Niklas Herlin

Neil Young -riski

Menen maanantai-iltana katsomaan Helsingin Kaisaniemeen kuuluisaa kanadalaista rock-laulajaa, Neil Youngia. Kerran ennekin olen olen äijän nähnyt keikalla. Olen kuunnellut hänen musiikkiaan vuosikaudet ja olen Neil Youngin (suom. Niko Nuori) muistelmateoksen lukenut: loistava kirja, pakko lukea, vaikka kirjassa ei lue paljon mitään.

Miten käy maanantaina? Vaikka Neil Young soittaisi kuusi tuntia, en saa hänestä tarpeeksi irti. Ainakin kaksi tuntia menisi pelkästään vaatimieni biisien soittamiseen. Vanhat hitit siihen päälle (joku Cinnemon Girl hipeille ja Buffalo Springfieldieä vielä vanhemmille). Ja totta vie Young kavereineen käyttää aikaa tuoreiden laulujen esittämiseen.

Todennäköisesti kuulen livenä minulle tärkeän biisin, My my, hey, hey. () Ja todennäköisesti nykyinen elämänasenteeni esiintyy paikalla: Why do I keep... ().

Ja mahdollista, joskin epätodennäköistä on kuulla Powderfinger . Maailman hienoin kitarariffi. Mihin se kundi kuolee muuten? Ja kertooko tarina kokaiinista vai onko se amerikkalaista jokitarinaa?

Ja tietysti pitäisi kuulla Like a Hurricane ().

Young ei kuitenkaan ehdi soittaa jokaisen faninsa odottamaa mielibiisiä, meitä faneja on nimittäin aika monta ja Young on tehnyt lukuisia biisejä kaikkien näiden vuosien varrella. Vaikka itkisin ja potkisin, en kuule livenä maanantaina Neil Youngin parasta biisä, joka on, kuten kaikki tietävät, nimeltään T-Bone. T-Bonen tekee erityisen tärkeäksi se, että siinä on aika vähän sanoja, mutta ne osuvat suoraan nalliin. . T-Bone on tavallaan Youngin muistelmakirjan vastakohta: kirjassa on tolkuttoman paljon turhia, mutta hauskasti luettavia rivejä. T-Bonessa ei ole yhtään ylimääräistä sanaa, mutta ne vähät ovat tärkeitä.

T-Bonen kanssa samalta Re-ac-tor -levyltä löytyy myös Surfer Joe and Moe the Sleaze -biisi, joka 1980-luvun alun parkikymmenvuotiaan asiantuntemuksellani kertoi läheisen ystäväni Jimin ja minun välisestä ystävyydestä. Mutta tuskin sitäkään illalla kuullaan. .

Pahus! Ruoste ei lepää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (31 kommenttia)

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

En osaa siirtää kuvia paikasta toiseen, mutta tämä särkynyt ja suttuinen teos on vuodelta 1996. Tuli lähtö Kauppalehdestä aika hätäseen, ja jatkoin matkaani Suomen Kuvalehteen. Tekstit teki ystäväni Markku Huusko, kuvan otti aiemmin ja käsitteli Pekka Karhunen. https://www.facebook.com/photo.php?fbid=1015178391...

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Hitto joo. Tuleekohan säästettyä nyt väärässä kohtaa, kun meinasin et pitänee jättää sekä Young että Cave väliin. Heidät olisin aika kärkipäässä valikoinut kumminkin mistä tahansa kattauksesta.

Jääkö harmittamaan. No, huomenna ehtii vielä päättää.

Youngin Live at Massey-vedot Youtubesta herätti tajuamaan, että pelkkä mies ja akustinen kitara voi kuulostaa paremmalta kuin tuotetumpi versio koko bändin kera. Toisaalta Hey hey my my tai toisinpäin kuulostaa tosi hyvältä juuri bändin kanssa ja rokimmin. Vaikka kai siitäkin herkemmänkin version saisi.

Näin joku viikko sitten unta, että Neil Young oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen ja päättelin ettei se sit varmaan tule Helsinkiinkään. Onneks se oli unta vaan. Kyl se pitäis nähdä, kun on nyt sit hengissäkin edelleen. Hitto.

