitä.
Onnea Rosa Liksomille! Aion ehdottomasti lukea tuon kirjan. Sillä on ansiota jo siinä mielessä ettei se ole kirja sodasta. Väliin tuntuu että sijoittamalla Suomessa kirjan sota-aikaan saa lähtökohtaisesti 50% lisää uskottavuutta. En tarkoita vähätellä tällä esim. Ketun Kätilöä jonka aion myös lukea. Sitä on kehuttu paljon.
Ps. Liksom oli erittäin staili palkinnon vastaanottaessaan.
Eiköhän sota-aikoihin, sodasta riippumatta, sijoiteta paljon kirjoja, että sota on karmean dramaattinen tai kirjallinen tapahtuma. Siis elämässä ja kirjallisuudessa.
Aikomuksenani on jo vuosia ollut lukea ainakin Finlandiapalkinnon voittanut kirja. Aina en ole pitänyt lukemastani. Useimmiten olen. Joitakin ehdolle laitettuja olen myös ennen nukkumaanmenoa lukenut. Niissäkin on ollut mielestäni huonoja ja hyviä. Se on minun mielipiteeni. Tämänkertainen valinta on tietysti valitsijansa näkemys, saapa nähdä onko myös minun.
Joitakin otteita ja osviittaa olen kirjasta jo saanut ja toivottavasti siitä ei kukaan ala väsätä elokuvakässäriä, kuten aikaisemmin Hotakaisen Juoksuhaudantiestä.
Olen minäkin pettynyt muutaman kerran voittajan suhteen, mutta ainahan sitä voi lukea jotain muuta päälle.
Joo, kuten Ari sanoi, jos ei pidä, lue muuta päälle. Ja kyllä hyvästä kirjasta hyvän leffankin saa. Jos epäilet, älä mene katsomaan...
Kaikista kirjoista ei saa elokuvaa millään. Ei Sinuhestakaan. Monet mestysleffat on käsikirjoitettu elokuvaksi ja maitohapoilla niistä on tehty kirja, joka ei taas vastaa elokuvaa lainkaan.
Forrest Gump nyt esimerkkinä, vaikka en tiedä oliko muna vai kana ensin.
Kuten Matti Ranin sanoi Mansikkapaikalla, että se Edvin Laineen Tuntematon, jonka taas näemme 06.12. on se aito, koska näyttelijät olivat kaikki sodan käyneitä, se tekee Linnan kirjan mukaan tehdystä elokuvasta paremman kuin Molbergin versiosta.
Mielipidekysymys, kun faijan kanssa Laineen vesio aikoinaan katseltiin, niin hän ihemetteli, että olipa vanhoja äijiä sotimassa ja mitä se jousimies siellä teki.
Tarkoitti Tarmo Mannia, joka oli sivari.
Ystävällisesti : tuskin.
Kirja on aina sävykkäämpi ja syvällisempi kuin paraskaan elokuva.
Jos luet hienon ja vaikuttavan kirjan, vältä siitä tehtyä elokuvaa.
Miksikö? Uskon , että kirjallinen lataus on paljon monisyisempi ja runsaampi, myös hienotunteisempi ja lempeämpi. Ja ennen kaikkea todempi.
Olen poistunut pettyneenä useistakin elokuvista juuri tästä syystä.
Näkemys on omani, joten toivon, että joku kommentoi.
Nämä ovat aina kovin henkilökohtaisia juttuja.
Kaikki kirjat eivät kolahda kaikille. On väärin olettaa, että Finlandian voittanut kirja ihastuttaisi automaattisesti jokaista.
Joku pitää enemmän jostain muusta ehdolla olleesta teoksesta, tai ei pidä mistään niistä.
Seula tuossa kisassa on kuitenkin niin tiukka ettei mukana ole yhtään huonoa kirjaa.
Jeah, Pekka on oikeassa. Viimeisellä diktaattorilla on helppo homma, koska esiraadin jäljiltä ei voi valita voittajaksi huonoa kirjaa.
Minusta Laila Hirvisaari olisi ollut hyvä Finlandia-palkinnon saaja. Pitkän tien on kulkenut ja hyviä kirjoja kirjoittanut iloksemme.
Mutta näillä mennään. Paljon onnea myös Nikolle, että peräti kaksi Finlandia-ehdokasta oli Teoksen kustantamosta:) Hyvä saavutus.
terv. Eeva
Olen lukenut Rosa Liksomin kolumneja, muuten olen hänen tuotannostaan jokseenkin tietämätön. Paitsi se tietenkin, että hän on kirjoittanut myös "meänkielellä".
Itse sain joskus kansakouluaikana raittiuskilpakirjoituksesta palkinnoksi kirjan nimeltä Kinkku. Olisiko ollut joku tunnustuspalkinto, koska en muista saatteen mukana olleen mitään tietoa sijoituksesta.
Kunnia niille joiden pinna riittää romaanien kirjoittamiseen ja kyvyt vielä menestymään. Puoluepolitiikan sekoittaminen palkitsemiseen on typerää. Vaikka kuka palkitsee kenet niin aina heillä on omat mielipiteensä, johonkin suuntaan.
Minäkin voitin Raittiuskilpakirjoituksissa kirjan:):) Nimeä en enää muista, koska siitä on NIIN kauan:):)
terv. Eeva
Minäkin olen voittanut sen kilpailun joskus pentuna.
Ja sama juttu täällä; voitto raittiuskilpakirjoituksessa Masalan kansakoulussa. Eipä uskoisi tällaisesta juoposta.
Tuskin olit juoppo silloin. Ei kai niistä raittiuskirjoitusta kukaan raittiiksi tullut? Minulla oli hyvä opettaja Aseman kansakoulussa Hyvinkäällä Mikko Ängeslevä, joka on kirjoittanut yhdessä vaimonsa kanssa ainakin kolme lasten satukirjaa.
Kerron tämän, koska sain kerran häneltä kympin ainekirjoituksesta, joka oli aivan fiktiota isän kanssa kalassa muka;? Hän kysyi minulta pokkana, kun hain ainettani opettajankorokkeelta, että potkiko hauki kovasti vastaan ja minä iskin silmää ja sanoin, että potki se.
Olin hetken ylpeä kirjoitustaidostani silloin ja taidan olla edelleen;))
Jos Niklas olisi juoppo, niin hän ei elää eläisi. Ja kun minä olen joidenkin naisten mielestä sovinisti, "hyvillä perusteilla", väitän kissatappeluiden jatkuvan edelleen,
Hän kuvasi jouppouttaan "tällainen juoppo" sehän voi tarkoittaa, että ei ota lainkaan alkoholia.
Sovinisti olen itsekin;)
Tuula Saskia:
Ystävällisesti : tuskin.
Kirja on aina sävykkäämpi ja syvällisempi kuin paraskaan elokuva.
Jos luet hienon ja vaikuttavan kirjan, vältä siitä tehtyä elokuvaa.
Miksikö? Uskon , että kirjallinen lataus on paljon monisyisempi ja runsaampi, myös hienotunteisempi ja lempeämpi. Ja ennen kaikkea todempi.
Olen poistunut pettyneenä useistakin elokuvista juuri tästä syystä.
Näkemys on omani, joten toivon, että joku kommentoi.
Nämä ovat aina kovin henkilökohtaisia juttuja.
-------------------
Olen kokenut aivan samaa ja molempiin suuntiin. Hyvä leffa on = käsikirjoitus romaniksi. Hyvä ja palkittu romani = elokuvaksi.
Onkohan onnistuneita yhdistelmiä edes olemassa?
Toit esiin hyvän aspektin.
Hyvä elokuva, aihe romaaniksi.
Miksei: on niitä ehkä toteutettukin.
Mutta edelleen puollan näkemystäni siitä, että kirjasta ei voi saada aikaan aitoa sanomaa. Jos elokuva on syystä tai toisesta hyvä, se on käsikirjoittajan ja ohjaajan ansiota eli oma erillinen teoksensa.
Eli taideteos an sich ts.uusi työ.
Samaa mieltä, että hyvä kirja on parempi, kuin huono ohjaus. Eli me käsittelemme kirjaa jokainen itsenäisesti ja ohjaaja voi olla joko huonompi tai parempi tulkitsemaan kuin me itse.
Sinuhe on minulle niin suuri lukukokemus, että sen ohjaaminen elokuvaksi on haaste joka ei tunnu edes mahdolliselta. Sinuhen filmaus taisi kuitenkin sortua pääosaesittäjien viimetippaiseen vaihtumiseen. Se elokuva on joka tapauksessa floppi.
Tuosta juoppo-hommelista vielä, kyllä varmasti Nikokin haluaa joskus heittää ihan läppää meidän muiden kanssa ja se on hyvä se!
Itsekin tässä suoraan sanoen mietin nyt, että avaisiko punkkupullon ja tekisi pari sinihomejuusto-leipää sille kyytipojaksi.....Ja nyt tuo ajatus on jalostunut valmiiksi ja lopputulos on, että juuri niin teen tuotapikaa....
terkuin, Eeva
Sinuhe Egyptiläisen filmauksesta on kerrottu kaikenlaista.
Kun filmaukset piti alkaa ja kaikki senajan kalleimmiksi mainitut valmistelut oli tehty alkoi näyttelijäliiton lakko, eli tämän United Artists järjestön puitteissa.
Siinä meni kaikki kuuluisat näyttelijät ja Peter Ustinov oli ainoa vähän tunnetumpi, joka ei liittoon kuulunut. Hän ei kuitenkaan sopinut Sinuheksi.
Michael Curtiz ohjasi leffan ja Sinuhena oli Edmund Purdom, josta on sanottu, että hän oli elokuvamaailman hankalin ihmisenä. Eikä näytellyt senkoomin kuin jossain ö-luokan leffoissa.
Alkujaan Curtiz oli valinnut ja sopimuskin oli tehty Sinuhen roolista Marlon Brandon kanssa, mutta hän lähti lukuharjoituksista ovet paukkuen, väittäen käsikirjoituksen olevan roskaa. Hän vähät välitti siitä, että joutui maksamaan mahtavat sakot sopimuksen rikkomisesta.
Väitetään myös, että Sinuhe oli käännetty todella huonosti engalanniksi. Elokuvasta tuli surkea, vaikka kirja on todella mestarillinen teos joka kiinnostaa ulkomaillakin. En löytänyt mistään tietoa onko Sinuhe käännetty uudestaan, vai myydäänkö edelleen sitä vanhaa käännöstä.
Elokuvan käsikirjoituksestahan jätettiin henkilöitäkin pois ja paljon tapahtumia. Kirjakaan ei ole aivan historiantuntijoiden mukainen. Kun faarao Athon kuoli, niin faaraoksi ei tullut Horemheb, vaan hänet valiittiin vasta kolmen muun faaraon jälkeen. Monia muitakin pikkuseikkoja on todettu virheelliseksi, mutta se on vain osoitus siitä, että Waltarin kirja kiinnostaa professoritason tutkijoita vieläkin maailmalla. Se on hyvä teos ja yhä tapaa henkilöitä, jotka ihmettelee, että Waltari ei käynyt koskaan Egyptissä ja oli "vain" kirjailija. Mitäpä tuo Egyptissä käynti olisi asiaa edistänyt, sillä hän kuvasi aikaa ennen ajanlaskun alkua.
Ohi aiheen. Anteeksi. Myös elokuvahulluna, en malttanut.
Minäkin olen iloinen Hirvisaaren ehdokkuudesta. Minä, Katariina ei ollut huono kirja lainkaan. En osaa sanoa, oliko Hirvisaaren paras, kun olen lukenut häneltä niin vähän.
Ja ikinähän ei esiraati kaikkia miellytä. Aina on se joku, jonka olisi ehdottomasti pitänyt kuulua listalle ;)
Ainakin minun tuttavapiirissäni on harmiteltu Katja Ketun tuoreen romaanin puuttumista listalta (en ole lukenut).
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 33 kommenttia