Kirja presidentti Niinistöstä, ilman presidentin lupaa
Tulevasta tasavallan presidentistä, tai hänen vaalikampanjastaan tai johonkin vaaleihin liittyvästä ilmestyy kirja ensi syksynä. Kirjan kustantaa juuri ruotsalaisomistukseen siirtynyt kustannusyhtiö WSOY. Kirjailijaksi on pelottomana heittäytynyt Risto Uimonen. Uimonen on entinen Helsingin Sanomain artikkelitoimittaja sekä Kalevan entinen päätoimittaja.
Uimonen on nyttemmin, eläköidyttyään siirtynyt median itseään säätelevän organisaation Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajaksi.
Eipä siinä mitään. Mutta vähän huolestuin, kun kävi ilmi, että Uimonen kirjoittaa WSOY:lle Niinistön vaalikirjaa. Niinistö on nimittäin sentään edustamani kustantamon kirjailija!.
Lähes selvään päähän ja pokkaani pari päivää kerättyäni uskaltauduin lähestymään tulevaa tasavallan presidenttiä sähköpostilla. Viestin, että olen vähän pettynyt siitä, että Uimosen kirja tulee WSOY:n kautta ulos. Ja tietysti toivoin, että uusi presidentti Niinistö jatkossa muistaisi myös vanhan kustantamonsa, Teoksen.
Niinistö vastasi kysymykseeni! Tämä on jokaisen vanhan toimittajan ihanneolo: tasavallan tärkein lukee minunkin postiani tai juttuani. Uimosen ja WSOY:n kirjaoperaatiosta saan jopa kertoa vähän: ”En ole ollenkaan tietoinen hankkeesta, tuntuu oudolta”, oli vanhan lakimies Niinistön lyhyt kommentti.
Ei kai siinä loppujen lopuksi mitään outoa ole. Kaikenlaisia kirjahankkeita toteutetaan nykyään, ja useammin kuin ennen ”unauthorized”-pohjalta, kohteen luvatta, kuten Uimonen nyt tekee. Anglosaksisessa maailmassa, jossa sekä kirjallisuus että journalismi ovat aika paljon kovempaa kamaa kuin meillä, kohteilta ei kysytä. Tai jos kysytään, niin ammutaan ensin ja kysytään vasta sitten.
Ja kyllä se meilläkin kovenee. Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja kirjoittaa kirjaa tuoreen presidentin vaalikampanjasta kysymättä tuoreelta presidentiltä koko asiasta mitään. Ja tämä sama journalisti antaa Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajana meille ohjeita siitä, miten jutun kohdetta saa tai ei saa kohdella julkisuudessa. Yksi perusvinkki muuten on se, että molempia osapuolia pitää kuunnella.
Välitetäänkö toiveista? Ei kai.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
"Tulevasta tasavallan presidentistä, tai hänen vaalikampanjastaan tai johonkin vaaleihin liittyvästä ilmestyy kirja ensi syksynä."
Kyllä siun Niklas on kyettävä tarkentamaan tuo lähtötieto koskemaan nimenomaan Sauli Niinistöä, jos haluat päästä asiassa eteenpäin - siis niittaamaan Uimosen seinälle. "Johonkin vaaleihin liittyvästä" ei voi olla pelkästään presidentin hallinnassa.
Vihaan linkkejä, mutta nyt taivuin sellaisen avaamaan! Eikös Petri Nevalaisen kirjoittama "Nimismiehen kiharat" ollut tyypiltään vastaavanlainen kirja, jolle kohdehenkilö Niinistö siis ei ollut antanut siunaustaan? Matti Vanhasen elämää esitellyt "Pääministerin morsian" vei tekijätiiminsä peräti käräjille. Risto Uimosen ei luulisi kirjansa sisällön puolesta astuvan heikolle jäälle, tai sitten JSN:n nokkamies on hölmö.
"Nimismiehen kiharat" oli mielestäni puhdas plagiaatti useammasta kirjasta. Pääministerin morsian oli huono. Uimosen aloittama kirja tuntuu uudesta presidentistä "oudolta" kuten alkuperäíseen tekstiini kirjoitin.
Kyllä tuossa menevät roolit Uimosella sekaisin.
Voisin kirjoittaa kirjan Sinusta kertomatta asiasta sulle mitään, mutta en voisi jos olisin JSN:n puheenjohtaja. Enkä jos noudattaisin hyviä tapoja. Enemmän panen painoa jälkimmäiselle pointille.
Vesa-Matti Loirista, Kimi Räikkösestä ja Sauli Niinistöstä on kirjoitettu aiemminkin kirja luvatta Petri Nevalaisen toimesta.
Asianomaiset eivät asiasta pitäneet eikä ihme.
Ne ovatkin mielestäni plagiaatin tunnusmerkistön täyttäviä, tai ainakin Niinistö-kirja, ainoa jonka olen lukenut. Samaa on sanottu ainakin Loiri-kirjasta.
En tunne kaikkia asian taustoja, mutta
a) oliko sinun yhtiölläsi kustannussopimus toistaiseksi klausuulilla (ellei kumpikaan osapuoli irtisano sopimusta) Sauli Niinistön kanssa vai kirjakohtainen sopimus
b) Jos Sauli Niinistö vastaa, ettei ole tietoinen Uimosen kirja -hankkeesta, asia lienee juuri noin. Eikös Uimosen kirja -hanke käsittele
presidentin vaalien toisen ehdokkaan -Niinistön- kampanjaa ja siihen liittyneitä ilmiöitä ikäänkuin "tutkijan" ottein, johon ei tarvita lupaa Niinistöltä, ja jollaisen sinä tai minä voimme tänne vaikka blogimuodossa kirjoittaa.
Tietysti herää kysymys, onko Uimosen rooli JSN:n puheenjohtajana nyt arvioitava uudestaan, etenkin kun hän toimi vaalien aikaan myös Ylen kommentaattorina.
Noissa on eri menetelmiä ja eri laatuja ja eri lupia. Oleellisin oli mielestäni viimeisessä kappaleessasi. Mutta ylipäätään toivoisin, ettei kaiken maailman roskaa kuulematta assianosaisia kustanenettaisi Suomessa kirjoina, jos muutenkaan.
Eikö se nyt ole niin, Niklas, että sananvapaus tulee ensin. Kun pitkän uran puoluepoliitikko asettuu ehdokkaaksi presidentin vaaliin, kuten Niinistö, hänestä olisi tullut jo ilmestyä pari kirjaa - ihan ilman hänen lupaansa. Tuloksista ja kirjoittajista voi sitten keskustella erikseen. Mutta ei niitä pidä luonnehtia "kaiken maailman roskana" ennen ilmestymistä. Oikeus kirjoittaa tulee ensin!
On helppoa olla sitä mieltä, että mm. USA:ssa pelit ovat kovia, ettei niitä tule pitää esimerkkeinä. Mutta ei vastaavaa kieltää voi. Se tulee nujertaa arvostelulla, jos aihetta on. Ja vielä helpompi on olla sitä mieltä, että Suomi on ns. "vapaan maailman" surkeimpia takapajuloita sanan vapauden kysymyksissä. Tuloksiin kuuluu maan surkea poliitinen historia, joka "ikonisoi" tavanmukaisia tai häpeällisiä opportunisteja ja taskujen täyttäjiä. Vai mitä Paasikivi ja Kekkonen olivat?
Normaalin vapaassa poliittisessa systeemissä esimerkiksi Kekkonen ei olisi istunut virassaan aikaa, jonka hän siinä löhötti - tyhmyyksineen. Eikä Koivisto & Co olisi luistellut eroon virheistään noin vain. He tekivät sen osaksi, koska mm. IS:n pomoilla oli outoja ideoita sanan vapaudesta. Pitäisikö virkaansa väärinkäyttävältä presidentiltä muka kysyä lupa jutun tekoon aiheesta. Niinhän se de facto oli, ja väärin se oli myös!
Arvostan kaikkia kommentteja, mutta nyt olen aika pitkään off-line, eli jos on jatkettavaa niin jatkan todennäköisesti joskus huomenna.
Niko H.
Oleellisinta tässä Niklas Herlinin kirjoituksessa tuntuu olevan se, että Niinistö-kirjan kustantaa jokin muu kuin Herlinin oma Teos -kustantamo. Kaikki muu Uimosen JSN:n puheenjohtajuudesta Niinistön ”oudolta tuntumiseen” on näiltä osin pelkkää tekopyhää sanahelinää.
Elämänkertoja yms. kirjallisuutta julkaistaan enemmän unauthorized –pohjalta kuin authorized. Se ettei kysy asian kohteelta lupaa, ei tee kirjoista ”kaiken maailman roskaa” kuten Herlin tässä nyt vihjaa.
Jos tässä joku saisi olla huolissaan, niin se on YLE. YLEn uskottavuus puolueettomana tiedotusvälineenä on kärsinyt julkioikeistolaisen Risto Uimosen myötä. Presidentinvaalien 2. kierroksen tulosiltana YLEn lähetystä oli liki tuskallista katsoa, kun ns. puolueeton asiatuntija Uimonen ei malttanut ilosta housuissaan pysyä Niinistön voiton lähestyessä.
Kertokaas kirjanoppineet tietämättömälle(en löytänyt netistäkään)vain oletuksena sellainen seikka, että jos minä teen jotakin, vaikkapa työtäni tai harrastan vakavissani valokuvausta ja siitä joku kirjoittaisi kirjan. Kuinka se alkoi ja kuinka vaihdoin työnantajaa yms. ostaisi jostain kuvia kirjaansa ja haastattelisi työkavereitani ja pohtisi jonkun kanssa miten minulla on mennyt. Kertoisi harrastuksistani ja vaikkapa kuinka heitin lipat moottoripyörällä törmättyäni sitä ennen pihasta eteeni tulleeseen autoon. Kuinka siitä selvisin. Minun tietämättäni. Ottaisi täältä höpinöitäni täytteeksi. Täysin minun tietämättäni.
Siis aivan noin esimerkin vuoksi, sillä ei sellaista kukaan tee eikä ketään kiinnosta. Mutta ollaanko me tavikset eri asemassa, kuin naamansa ja osan elämäänsä julkisuuteen antaneet. Presidentin on pakko, minun ei, mutta oikeuttaako se jonkun hyötymään toisen elämästä kertovalla kirjalla sopimalla asiasta etukäteen?
Kiinostaa tietää, koska erehdyin paiskaamaan luontokuvani, josta olin saanut palkinnon, Facebookkiin ja vasta sitten luin säännöt, että Facebook omistaa kaikki oikeudet materiaaliin mitä sinne ladataan. Myös senkin jälkeen, vaikka poistan kuvan. Onneksi sen resoluutio lipesi ladatessa alahaisena. Euroopassa minulla on oikeus kuvaan, mutta tuo jenkkifirma pitää sitä nyt myös omanaan.
Tuossa myös pieni detalji. Se on minun ottama kuva, jonka vuoksi olen rämpinyt soilla ja selkosilla. Ei se ilmaiseksi tullut eikä vahingossa. 30 vuotta siihen meni. Säännöt tulivat näkyviin kuvan lataamisen jälkeen.
Mutta asiasta. Missä kohtaa henkilö N on siinä asemassa, että hänestä voi tehdä lupaa kysymättä kirjan. Missä vaiheessa ei vielä ole. Mikä ratkaisee saako sellaisen tehdä yleensä ollenkaan.
Niklas Herlin kehuu, että tuleva Presidentti Niinistö vastasi hänen sähköpostiinsa. Hän on vastannut minunkin sähköpostiini, kun olin taas aivan äimän käkenä, eräästä iltapäivälehdestä lukemastani haastattelusta, jonka tuleva Presidenttimme oli antanut lehdelle EIB:n varapääjohtajan ominaisuudessa. Silloinkaan hän ei tiennyt asiasta mitään ja kertoi muutakin, mutta ei siitä enempää. Ko. artikkeli katosi nettisivulta välittömästi.
Meidän tuleva Presidenttimme lukee ainakin sähköpostinsa ja vastaakin niihin, vaikka en sitä edes pyytänyt. Kirjoitin ikäänkuin tiedoksi. Olin myös yllättynyt ja siitä sietäisi monet kansanedustaja plantut ja heidän avustajakaartinsa ottaa oppia. Kun mitään vastausta ei omalta Kansanedustajaltaan saa, vaikka asia on tärkeä ja liittyy tiukasti edustajan työhön, paikkauntaan jossa hän ja minä asumme. Piti kirjoittaa sama juttu toiselle kansanedustajalle, että anna tämä sille joka teidän puolueessanne ei osaa käyttää sähköpostia. Sain vastauksen.
Itse asiassa suurempi ihmettelyn aihe kuin vastaamattomuus on se, että hyvin monet korkeassa asemassa olevat julkisuuden henkilöt vastaavat meileihin. Ei niinkään ihmetystä herätä se, että he "alentuvat" niihin vastaamaan, vaan se, että heillä on siihen aikaa ja kapasiteettia. Esimerkiksi Tuomiojalta olen kaikkiin meileihin saanut henkilökohtaisen ja asiaani pohdiskelevan kannanoton. Kataiselta avustajan kautta. (Sen sijaan hiukan epäilen, että George Bush sr. olisi Persianlahden sodan aikana kirjoittanut henkilökohtaisesti sen kirjeen, jonka sain häneltä vastaukseksi omaan kirjeeseeni).
Kun nykyään firmojen ylemmät toimihenkilöt saavat päivittäin keskimäärin noin 70 - 80 meiliä ja kaikki pitäisi tavalla tai toisella käsitellä, niin niihin tuntuu hukkuvan. Mutta jos ministeritason henkilö kaikkien töidensä, matkojensa, kissanristiäistensä ja julkisuudessa esiintymisensä lisäksi pystyy vastaamaan arviolta vähintään samaan määrään meilejä, niin se herättää kummastusta.
Onhan se toisaalta niinkin, että minun sähköpostiviestissäni osoitettu ihmettely haastattelun muotoon kyhätyn lehtiartikkelin sisällöstä oli tiedoksi saatettu tulevalle presidentille ja hän oli antanut toimeksi vastata allekirjoituksellaan joka oli vain hänen nimensä. Sähköpostissa ei tiedä välttämättä kuka vastaaja on.
Pahimpana esimerkkinä joku aika sitten Nokian helpdesk. Olipa ovelasti konfattu robotti. Kun kolmannen kerran kysyin mihin voin viedä tuotteen jonkun tarkastettavaksi akun lyhyen toiminnan vuoksi, niin vastaus tuli alle 5 sekunnissa ja sisälsi aivan käsittämättömiä lauseita. Olin kirjoittanut tavanomaista enempi kirjoitusvirheitä kysymykseeni.
Mutta, tietääkö kukaan kumpi ompi pätevämpi. Euroopan laki vai Yhdysvaltain? Facebook FAQ väittää nyt, että aikaisemmin laatamaani kuva ja kaikki tekstit ovat Facebook yhtiön omaisuutta(myös vain kavereilleni osiottamani kuvat ja teksti). Nehän voi sillä keinoin koota vaikka kirjan minusta? Ainakin profiloida hyvinkin tarkkaan.
Euroopan ja Suomen lakien mukaan ei tuollaista saa ilman lupaa tehdä ollenkaan.
Yrittää voi, mutta kohteeksi joutuneiden haastaessa oikeuteen, olisi heikoilla.
Kun latasin kuvia, ei tuota lausetta ollut käyttöehdoissa, johon ruksi tuli hyväksymisen merkiksi laittaa.
Ei kai tässä mitään uutta ole? Ensin vihreät vievät Uuden Suomen logon ja seuraavaksi Jukisen sanan neuvoston puheejohtaja vie vastentahtoisesti kustantamon leiriin kuuluvan Sauli Niinistön. Mitä seuraavaksi? Jos ei raha, niin sitten julkisuus ratkaisee.
Uimoisen rooli on kyllä hieman kyseenalainen. Hänhän on puhunut JSN:n puheenjohtajana median (myös välillisesti sii kustannustoiminnan) moraalista.
Nyt sitten Uimonen itse tulee ns. valmiiksi katettuun pöytään "syömään muiden eväitä".
Nyt Niinistö on valittu virkaan, mutta jos hän sen lisäksi haluaa vielä tulla kovasti mainostamakseen koko kansan presidentiksi, niin miksi hän ei julkaisisi koko kirjallista tuotantoaan ilmaiseksi netissä? (Huomatkaa saivartelijat ja trollipollit, etten väitä, että pelkästään tämä toimenpide olisi riittävä koko kansan presidenttiyden täyttämisen väline!)
Vai läähättääkö Sauliboyllä ahneus niskassa liikaa?
Vai eikö ole raukka vielä tajunnut...
Vaikka Sauli Niinistö on epäilemättä Kokoomuksen jäsen toistaiseksi, niin aivan kaikki hänen sanomansa ei sisällä poliittista sanomaa mihinkään suuntaan. Kyse on hänestä Uimosen hänestä tekeillä olevasta kirjasta, josta hän ei ollut Niklas Herlinin sähköpostia ennen tietoinen. Yksinkertaista. Ei politiikkaa ei julkisuisuushakuisuutta, ei muuta kuin asiaa.
Mutta hyvä Niklas, ethän sinä tai yhtiösi Niinistöä omista, puhumattakaan aiheesta ja ilmiöstä nimeltä Sauli Niinistö.
Se on sitten moraalinen kysymys, tahkotaanko Niinistö-hypellä ylipäänsä rahaa, kuten Uimonen ja WSOY nähtävästi tässä tekevät. Ja olenpa lukevinani blogistasi, että sen haluaisitkin tehdä sinä, vai olenko väärässä?
Moi taas. Olen hetken on-line.
Yritän vastatata mahdollisimmn moneen ksymykseen, vaikka joudunkin toistamaan itseöni.
On tärkeää, että poliitikot vastavat kansalaisten kysymyksiin, avustajineen tai ilman. Esimerkiksi kansanedustajat saavat niin paljon postia, että kaikkeen ei vai voi vastata. Ennen eduskuntavalintaansa Jussi Halla-aho kehotti kannattajiaan toimimaan "spam-and-destroy" -pohjalta, siis tuhoamaan sähköpostiosoitteita ja keskustelupalstoja spämmämällä ne täyteen paskaa.
Hyviä kuvia ei todellakaan kannata pistää facebookiin, jos niillä aikoo tienata raha. FB:ssä oikeastaan kaikki on vapaata riistaa. Kun kirjoitin eräästä rasistista facebookin keskustluun sanat "painuisít rasisti vittuun", hän otsikoi oman bloginsa sanoilla "Niklas Herlin: Painuisit rasisti vittuun." Ihan ok, niin taisin kirjoittaa, mutta se oli vapaa fb-kommentti, jonka luulin kirjoittaneeni vain keskustelupalstalle.
Oleellista Risto Uimosen kirjasa on se, että hän päätti tehdä sen Niinistöltä kysymättä ja WSOY:n piikkiin. Oikeasti pelästyin. Vaikka kirjalijat vaihtavat kustantamoja useammin kuin minä kalsar
eitani, pidin Niinistöä "Teoksen míehenä".
Niinistö kertoi, ettei Uimonen ole koko asiasta häneltä kysynyt. Ok. Unautorized-kirjoja on ennenkin Suomessa tehty. Mutta tähän mennessä niitä ovat tehneet ihan muut kuin Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajat, kokeneet journalisti-päätoimittajat tai YLE:n vaaliasiantuntijat. Näitä kaikkea Uimonen on.
Risto Uimonen on todella kovan luokan tietokirjailija. Ei hänen tarvitse kopioida muita kuin omia kirjojaan sekä arkistojaan, niin kirja Sauli Niinistöstä on valmis. Luultavasti Uimonen pyytää Niinistöltä taustahaastatteluja, mutta jos Niinistö kieltäytyy, niin tämä tuskin on suuri ongelma. Kun Matti Vanhanen kieltäytyi yhteistyöstä kirjassa "Pääministerin puhuva pää", niin Uimonen haastatteli Vanhasen avustajia.
Sauli Niinistö vilahtaa "Pääministeri"-kirjan lisäksi merkittävässä sivuosassa myös Uimosen Iiro Viinasta käsittelevässä kirjassa, ja eiköhän Niinistö myös näyttäydy muutamassa muussa Uimosen kirjassa.
Mitä hillokustantaja Niklas Herlinin Jussi Halla-aho kommentteihin tulee, niin Niklas Herlin voisi tarkistaa lähteensä. Vai oletko kokonaan Sanoman toimittajien aivopesemä?
***hän otsikoi oman bloginsa sanoilla "Niklas Herlin: Painuisit rasisti vittuun." *** Niklas Herlin
Tuo lainaus tai kylläkin olla Petri Kaivannon.
http://kaivanto.blogspot.com/2011/11/niklas-herlin-ja-suksisit-rasisti.html
Ihan kiva tietä, että minä ole Niklas Herlinin mielestä roskaväkeä, niin on muuten tämä Uusi Suomikin, verrattuna siihen paperiversioon, joka ehdin lukea yli vuosikymmenen.
UUSI SUOMI - UUTENA PASKAA!!!
Kummallista vinguntaa, Teoksella on runsaasti aikaa ehtiä ennen Uimosta.
Kirja ilmestyy marraskuussa 2012 WSOY:n kustantamana.
Risto Uimonen kirjoittaa kirjan Sauli Niinistön tiestä presidentiksi
14.02.2012
Tietokirjailija ja kolumnisti Risto Uimonen kirjoittaa kirjan Puolivallaton presidentti - Sauli Niinistön pitkä kiri Mäntyniemeen. Kirja käsittelee Niinistön poliittista uraa ja vaikeita valintoja hänen ylipitkällä ja muhkuraisella presidenttitiellään. Uimonen valottaa, kuinka salolaisesta pikkukaupungin juristista ja "tyypillisestä yhden kauden kansanedustajasta" tuli huippupoliitikko, kansansuosikki ja lopulta tasavallan 12. presidentti - osittain vastoin omaa tahtoaan. Kirja ilmestyy marraskuussa 2012 WSOY:n kustantamana.
"Ennen eduskuntavalintaansa Jussi Halla-aho kehotti kannattajiaan toimimaan "spam-and-destroy" -pohjalta, siis tuhoamaan sähköpostiosoitteita ja keskustelupalstoja spämmämällä ne täyteen paskaa." Niklas Herlin väittää.
Oletko nähnyt tämän Halla-ahon "käskyn", vai levitätkö taas huhupuheita?
Sinänsä väite ennen eduskuntavalintaa pitää paikkaansa, tosiasiassa Halla-aho ei käsittääkseni ollut edes kunnanvaltuutettu, kun tämä spämmi-vitsi laukaistiin. Eli kyse on yksityishenkilön kirjoituksesta, on omituista, jos siihen pitäisi suhtautua samalla vakavuudella, kun yhden Suomen rikkaimman henkilön vittuiluun hommalaisille.
Toimittajana voit tietenkin väittää, että olivathan ne kunnallisvaalit ennen eduskuntavaaleja. Väite on tietenkin tosi, yhtä tosi, kuin väite, että Kone on asentanut sata hissiä.
Kovasti on kommenttia ja mielipidettä.
Olen silti edeeen täsmälleen samaa mieltä kuin tuolla alkupäässä kirjoitin; jos noudatetaan hyviä tapoja niin elävästä ihmisestä ei kirjaa kirjoiteta kysymättä häneltä, saati kertomatta hänelle.
Kysyiköhän Jari Tervo sitten kaikilta niiltä poliitikoilta lupaa, jotka todellisine nimineen vilisevät siinä "Lahnas"-kirjassa? Ainoastaan Lahnasen nimi oli muutettu. Tai ehkä et tarkoittanut fiktiivisiä romaaneja?
Jos nyt esimerkiksi presidentti, muu poliitikko, käyttää valtaansa väärin, tulisiko kysyä vai ampua ensin, jos elävästä ei voi kirjoittaa? Tosin Trujillostakin kirjoitettiin "The Feast of The Goat" vasta vuosia miehen menon jälkeen, mutta sittenkin. Mitä ihmeen virkaa on tiedon ja mielen vapaudella, jos niiden kohteilta pitäisi kysyä, saako ne julkistaa?
Oletko tosissasi, vai provosoitko vain? Ehditkö koskaan tutustua esimerkiksi Kekkosen tai Paasikiven tai Koiviston "hyviin tapoihin?"
Hyvä Niklas,
Olisi hienoa, jos malttaisit pitäytyä kirjailijaanne, tulevaa presidentti Sauli Niinistöä puolustaessasi tosiasioissa.
Auktorisoimattomien elämäkertojen kategorinen leimaaminen roskaksi ja tietokirjailija Nevalaisen syyttäminen plagiaattoriksi on asiatonta ja solvaavaa. Esimerkiksi toimittaja Katja Boxberg teki 2004 perustellun, tasapuolisen ja ansiokkaan, auktorisoimattoman elämäkerran Paavo Lipposesta. Hänestä ei pitkäaikaisesta pääministeriydestään huolimatta oltu sitä ennen julkaistu kirjaa. Esimerkiksi Angela Merkelistä on julkaistu Saksassa toista kymmentä teosta, Tony Blairista myös Britanniassa lukuisia ja muualla maailmassa käytäntö on sama.
Ajatus Kirjojen syksyllä 2010 julkaisema Niinistö-kirja ei allekirjoittaneelle kuulu, sillä poistuin Gummeruksen muonavahvuudesta jo toukokuussa 2009, mutta useita Nevalaisen kirjoja (myös monia auktorisoituja elämäkertoja) kustantantaneena tiedän plagiointiväitteesi perättömäksi. Petri Nevalainen tekee teoksiinsa mittavat taustatyöt ja -haastattelut, kaivaa saatavissa olevan arkistomateriaalin ja tekee niistä oman synteesinsä. Lainauksissa hän noudattaa laissa määriteltyä sitaattioikeutta. Lisäksi hän kohtelee kaikissa kirjoissaan kohteitaan kunnioittavasti, niin auktorisoiduissa kuin auktorisoimattomissa.
Parhain terveisin,
Jan
Terve Jan. En ole tällä sivulla käynyt pariin päivään ja kommenttisi on mennyt ohi, mutta vastaus tässä. Katja Boxbergin kirja on erinomainen. Se tehtiin Lipposen tieten vaikka ilman hänen erityistä tuleaan. Boxberg todella teki taustatyönsä haastatteluja myöten tarkkaan ja kirja toi esiin paljon uutta Lipposesta.
Nevalaisen Niinistö-kirja tehtiin kohteen tietämättä. Taustatöitä Nevalainen teki lähinnä lukemalla kaksi Niinistön omaa kirjaa ja muita kirjoja, kuten Mikko Vienosen Saloon sijoittuvan "Kois ny rauhottuu" sekä Taina Westin Tanja Saarela -kirjan.
Lisäksi Nevlainen oli lukenut Niinistön haastatteluja ja henkilökuvia lehdistä. Kukaan Niinistön lähipiiristä ei ymmärtääkseni antanut Nevalaiselle haastattelua.
Se, että kirjoittaa kirjan käytännössä katsoen suoraan muiden tekemistä taideteoksista, voi sinun mielestäsi olla "laissa määriteltyä sitaattioikeutta". Minun mielestäni se on plagiaattia, tekstivarkautta.
Terveisin
Niko H.
Hyvä Niko,
Edelleen, Niinistö-kirja on ex-työnantajani (puolitoista vuotta potkujeni jälkeen) julkaisema, mutta korjaan silti virheellisiä väittämiäsi:
Keskustelin juuri Nevalaisen kanssa, ja hän vahvisti, että teoksessa on kymmeniä Niinistöä läheltä seuranneen ihmisen haastattelua, joista valtaosa esiintyy omalla nimellään.
Mukana on Niinistön lapsuuden, nuoruuden, armeijan, varhaisemman juristiajan sekä kuntapoliittisen uran ajalta lähellä olleiden näkemyksiä ja huomiota (Nevalaisen haastatteluista).
Joukossa on myös runsaasti poliittista silloista eliittiä: Nimellä haastateltuista mainittakoon mm. Harri Holkeri, Kimmo Sasi, Ville Itälä ja Sirpa Pietikäinen.
Jälleen kerran, tämä tapaus ei kuulu minulle, ex-työntajani jatkakoon halutessaan tätä Niinistö-keskustelua, minä en. Mainitsen kuitenkin, että kuten kirjan esipuheessa kerrotaan, kustantaja oli yhteydessä Niinistöön. Hänen sihteerinsä ilmoitti, ettei Niinistö pitänyt kirjahanketta osaltaan ajankohtaisena.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että tulevasta Suomen presidentistä ei olisi saanut kirjoittaa kirjaa ilman hänen omaa siunaustaan? Hämmentävä kanta ärhäkkänä tunnetulta journalistilta.
Niinistö kuitenkin osaltani sikseen. Mutta tietokirjailija Petri Nevalaisen aiheeton mustamaalaus sen sijaan koskettaa myös minua ja nykyistä työnantajaani. Toivon, että kohdistat intohimosi jatkossa toisaalle.
parahin terveisin,
Jan
Minähän kohdistan intohimoni sinne minne huvittaa. Saattaa olla, että minut on tunnettu ärhäkkänä journalistina joskus. Sellainen ei voi olla ilman selkärankaa.
Terv.
Niko H.
Hienoa!
Tuntemani selkärankaiset eivät levitä perättömiä tietoja.
Ystävällisesti,
Jan
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 34 kommenttia