Harri Räsänen

Jos tätä biisiä ei konsertissa soiteta, niin sitten on piru irti!
Kyseessä on yksi kaikkien aikojen suurimmista tunnelman nostatus biiseistä, joka on aina yhtä ajankohtainen.
Neil Young lähettää terkut Wall Streetin pankkiireille, Kimille Pohjois-Koreaan sekä kaikenlaisille örkeille. Vapaassa maailmassa sentään vielä rokataan!

Rockin'In The Free World.
http://www.youtube.com/watch?v=411cTWwxFu8

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Tämä lienee varma, kuten My my, hey, hey. Omasta puolestani ottaisin vaihdossa vaikka Ready for the countryn?, mutta tärkeät biisit ovat tärkeitä yleisölle. Ei voi mitään.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Powderfingeriä on joku ruotinut huolella:

http://thrasherswheat.org/fot/powderfinger.html

Äkkiseltään se näytti jokitarinalta, joka liittyy johonkin, joidenkin kannalta merkitykselliseen nujakointijaksoon. Kertoja menehtyi veneestä ammuttuun laukaukseen.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Olen taipuvainen kokaiini/heroiini -tulkintaan. Pulveria, sormi, valkoinen laiva, naama veressä. Mutta mistä tuon tietää? Oletan, että Young voi itsekin ajatella tuon juuri niin kuin häntä huvittaa. Oli miten oli, tuosta riffistä taitaa tulla soittoääni puhelimeeni, kunhan saan jonkun käsistään minua kätevämmän sen tekemään. Meinaan, puhelimen sloiminen ei tuntuisi enää niin vastenmieliseltä.

William Green

2.01 min pituinen Powderfinger-soittoääni MP3-formaatissa, ole hyvä.

http://www.fileswap.com/dl/8DhaMXaClc/Neil_Young_-...

Se alkaa kohdasta 2.15, tuosta linkkisi videosta ja jos haluat jostain muusta kohdasta alkavan, eri pituisen tai studioalbumista tehdyn version, voin tehdä sellaisen.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Cinnamon Girlin löysin muuten vasta alkukesällä ja se on edelleen kuntosali-setissäni, jossa täytyy aina olla (itselleni) uutta, energisoivaa kuultavaa. Siinä on semmonen riffi ja rytmi, joka korvamatoilee vähän väliä ja luulen että vaikuttaa jotenkin omiinkin tuotoksiin.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Ja kaikille tosifaneille. Tässä aika hyvä Redy for the country? -versio.

http://www.youtube.com/watch?v=g75N4Tfln2o

Käyttäjän jormah56 kuva
Jorma Härkönen

Ehkä jotain tämän suuntaista saattaa settilistassa tänään olla. Otin vaan satunnaisotoksen tältä Alchemy-kiertueelta:
http://www.setlist.fm/setlist/neil-young/2013/la-p...

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Tuo sopisi minulle erittäin hyvin!

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Näitä Neil Young yleensä soittaa, listan löysi facebook-kaverini. http://www.setlist.fm/stats/neil-young-6bd6b662.html

Tapio Suhonen

Toi on hieno homma että Niilo kerkiää sillointällöin Suomeenkin..

btw...On muuten uusikin tuotanto täyttä rautaa mm. tämä...

http://www.youtube.com/watch?v=2bi64Y55LEU

astrid mustonen

Oih! Tunteilen illalla mutten paikan päällä. Muusikot ovat eläviä vielä silloinkin kun kaikki näyttää kuolleelta. He pystyvät luomaan ihmisille voimaa.
Olen hengaillut Detroitin sivustoilla / lehdissä / jne virtuaalisesti! Se juttu koskettaa, paljon. Ihmiset; lapset, nuoret, vanhukset, omanikäiset.

Ja sielläkin käy muusikkoja esiintymässä. Ja filharmoniaorkesteri esiintyy ja harjoittelee. Hienoa lukea (vajavaisesti kylläkin!)

Veikko Penttinen

En malta olla laittamatta kalkkiksen näkökulmaa, vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa kuulokulmaa.

Minä en nyt en vain mahda mitään sille, että nämä ns. idolit kuulostavat minusta lähes kaikki samanlaisilta. Elviksen ja Beatlesit vielä erotan, mutta muut ovat hälyääniä minulle.

Heitä ahdistaa ja sen kuulee, kai kurkkulihakset reagoivat, kun maailmantuska ja krapula painaa päälle.

No itseasiassa en ole kalkkiskaan vaan viriili ja hyvin kultturelli eläkeläinen, mutta en voi sille mitään, että Elvis oli viimeinen, joka minua säväytti.

Keväällä olin Placido Domingon konsertissa täällä Malagassa, ja siinä oli myös kaveri joka säväytti. On niitä muitakin, mutta ei näiden ahdistuneiden joukossa.

Pasi Ensio

After the Gold Rush on Youngin paras levy. Toki hän on tehnyt ehkä parempiakin biisejä, kuin mitä tuolla levyllä on, mutta tuo on sellainen levy joka tulee kuunneltua aina alusta loppuun.

Ukko Makkonen

Samaa mieltä, After The Gold Rush hakee vertaistaan, esim. "Birds" erittäin hieno. Olen nähnyt Youngin vissiin kerran (?) silloin aika räimettä että kaipasin vähän sävyjä.

Joachim Seetaucher

Täytyy tunnustaa, että Niel Youngista ei tule muuta mieleen kuin Heart of Gold.

Taisto Merilä

Viboja löytyy myös The Stills-Young Bandin Fontainebleausta.

http://www.youtube.com/watch?v=Zk2PghpzjTk

Matti Mottonen

http://www.sugarmtn.org/year.php?year=2013

Aika lyhyt lista näköjään ja sokeri pohjalta puuttuu =)

http://www.youtube.com/watch?v=U6SSR3YY-rc

(Kateelllinen, joka ei paikalle päässyt)

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Tässä konserttiarvio.

Menin paikalle ystäväni kanssa. Blisasin viimeisen lippuni luotolla ja viidellä kympillä jo tapahtuman portilla tuntemattomalle mieshenkilölle.

Tapahtumasta muutama huomio. Ensiksi, 1960-luvulta saakka keikkailleella Neil Youngilla on saattanut olla joskus huonompikin yleisö, mutta tuskin kukaan keksii koska sellaista olisi tapahtunut Kaisaniemen keikkaan verrattuna.

Viisikymppinen meikäläinen oli konsertin kuulijakunnassa melko Niko Nuori.

Erityisesti akustisten esitysten kohdalla oli hieno hetki puhua lasten jatkokoulutuspaikoista sekä Thaimaasta ja raskausarvista. En ole vuosiin rock-konsertissa käynyt, enkä tiennyt, että ne ovat nykyään sosiaalisia tapahtumia, joissa Neil Young & Crazy Horse tai kaltaisensa ovat taustalla. Yleisö ja bändi eivät kohdanneet kertaakaan koko kaksi ja puolituntisen keikan aikana.

Mutta on kerrottava jotakin todella hyvää. Powderfinger kuuluu ilmeisesti Neil Young & Crazy Horsen vakiokalustoon. Seurueessani ollut Kauppalehden nuori toimittaja Olli Herrala oli taipuvainen tulkitsemaan biisin puhtaasti huumeidenvastaiseksi. Omasta puolestani pitäisin yllä jokiromantiikkaa. Molempia tarvitaan. Ilta-Sanomien nuoren toimittajan Juha Niemen pojalle Aapolle ehdotin vaikka tutkielmaa aiheesta "mistä laulu kertoo?"

Olen orkesterille kiitollinen pitkästä versiosta Fuckin' up -biisistä. Kaikki eivät tiedä mitä tapahtuu Uuden Suomen kustantajan ja toimitusjohtaja/päätoimittajan välisissä palavereissa. Paljastan, että kertosäettä (Why do I keep fuckin' up?) on käytetty kokouksissa. Mutta viiden minuutin pätkä sähkökitaran säestyksellä, jossa toistellaan sanaparia "You're fucked", otetaan käyttöön jo ensi viikolla.

Taide oli hienoa, mutta kaikki paikalla olleet eivät ehkä ymmärtäneet olevansa hienoa taidetta kuuntelemassa.

Ruoste ei lepää.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Erityisesti akustisten esitysten kohdalla oli hieno hetki puhua lasten jatkokoulutuspaikoista sekä Thaimaasta ja raskausarvista."

Järkyttävää. Joka tapauksessa kaksiosainen (ennen-jälkeen) konserttijuttusi oli mielenkiintoinen veto uudenlaisena kulttuurijournalismina. Otsikko "Neil Young -riski" taisi toteutua fiiliksen totaalisena latistumisena. Monissa yleisötilaisuuksissa joulukirkosta alkaen käy nykyään samoin. Raskausarvet ovat epäilemättä merkittävä juttu, mutta mutta...

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Hieno konsertti toki, mutta näissä aikuisten jutuissa vaan käyttäydytän vissiin vähän eri tavalla kuin niissä, joissa oli nuori/nuorena.

astrid mustonen

"Eivät kohdanneet kertaakaan." Mitä siellä sitten oli kun tärkeintä ei ollut?

Kylmä tuuli tuli.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Paikallissanomat valisti, että akustiset pätkät eivät kuuluneet juuri eturiviä pidemmälle. Silloin kai fanit heristävät korviaan, mutta muutenvaan-jengi alkaa höpöttää omiaan.

On näitä silti kaikenlaisia. Aikoinaan kun Johnny Cash esiintyi Turku-hallissa, niin eteemme sattui pari post-rockabilly-kaveria. Aikansa pers lehterein penkissä kuunneltuaan he nousivat seisomaan ja alkoivat taputtaa musiikin tahtiin, minkä ymmärsin hyvin itsekin Johnny Cashin aikoinaan löydettyäni kaverin faijan levyhyllystä rockabillyn alkulähteitä tonkittaessa. Monta sekuntia eivät he ehtineet täysin rauhanomaista iloaankaan pitämään, kun järkkäri komensi istumaan ja olemaan hiljaa.

Kai se oli aikuisten tapahtuma sekin sitten. Don Mc Leanin konsertissa kukaan ei inahtanutkaan, vaikkei monikaan tuntenut kuin yhden biisin. Ulkona kai helpompaa horista kuulumisiaan.

Joachim Seetaucher

Olin 90-luvun lopulla Bob Dylanin ulkoilmakonsertissa Malmössä. Tunnelma oli kuin kesäretkellä. Porukka istuskeli filteillään nauttien eväistään ja laatikkoviineistä jutellen niitä näitä. Stara soitti lavalla jossain kuin taustamusiikkia konsanaan. Jonkinlainen faniosasto oli kyllä lyöttäytynyt lavan reunalle.

Jotu Karjalainen

Olisit Niklas tullut syömään BBQ ruokiamme kun kerran paikalla olit.

Joachim Seetaucher

Olit ehkä hinnoitellut ne liian kalliiksi.

Jotu Karjalainen

Voi olla, tosin oli koko ajan 50 metrin jono... siihen asti kun myytävä loppu.

Heikki Härmä

Palstan läpi käytyäni olen yhä enemmän ymmällä.

Mies, jolla on sen tuhannen moninaista kontaktipintaa hoitaa perintönä saamaansa omaisuusmassaa, paneutuu osoittamallaan intensiteetillä rokkimaailman syövereihin.

Kyllä täytyy olla kapasiteettia.
Tuon ikäinen mies, joka istuu aikamoisen osakasomaisuuden edusmiehenä vaikkapa julkisuuden suuntaan, niin katteeks käyp.

Tähyillyt olen edustamasi firman suuntaan ihan sijoitusmielessä, mutta pysyttelen toistaiseksi konservatiivisemmalla veljeslinjalla.
Koska on omia lapsia ja lastenlapsia.

Jatkoja toivottelen ja varsinkin jos oma ei riitä.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset