*

Niklas Herlin

Nokia-keskustelu

  • Minä ja keravalaisen Ranen nappaaman kuhan pää oikean matkapuhelimen ääressa.
    Minä ja keravalaisen Ranen nappaaman kuhan pää oikean matkapuhelimen ääressa.
Keskustelin asiasta kapitalistina Nokian puhelimella. Keravalaisen Ranen nappaaman kuhan pää oli apunani. Vakava asia, mutta joskus voi heittää leppoisastikin. Ranen vaimo ei ole Keravan Ma Casino, vaan Keravan Honey Dorian.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (23 kommenttia)

Elijas Bijur

Nyt kyllä Niklas bluffaa. Tuossa kuvassa on selvästi hänen isänsä Pekka Herlin.

Joel Leshko

Ei, kyllä se on kuva Woody Allenistä hänen uusimmassa leffassaan "Kala nimeltään Panda".

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ei voi olla isä niin poikansa näköinen!

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Tuollaisen puhelimen välityksellä aina avulias naapurimme toi viestin mökille kun lähisukulaiset vieraineen ilmoittivat tulostaan saareen.
Äitini kanssa laskimme ylimääräiset verkot veteen ja lähdimme kaupunkiin hyvissä ajoin, jotta ehdimme kaikki tarvittavat ostokset suorittaa ennen
vierailijoiden saapumista.
Nykyisin kun tarvitsen kyydin meren saareen, otan vaan kännykän käteen
ja ja soitan samalle luottonaapurille Penalle.
Tänä vuonna en ole käynytkään mökillä, mutta saatan vielä mennä.
Tuulen voimakkuudestakaan ei ole huolta. Turskaa sieltä ei nykyisin saa.

Käyttäjän MikaelJaakkola1 kuva
Mikael Jaakkola

Mulla on kaks mieliinpainuvaa muistoa ko luurikokonaisuudesta.

1. Uisteltiin lohta etelä-Ruotsissa, Hanöbuktilla. Oltiin lähdetty hyvin varhain aamulla, 4-5 o´clock, merelle ja mukana olleella radiotoimittajallamme Markulla oli mötikkä mukana. Monella muulla vielä ei, mutta uisteluseuramme puheenjohtajalla Jarmo Jäykällä oli.

Parin tunnin kalastuksen jälkeen piti jo soittaa JJ:lle, josko siellä olisi jo lohna päräyttänyt. Markku soittaa tididididii. Joku vastaa käheästi "haloo?" Markku epäröi että keulamieskö kun ääni oli vähän outo: "Moi tääl on Markku, onk Jäykkä?"

Keskustelu loppui lyhyeen, enkä tiedä mitä sen jälkeen sanottiin. Kävi kuitenkin ilmi, että puhelu oli mennyt väärään numeroon ja Suomeen, jossa tuntematon miekkonen heräili uuteen päivään.

2. Miten me taas uisteltiin. Taimenta tällä kertaa Airistolla ja mukana olivat kansan silloiset suosikit eturivin selostaja JP Jalo ja monipuolinen viihdyttäjä Janne Porkka. Minä hoitamassa, että kalaa tulee. Aurinko alkoi olla jo matalalla kun JP alkoi käydä kuumana kuin hellankoukku, kalaa TÄYTYY saada, kun on tää luuri mukana ja radiosta tilaus suoraan lähetykseen. Ilman kalaa ei rapsata!

Yritin selittää, ettei niitä oteta, ne annetaan. Radiotilaus ei itsessään kalaa tuo. Ei meinannut toimia, mutta sain kuin sainkin miehen ylipuhutuksi, että tuonne niemeen asti jooko, siihen osuu juuri varjo siihen mennessä ja kala tulee jos on tullakseen. No se luojan kiitos tuli, ja Mobira oli heti valmiina. Annoin vavan Porkan käteen ja JP aloitti vauhdikkaan selostuksen suorana Auran Aalloille, Airiston aalloilta. Se oli aika vänkää kuultavaa ja kenties vieläkin ainoa kala, joka on kaikilla hehkutuksilla selostettu räväkästi radioon suorana!

Kaloja tuli muuten pari vielä lisääkin ja päivä huipentui siihen, että ne vietiin Nauvoon ravintolaan kokattaviksi sillä välin kun menimme saunaan, josta vielä suora lähetys. Mobira oli myös saunankestävä.

Juhani Piironen

Tuo puhelin ei ole toiminut Suomen verkossa moniin vuosiin, koska se on NMT450, joten kuva on joko vanha, tai lavastettu. :)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Arvasin oikein! Turskanpääkin taitaa olla perintökalleuksia.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #12

Ai niin joo, taitaa dementia iskeä jo. Kun kumpaakaan lajia en ole juuri kalastellut, niin samankaltaisista päistä voi erehtyä. Muu rekvisiitta ja puvustus kuulunee kumminkin mökin jäämistöön?
Tai ehkä olen vain liikaa hengaillut torskien kaa?
Mitä muuten on "torska" suomeksi?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #13

Sanalla torsk okin monta merkitystä, mutta sinun torskasi tuskin lie mikään näistä: pukki, poka, naisissakävijä tai seksiasiakas.
Turskako sitten lie? Aika hauska sana käytössäsi. Sana esiintyy myös ruotsalaisissa dekkareissa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #17

Niist dekkareist se onkin kai jäänyt mieleeni ja kun niitä niin vähän luen, en ollut varma merkityksestä, ja wikissa ei löytynyt, verbimuotoa ei ollut kukaan selittänyt. Kiitos sulle Irja! Mut mist sä tiedät millaisten pukkien kanssa seurustelen? Ihan julkisestikin.
Se turskanpää johtui Niklasin aikaisemmasta blogimerkinnästä, hänen keksintönsä, yritin olla vitsikäs.
Tää kuva on kyllä Herlinin yliveto-oivallus!

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Mitenkäs mediamieheltä on unohtunut mainita kuvan ottajan nimi? Kuva sinänsä on yhtä typerryttävä kuin modernit taideteokset yleensäkin.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Kuvan otti Rane Keravalta, joka kävi kylässä. Puhelin on siis oikea ja jäänyt mökille muistoksi, vähän tällainen kotimuseojuttu. Ostettu käytettynä vuonna 1993. Ensimmäinen langattomani.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Okei... kuvan tunnelmasta puhelinkojeineen tulee mieleeni Vanhan Rauman alueella toimiva pikkiriikkinen puhelinmuseo. Siellä ei todellakaan tarvitse vaeltaa salista toiseen jalat hyytelönä; kokoelman näkemiseen riittää kun pyörähtää 360 astetta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #10

Hauenguanon olisin sentään tunnistanut valokuvastakin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Eiks silloin ollut jo niit kengänkokoisia NMT?

Juhani Vento

Ostitko Lauri Törhöseltä..?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Meil oli autossa Storno NMT 1990-alussa. Silloin ei kovasti Nokioista ollut vielä tietoa, ei silloin ollut www:täkään. Vei jätti tilan. Mutta oli ihanaa uutta tekniikkaa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Mekin harkittiin jossain vaiheessa mökille, mut ne oli eri luokan investointi kun nykyiset gsm:t.
Vastustin pitkään ajatusta, että olisin aina tavoitettavissa, mutta sitten hankin ensimmäisen Nokian kun lähdin stressihoitoon viikoksi mökille lokakuussa. Siihen aikaan akku riitti koko ajaksi kun ei juuri höpöttänyt. Tuntui ylelliseltä, kun ei tarvinnut soutaa napuriin sopimaan paluumatkasta.
Tuosta vain keinutuolissa takan ääressä sai yhteyttä vaikka omaiseen.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Minullakin oli työpuhelimena tuollainen "raahattava" Mobira-Talkman, vuodesta 1989. Asensin sen perusladaan (ns."kopeekka") ja NL:n romahduksen jälkeen liikkuin paljon Vienan-Karjalassa ja Karjalan Tasavallassa erilaisten maatalousprojektien merkeissä. Venäjän tulli ei laskenut laitetta maahan muuten kuin ilman luuria (luuri siis piilotettiin tai kuljetettiin eri autossa). Hyvinhan se pelasi, jopa pitkältä matkalta rajan takana, suuntausantennin avulla. Vuokkiniemen kylätalon (silloisen ispolkom:in) edustalla oli noin metrin pätkä, jossa nmt-450 toimi aivan tavallisella, auton katolla olevalla magneettiantennilla. Kun olin siellä kerran latukallani haarukoimassa (edestakaisin, kunnes merkkivalo palaisi) tuli vienankarjalainen ukko kurkistamaan etuikkunan kohdalla ja kysyi: "Oletko spiooni?".

Muuten kyseisen laitteen säteilytaso oli (näin jälkikäteen arvioituna) varmasta melkoista luokkaa.

Käyttäjän JukkaMattsson kuva
Jukka Mattsson

Hyvä että Suomalaista kuhaa eikä Norjalaista turskaa. Joku norjassa shorttasi aika läjän turskaa eilen ;-)

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset