Kiitokseni Hirvisaarelle ja Arnkilille
Olen ollut Nizzassa kohta kuukauden. Tarkoitukseni oli kirjoittaa. Pari päivää olen
kirjoittanut kunnolla.
Sen sijaan, että olisi keskittynyt siihen, mitä minun pitäisi tehdä, olen hukannut aikaani.
Olen esimerkiksi istunut baareissa ja kahviloissa lukemassa. Erityisesti olen nauttinut historiallisista romaaneista.
Finlandia-ehdokkaaksikin edennyt Laila Hirvisaaren ”Minä, Katariina” on 600-sivuinen, kun Tom Erik Arnkil pääsee ”Kambyseen kirjassa” lähelle 700 sivua.
Tässä Hirvisaaresta: http://www.otava.fi/kirjat/kotimainen/2011/fi_FI/mina_katariina/.
Ja Tässä Arnkilista: http://www.teos.fi/fi/kirjat/index.php?sub=2&id=398.
Ja kukaan ei saa valittaa siitä, etten osaa tehdä hyperlinkkiä.
Kiitän Hirvisaarta ja Arnkilia siitä, että sain lukea heidän loistavia kirjojaan niin
kuin se olisi työtä (josta lintsasin). Voi aina väittää, että koska olen kustantaja, luen kaikki oman kustantamon kirjat (Arnkil) ja Finlandia-ehdokkaat (Hirvisaari).
Hyvien historiallisten romaanien kirjoittajat tekevät hyvää taustatyötä. Olen yrittänyt
ymmärtää Venäjää aina. Lapsesta saakka. Olisiko ollut Mauno Koivisto, joka sanoi, ettei Venäjää voi ymmärtää, siihen pitää uskoa.
Hirvisaari on tutkinut tiukasti venäläistä vallanvaihtoa. Ja sellainen siellä on luultavasti nytkin käynnissä. Luettuani kirjan tajusin paljon enemmän niistä kabinettipeleistä mitä Venäjällä on aina pelattu ja tullaan aina pelaaman.
Amerikan vuosinani 1980-luvulla joskus mietin jopa ääneen sitä, miksi juutalaiset eivät
palaa pyhälle maalleen. Kimppakämpässämme oli jopa seinälle nostettu Israelin lippu muistuttamassa yhden kaverin ”oikeasta” kotimaasta (siinä rinnalla olivat myös USA:n, Puerto Ricon, Kreikan, Irlannin ja pienen Suomen liput, se on toinen tarina).
Mun juutalaisia kavereita ei yksinkertaisesti huvittanut muuttaa luvattuun maahan, joka oli vähän väliä sodassa, jossa inflaatioprosentti vuodessa ylitti sadan, jossa ei ollut töitä ja jossa puhuttiin hepreaa…
Juutalaisten haluttomuudesta muuttaa luvattuun maahan ymmärsin entistä enemmän Arnkilin
kirjan luettuani.
Ja tajusin jotakin aivan uutta ”arabikeväästä”. Arnkilin virke ”Egyptin voi ottaa miekka kädessä, mutta miekalla sitä ei pidetä” on uskomattoman ajankohtainen, vaikka kirja sijoittuu yli 500 vuoden taakse ennen ajanlaskumme alkua.
Että kiitos Hirvisaari, kiitos Arnkil. Kiitos siitä, että jaatte ankaran taustatyönne meille mukavasti luettavaan, sivistävään muotoon.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Katos poikaa, kun otti ja lähti Ranskaan kesken talven! Täällä (Kaakkois-Suomessa) kolataan joka päivä viiden sentin lumikerros pihasta ja yritetään pitää auton lukot edes joten kuten toimintakuntoisina. Mutta se säätilasta.
Lause ”Egyptin voi ottaa miekka kädessä, mutta miekalla sitä ei pidetä” on epäilemättä harkittu, mutta on sen sanoma kierrätetty muuallekin. Viimekeväinen matkakohteeni Ukraina on kuulemma "maa joka on helppo valloittaa mutta mahdoton hallita". Tuollaisesta tiivistämisestä olisi Timo Soinillakin opittavaa... vai voisiko sisällön soveltaa Perussuomalaisiin puolueena?
Lukea voi täälläkin. Jenni Linturin Finlandiaakin tavoitellut SS-kirja oli suorastaan liian hyvä meikäläisen omaksuttavaksi. Rakenne oli niin konstikas, että lopuksi jouduin kysymään itseltäni: mitähän tuo kaikki merkitsi? Teksti on hämmästyttävää työtä monine tasoineen ja jopa yksittäisiin virkkeisiin tunkeutuvine tunnelmineen.
Teos-kustantamo ja Bookwell-painotalo ovat varmasti tehneet kaikkensa kirjan ulkoasun hyväksi, enkä bongannut siitä kuin yhden (1) virheen! Sivun 8 puolivälissä on virke, jonka lopusta puuttuu piste. "Aivan kuin Antti olisi lähettämässä katolle naisen, eikä itseään" - mikäs siinä, merkitsin pisteen paikalleen terävällä lyijykynällä.
Millaisia luurankoja lienee oma isäni kaapeissaan piilotellut SS-retkensä jälkeen? Ukko oli (jälkeenpäin ajatellen) hämmästyttävän lempeä ja rauhallinen kaikki ne 42 vuotta, jotka meillä olivat yhteisiä. Huonomminkin olisi voinut käydä!
Jenni Linturin kirja on niin hyvä, etten uskalla sitä enää kovin paljon kehua!
Eikä kanata paljon kyselläkään. Kun toimittajat ovat kysyneet Linturilta, että miksi teit tästä aiheesta, niin vastaus on ollut aika selvä: "En tiedä".
Ja Arnkilin teoriasta Egyptin hallintaan kannattaa lukea!
N.
Otsikon luettuani luulin että tässä kiitellään James Hirvisaarta :D
Sama homma. Ajattelin jo, että omistajataho olis löytänyt jonkun positiivisen kulman PS-ilmiöön.
Hyvä teksti silti.
En valita hyperlinkkauksista, koska pähkäilin sen kanssa itsekin.
Se on notta maalaat teksistä sen sanan tai pätkän mihin haluat linkin, sitten painat sitä linkkinappulaa, jolloin avautuu ikkuna mihin voi kopioida linkin.
Se on siellä kun kirjoittaa omaa blogia niin siinä laatikossa ylävasemmalla, semmoinen ketjun näköinen symboli. Eli siinä missä boldaat, kursivoit ja sitten "lisää / muuta linkki". Se on ensin ei-aktiivinen, mutta kun olet maalannut teksistä sanan tai lauseen, se muuttuu aktiiviseksi, jolloin sitä voi klikata.
Kiitos! Eihän tuo sitten mahdotonta olekaan, vaikka on näyttänyt taikuudelta.
Linkkinappula puuttuu kommentipuolelta. Miksiköhän? Joskus voisi olla hyvä käyttää.
Venäjän ymmärtämisestä auttaa myös, jos lukee Mika Waltarin kirjan "Totuus Virosta Latviasta ja Liettuasta"
Tosin silloin se oli Neuvostoliitto, mutta tuskinpa se merkitsee kovinkaan paljon, kun ajatellaan miten suurvalta toimii omien intressien turvaamiseksi.
Mulla oli ensimmäinen painos, saattaa olla ex-vaimon hyllyssä vieläkin. Ja sitä voi kyllä kutsua antisemitistiseksi. Se ei ole mun aate.
Tarkoittaako kommenttisi sitä, että jos ihminen ajattelee jostain asiasta väärin, niin hänen muutkin ajatukset ovat hylättäviä? Antiseminismi ei ole minunkaan aate, enkä sitä ollut tässä tuomassa esillekkään, vaan Neuvostoliiton toimintaa Baltian maissa miehityksen aikana.
Se että kirja on ensimmäinen painos ei tee sitä sen enempää lukukelpoiseksi.
Mika, se kirja on ok. Waltari ei olisi huonoa kirjoittanutkaan edes kidutettaessa, kyllä se sen luokan kynämies oli. Ja kyllä nämä sotien aikaisetkin ovat hyviä... mutta... Ei riidellä. Mä pidän niistä.
Joo, ei mitään riitaa. Stephen Hawkinginin kirjoittama ajan lyhyt historia oli avartava. Tosin taidat olla lukenut sen jo?
Waltari kirjoitti ainakin yhden huonon kirjan; "Jumalaa paossa". Mutta hän oli silloin 17-vuotias ja kirjoitti kirjan vain siksi, että sitä pyysi uskovainen sukulainen, joka ymmärtääkseni älysi nuoren Waltarin lahjakkuuden ja koetti saada lahjat käännytystyön käyttöön.
Ei se kirja itse asiassa hassumpi ole varsinkaan, kun ottaa huomioon kirjoittajan iän. Sanoma vain on vähän väkinäinen ja ilmeinen. Waltari itsekin sanoi, että sitä kirjaa ei olisi pitänyt kirjoittaa. Annettakoon tämä virhe hänelle anteeksi.
Oksasen Puhdistuskin kertoo mitä neuvostoaikana tapahtui. Erittäin hyvä kirja sekin.
Niklas Herlin kirjoitti : "Olisiko ollut Mauno Koivisto, joka sanoi, ettei Venäjää voi ymmärtää, siihen pitää uskoa.",
-ehkä Mauno Koivisto uskoikin Venäjään, eli Neuvostoliittoon, mutta sanat kuuluvat runoilijalle Fjodor Tjutsheville.Vuosi 1866.
Фёдор Тютчев 1866 год, четверостишие "Умом Россию не понять".
Умом Россию не понять- Venäjää ei voi ymmärtää
Аршином общим не измерить:- Yleisen mittapuun mukaan ei mitata
У ней особенная стать— se on erityinen
В Россию можно только верить-Venäjään voi vain uskoa.
Hyviä ovat myös Waltarin Kaarina Maununtytär sekä Zweigin Maria Stuart ja Marie Antoinette, joka sekin on yli 500-sivuinen.
Tuo oma kustantamo on niin hieno, ja tietysti luen oman puulaakin kirjoja enemmän kuin muiden. Mutta tämä on hyvä:
Historiasta voi oppia enemmän lukemalla romaaneja kuin tietokirjoja. Tietokirjat ovat yhtä tärkeitä, koska hyvää historiallista romaania ei voi kirjoittaa lukematta niitä tietokirjoja.
Laila Hirvisaari(ent. Hietamies) on vanhempieni mielikirjailijoita. Heidän kirjahyllystään löytyy pitkä rivi hänen kirjoittamiaan kirjoja, joista osa on minunkin lahjaksi ostamiani. Tunnustan kuitenkin etten ole itse lukenut yhtäkään. Otin äsken blogin innoittamana hyllystä huvikseni kirjan Grand Hotel ja silmäilin sitä hiukkasen.
Grand Hotel kuuluu Imatra sarjaan ja vaikuttaa oikein hyvälle. Taidanpa lukea ainakin nämä Imatra sarjan kirjat ihan lähiaikoina kun on tuo paikallishistoriakin alkanut kiinnostaa.
Imatra sarjasta innostuneet lukijat ovat muuten tehneet matkoja Imatralle tutustuakseen paikan päällä kirjoissa mainittuihin paikkoihin. Minulle syntyperäisenä Imatralaisena ne ovat tuttuja muutenkin.
Grand Hotel on nykyiseltä nimeltään Imatran Valtionhotelli ja se on nytkin puolillaan venäläisiä, kuten sinäkin aikana jota kirja kuvaa.
Jos mä olisin Nizassa niin en taatusti yrittäisi päästä kotiin ennen toukokuun loppua.
Koska onhan tämä koti-Suomi niin paska paikka, vai?
No onko se Ranska parempi maa kuin Suomi? Kannattaisiko sinne todella muuttaa?
Pakko tulla... Mutta palaan takaisin mahd. pian.
Ennen toukokuun loppua? Toukokuuhan on vuoden kauneinta aikaa - ainakin täällä etelärannikolla.
Otsikko oli provo ja toinen on Nizzassa pummilla oleminen.
Kenes rahoilla sä p-keleen porvari oikein siellä olet? Oletko itse tienannut senttiäkään niistä rovoista?
Perintö- ja lahjarahoila, kiitos kysymästä. Olen kyllä niitä saatuani aika fiksusti sijoittanut edelleen, jos sijoitustoimintaa voi ropojen tienaamiseksi kutsua.
Kaikille tiedoksi, otsikko ei ole provo ja jos johtaa harhaan, niin vahingossa. Sanasta "Hirvisaari" tulee minun mieleeni Laila, ei James. Mutta meitähän on monenlaisia.
Niin, ja James nimestä tulee mieleen farkut ja se yksi kuuluisa elokuviakin kirvoittanut henkilö, jonka sukunimi se oli. Mulla on ongelmana tuo sukunimi, kun moni osaa senverran suomea maailmalla, että sotkee sen maan nimeen. Kyllä on paperia täytetty moneen kertaan uudelleen, kun ei ehdi millään selittämään.
Olen oppinut monella kielellä kiroilemaankiin sukunimeni johdosta.
Nimesi puhuu puolestaan. Ainakin Brittein saarilta löytyy sekä England- että Ireland-nimisä henkilöitä, joten et ole yksin.
Kansanedustaja Hirvisaaren etunimi on sikäli erikoinen, että sitä ei kukaan ainakaan meillä kotimaassa tietääkseni äännä "dzeimz". Vai tiedetäänkö jonkun tekevän niin? Englantia kuitenkin osataan hyvin yleisesti; miksi Hirvisaari on kaikille jii-aa ja, äm-ee-äs mes - James?
Kyllä ja paljon muita hämminkiäkin aiheuttavia on. Minun koko sukuni on vielä sillä isoisän nimellä, mutta meidän sukuhaaramme muutti ruotsalaisen nimen siinä itsenäisyyden kynnyksellä. Perimätiedon mukaan hän jyrkkänä suomalaisuusmiehenä sanoi, että olkoon se sitten Suomi.
Lähinnä hotelleissa sitä korttia täyttäessä sukunimen kohdalle selkeästi Suomi kirjoitettaessa se ei respan henkilöille kelpaa ja minun epäillään kirjoittaneen kotimaani väärään paikkaan. Viimeksi Tanskassa, jossa respan työntekijä repi kolme lappua, ennekuin kirjoitin kotimaakseni Espanja, kuten se onkin.
off topic#
Lumia puhelin ei ole espanjaksi missään maksullinen nainen, mutta hyvin monella on etunimi Timo, joka tarkoittaa mm. huijaus, petkutus, kateenkorva ja kuten myös vilunkia tuo tarkoittaa. Onneksi pienellä kirjaimella keskellä lausetta. Vaan vieläkin monet hihittää kahden kaverini papereita, joissa tuo yleinen etunimi on painettuna.
Niin ja minulle potkukelkka Pirkka Pekan mukaan. Nimet tuovat erilaisia mieleyhtymiä samoin kuin lauseetkin. Ei kaikille edes samoja läheskään.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 37 kommenttia