Niklas Herlin

Kiitokseni Hirvisaarelle ja Arnkilille

Olen ollut Nizzassa kohta kuukauden. Tarkoitukseni oli kirjoittaa. Pari päivää olen
kirjoittanut kunnolla.

Sen sijaan, että olisi keskittynyt siihen, mitä minun pitäisi tehdä, olen hukannut aikaani.
Olen esimerkiksi istunut baareissa ja kahviloissa lukemassa. Erityisesti olen nauttinut historiallisista romaaneista.

Finlandia-ehdokkaaksikin edennyt Laila Hirvisaaren ”Minä, Katariina” on 600-sivuinen, kun Tom Erik Arnkil pääsee ”Kambyseen kirjassa” lähelle 700 sivua.

Tässä Hirvisaaresta: http://www.otava.fi/kirjat/kotimainen/2011/fi_FI/mina_katariina/.

Ja Tässä Arnkilista: http://www.teos.fi/fi/kirjat/index.php?sub=2&id=398.

Ja kukaan ei saa valittaa siitä, etten osaa tehdä hyperlinkkiä.

Kiitän Hirvisaarta ja Arnkilia siitä, että sain lukea heidän loistavia kirjojaan niin
kuin se olisi työtä (josta lintsasin). Voi aina väittää, että koska olen kustantaja, luen kaikki oman kustantamon kirjat (Arnkil) ja Finlandia-ehdokkaat (Hirvisaari).

Hyvien historiallisten romaanien kirjoittajat tekevät hyvää taustatyötä. Olen yrittänyt
ymmärtää Venäjää aina. Lapsesta saakka. Olisiko ollut Mauno Koivisto, joka sanoi, ettei Venäjää voi ymmärtää, siihen pitää uskoa.

Hirvisaari on tutkinut tiukasti venäläistä vallanvaihtoa. Ja sellainen siellä on luultavasti nytkin käynnissä. Luettuani kirjan tajusin paljon enemmän niistä kabinettipeleistä mitä Venäjällä on aina pelattu ja tullaan aina pelaaman.

Amerikan vuosinani 1980-luvulla joskus mietin jopa ääneen sitä, miksi juutalaiset eivät
palaa pyhälle maalleen. Kimppakämpässämme oli jopa seinälle nostettu Israelin lippu muistuttamassa yhden kaverin ”oikeasta” kotimaasta (siinä rinnalla olivat myös USA:n, Puerto Ricon, Kreikan, Irlannin ja pienen Suomen liput, se on toinen tarina).

Mun juutalaisia kavereita ei yksinkertaisesti huvittanut muuttaa luvattuun maahan, joka oli vähän väliä sodassa, jossa inflaatioprosentti vuodessa ylitti sadan, jossa ei ollut töitä ja jossa puhuttiin hepreaa…

Juutalaisten haluttomuudesta muuttaa luvattuun maahan ymmärsin entistä enemmän Arnkilin
kirjan luettuani.

Ja tajusin jotakin aivan uutta ”arabikeväästä”. Arnkilin virke ”Egyptin voi ottaa miekka kädessä, mutta miekalla sitä ei pidetä” on uskomattoman ajankohtainen, vaikka kirja sijoittuu yli 500 vuoden taakse ennen ajanlaskumme alkua.

Että kiitos Hirvisaari, kiitos Arnkil. Kiitos siitä, että jaatte ankaran taustatyönne meille mukavasti luettavaan, sivistävään muotoon.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (22 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Katos poikaa, kun otti ja lähti Ranskaan kesken talven! Täällä (Kaakkois-Suomessa) kolataan joka päivä viiden sentin lumikerros pihasta ja yritetään pitää auton lukot edes joten kuten toimintakuntoisina. Mutta se säätilasta.

Lause ”Egyptin voi ottaa miekka kädessä, mutta miekalla sitä ei pidetä” on epäilemättä harkittu, mutta on sen sanoma kierrätetty muuallekin. Viimekeväinen matkakohteeni Ukraina on kuulemma "maa joka on helppo valloittaa mutta mahdoton hallita". Tuollaisesta tiivistämisestä olisi Timo Soinillakin opittavaa... vai voisiko sisällön soveltaa Perussuomalaisiin puolueena?

Lukea voi täälläkin. Jenni Linturin Finlandiaakin tavoitellut SS-kirja oli suorastaan liian hyvä meikäläisen omaksuttavaksi. Rakenne oli niin konstikas, että lopuksi jouduin kysymään itseltäni: mitähän tuo kaikki merkitsi? Teksti on hämmästyttävää työtä monine tasoineen ja jopa yksittäisiin virkkeisiin tunkeutuvine tunnelmineen.

Teos-kustantamo ja Bookwell-painotalo ovat varmasti tehneet kaikkensa kirjan ulkoasun hyväksi, enkä bongannut siitä kuin yhden (1) virheen! Sivun 8 puolivälissä on virke, jonka lopusta puuttuu piste. "Aivan kuin Antti olisi lähettämässä katolle naisen, eikä itseään" - mikäs siinä, merkitsin pisteen paikalleen terävällä lyijykynällä.

Millaisia luurankoja lienee oma isäni kaapeissaan piilotellut SS-retkensä jälkeen? Ukko oli (jälkeenpäin ajatellen) hämmästyttävän lempeä ja rauhallinen kaikki ne 42 vuotta, jotka meillä olivat yhteisiä. Huonomminkin olisi voinut käydä!

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Jenni Linturin kirja on niin hyvä, etten uskalla sitä enää kovin paljon kehua!

Eikä kanata paljon kyselläkään. Kun toimittajat ovat kysyneet Linturilta, että miksi teit tästä aiheesta, niin vastaus on ollut aika selvä: "En tiedä".

Ja Arnkilin teoriasta Egyptin hallintaan kannattaa lukea!

N.

Ilkka Järvelä

Otsikon luettuani luulin että tässä kiitellään James Hirvisaarta :D

Reijo Sorsa

Sama homma. Ajattelin jo, että omistajataho olis löytänyt jonkun positiivisen kulman PS-ilmiöön.

Hyvä teksti silti.

Käyttäjän mikaap kuva
Mika Ala-Poikela

Venäjän ymmärtämisestä auttaa myös, jos lukee Mika Waltarin kirjan "Totuus Virosta Latviasta ja Liettuasta"

Tosin silloin se oli Neuvostoliitto, mutta tuskinpa se merkitsee kovinkaan paljon, kun ajatellaan miten suurvalta toimii omien intressien turvaamiseksi.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Mulla oli ensimmäinen painos, saattaa olla ex-vaimon hyllyssä vieläkin. Ja sitä voi kyllä kutsua antisemitistiseksi. Se ei ole mun aate.

Käyttäjän mikaap kuva
Mika Ala-Poikela

Tarkoittaako kommenttisi sitä, että jos ihminen ajattelee jostain asiasta väärin, niin hänen muutkin ajatukset ovat hylättäviä? Antiseminismi ei ole minunkaan aate, enkä sitä ollut tässä tuomassa esillekkään, vaan Neuvostoliiton toimintaa Baltian maissa miehityksen aikana.

Se että kirja on ensimmäinen painos ei tee sitä sen enempää lukukelpoiseksi.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Mika, se kirja on ok. Waltari ei olisi huonoa kirjoittanutkaan edes kidutettaessa, kyllä se sen luokan kynämies oli. Ja kyllä nämä sotien aikaisetkin ovat hyviä... mutta... Ei riidellä. Mä pidän niistä.

Käyttäjän mikaap kuva
Mika Ala-Poikela

Joo, ei mitään riitaa. Stephen Hawkinginin kirjoittama ajan lyhyt historia oli avartava. Tosin taidat olla lukenut sen jo?

Tavallinen maisteri

Waltari kirjoitti ainakin yhden huonon kirjan; "Jumalaa paossa". Mutta hän oli silloin 17-vuotias ja kirjoitti kirjan vain siksi, että sitä pyysi uskovainen sukulainen, joka ymmärtääkseni älysi nuoren Waltarin lahjakkuuden ja koetti saada lahjat käännytystyön käyttöön.

Ei se kirja itse asiassa hassumpi ole varsinkaan, kun ottaa huomioon kirjoittajan iän. Sanoma vain on vähän väkinäinen ja ilmeinen. Waltari itsekin sanoi, että sitä kirjaa ei olisi pitänyt kirjoittaa. Annettakoon tämä virhe hänelle anteeksi.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Oksasen Puhdistuskin kertoo mitä neuvostoaikana tapahtui. Erittäin hyvä kirja sekin.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Niklas Herlin kirjoitti : "Olisiko ollut Mauno Koivisto, joka sanoi, ettei Venäjää voi ymmärtää, siihen pitää uskoa.",

-ehkä Mauno Koivisto uskoikin Venäjään, eli Neuvostoliittoon, mutta sanat kuuluvat runoilijalle Fjodor Tjutsheville.Vuosi 1866.

Фёдор Тютчев 1866 год, четверостишие "Умом Россию не понять".

Умом Россию не понять- Venäjää ei voi ymmärtää
Аршином общим не измерить:- Yleisen mittapuun mukaan ei mitata
У ней особенная стать— se on erityinen
В Россию можно только верить-Venäjään voi vain uskoa.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Hyvä, kiitos tästä! Jatkossa tiedän mitä siteeraan.

n.

Käyttäjän kristiinailmarinen kuva
Kristiina Kreisler

Hyviä ovat myös Waltarin Kaarina Maununtytär sekä Zweigin Maria Stuart ja Marie Antoinette, joka sekin on yli 500-sivuinen.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Tuo oma kustantamo on niin hieno, ja tietysti luen oman puulaakin kirjoja enemmän kuin muiden. Mutta tämä on hyvä:

http://www.teos.fi/fi/kirjat/index.php?sub=2&id=365

Käyttäjän kristiinailmarinen kuva
Kristiina Kreisler

Hienoa, täytyy lukea...
Huomasin, että mm. Marie Antoinette hyllyssäni on vuodelta 1935 ja lie eka suom. painos, kun ei lue mitään.

Käyttäjän kristiinailmarinen kuva
Kristiina Kreisler

Hienoa, täytyy lukea...
Huomasin, että mm. Marie Antoinette hyllyssäni on vuodelta 1935 ja lie eka suom. painos, kun ei lue mitään.

Kalle Virtanen

Historiasta voi oppia enemmän lukemalla romaaneja kuin tietokirjoja. Tietokirjat ovat yhtä tärkeitä, koska hyvää historiallista romaania ei voi kirjoittaa lukematta niitä tietokirjoja.

Harri Räsänen

Laila Hirvisaari(ent. Hietamies) on vanhempieni mielikirjailijoita. Heidän kirjahyllystään löytyy pitkä rivi hänen kirjoittamiaan kirjoja, joista osa on minunkin lahjaksi ostamiani. Tunnustan kuitenkin etten ole itse lukenut yhtäkään. Otin äsken blogin innoittamana hyllystä huvikseni kirjan Grand Hotel ja silmäilin sitä hiukkasen.
Grand Hotel kuuluu Imatra sarjaan ja vaikuttaa oikein hyvälle. Taidanpa lukea ainakin nämä Imatra sarjan kirjat ihan lähiaikoina kun on tuo paikallishistoriakin alkanut kiinnostaa.
Imatra sarjasta innostuneet lukijat ovat muuten tehneet matkoja Imatralle tutustuakseen paikan päällä kirjoissa mainittuihin paikkoihin. Minulle syntyperäisenä Imatralaisena ne ovat tuttuja muutenkin.
Grand Hotel on nykyiseltä nimeltään Imatran Valtionhotelli ja se on nytkin puolillaan venäläisiä, kuten sinäkin aikana jota kirja kuvaa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Imatran_Valtionhotelli

Käyttäjän OSAKARIK kuva
Olli Kankaanpää

Koita nyt kuitenkin päästä kotiin.

Sami Ruuskanen

Harhaanjohtavasti nimetty pläjäys.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Kaikille tiedoksi, otsikko ei ole provo ja jos johtaa harhaan, niin vahingossa. Sanasta "Hirvisaari" tulee minun mieleeni Laila, ei James. Mutta meitähän on monenlaisia.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa