Lähettäkää minulle päiväkirjat!
Haluan päiväkirjat!
Molemmat presidenttiehdokkaat, Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto, ovat pitäneet päiväkirjoja vaalien ajan. Pätkiä niistä oli lauantain Ilta-Sanomissa.
Omalla tavallaan käynnissä on tai oli, lukijan ajankohdasta riippuen, ainutlaatuiset vaalit. Ihmiset lähtivät tukemaan ja äänestämään ihan eri tavalla kuin ennen.
Pohjoisessa Suomessa kaksi ehdokasta pronkkasivat niitä ääniä, joita kukaan heille ei haluaisi antaa. Etelässä samat kaverit kilpailivat suuruudestaan. Hyvä, ehkä.
Vetoan kuitenkin näin julkisesti Sauli Niinistöön (joka on jo edustamani yhtiön kirjailija) ja Pekka Haavistoon. Jos teillä on hyvät päiväkirjat tältä vuodelta, niin eiköhän tehdä niistä kirja? Päiväkirjat voisi toimittaa, järjestää ja hyväksyttää vaikka kenellä. Mutta vain te kaksi voitte kertoa, miten suomalainen vaalitapahtuma oikeasti tapahtuu 2010-luvulla.
Jos muilla suomalaisilla näitä kahta herraa lukuunottamat on hyviä päiväkirjoja samalta ainakin kahden viikon periodilta, voisin perehtyä myös niihin.
En sano, että paras voittakoon. Paras voittaa,
Lopuksi kirjasuosituksia: jos haluatte tietää, mitä Sauli Niinistö on oikeasti miehiään, ostakaa kirjat. Lisätietoja: http://www.teos.fi/fi/kirjailijat/index.php?sub=2&id=43.
Tervetuloa!
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Hieman ideatasi kaupallisesti pitemmälle vieden, eikö kannattaisi pyytää mieluummin Niinistön ex-heilan Karpelan päiväkirjoja?
Ei näistä vaaleista. Ja edellisethän kai on jo julkaistu, Taina West toimitti, muistaakseni.
Jo luettu on tuo kirja, mutta kannatetaan uuden kirjan maailmaan tuloa. Onnittelut Suomelle hyvästä valinnasta.
Mä lehden luin. Huomasin, että joku jo toimittaa sainakin toisen ehdokkaan päiväkirjat, ellen vallan väärin ymmärtänyt. Vaan kuka kustantaa?
Keltaisen lehdistön tai kirjallisuuden sensaatiojutut eivät taida olla kenellekään hyödyksi, henkiseksi rakentumiseksi. Niillä voi vain myrkyttää oman ja toistenkin sisäisen elämän. Saa niistä tietysti varmaan jonkinlaista tyydytystä vaalien krapulavaiheen aikana: "ei se Niinistö niin hyvä olekaan miltä näyttää."
Tätä kateuteen perustuvaa aivoittelua ja siihen käytettävää energiaa voisi tietysti käyttää hyödyllisemmin johonkin positiiviseen ja rakentavaan toimintaan.
Kirjan julkaisemisella voisi tietysti saada aikaan jotakin positiivista, jos siitä saa riittävän avarakatseisen teoksen. Vain kahteen viikkoon keskittyvä hetken lapsi ei auta vaaleissa esille tulleiden ideologisten ongelmien tiedostamisessa ja siten paremman, yhtenäisen Suomen rakentamisessa.
Kirjaan varmaan kannattaisi ottaa mukaan näissä vaaleissa mukana olleiden maailmankuvalliset ja arvolliset tarjoukset, joilla ehdokkaat koettivat myydä itseään Suomen arvojohtajiksi.
Nuoremman kansanosan arkipäivään piristystä antanut Haaviston kampanja toi esille "suvaitsevaisten", käytännössä arvoanarkistien ideoita. Niillä on Euroopassa pitkä perinne. Käytiinpä nietscheläisen utopistisen vapauden, kristillisen perinteen moraalistakin "hyvän ja pahan tuolle puolen" -kirjan hengessä läpi muutosvaihe, joka johti aikanaan käytännön tekoihin, viime vuosisadan kahteen isoon maailmansotaan.
On hyvä muistaa, että ideat johtavat puheisiin ja ne taas tekoihin. Kauniiltakin kuulostavilla ideoilla voi olla ikäviä jälkiseurauksia. Kannattaa siis ajatella lopputuloksiin asti ennen kuin joutuu kokemaan ne.
Niinistö edusti perinteisempää, kokonaisvaltaisempaa, kokonaisuutta rakentavaa näkökulmaa. Elämää jo pitempään eläneinä suomalaisten suurin osa tuntui tajuavan tämän pitemällä aikajänteellä kestävää kehitystä, hyvää suomalaista elämää tukevan, elvistelemättömän ajattelun.
Kirjassa kannattaisi varmaan ajatella nyt käytyjä presidentinvaaleja myös tällaisena suomalaisen historian yhtenä tapahtumana, jossa menneisyys ja tulevaisuus, elämää kokemattomien nuoruus intoineen ja kokeneempien harkitsevampi elämänviisaus kohtasivat.
Kaikkien aikojen tylsimmät vaalit, jopa EU-vaalit ovat olleet jännempiä.
Lähellä oli että mun oma veikkaus 65-35% olisi ollut lopputulos.
Enteellistä
Saukin kirjan nimi oli "Viiden vuoden yksinäisyys"
Nyt tuli "Kuuden vuoden yksinäisyys"
Ei vaan kuuden vuoden kuuliaisuus.
http://youtu.be/1gJE7RzNZ-g
Saukin kirjan nimi oli "Viiden vuoden yksinäisyys"
Nyt tuli "Minä ja pikkuoravat"
Ei tullut truplaa. Kai sitä silti saa muistakin syistä poistella.
Saat vielä odottaa muutaman viikon, kunnes Saulin ja Pekan avustajat saavat stilistoitua "päiväkirjat" julkaistavaan muotoon. Ei voi kun ihmetellä sitä kaupallista viisautta, jolla tällaisia saa myytyä. No, lukijakunnasta se tietty jotain kertoo.
Kato, tää kirjan tekeminen on sellaista, että ensin katotaan raaka-aine ja sitten päätetään. Mutta ilmeisesti olen myöhössä. Kirjoja on jo teossa.
Mieheni on muuten pitänyt todella paljon siitä Kekkosesta kertovasta kirjasta. Raija Oranen on tehnyt todella hienoa taustatyötä, joten kirja on tosi mielenkiintoinen.
terv. Eeva
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 19 kommenttia