Niklas Herlin

Mukava kaupunki

Ystäväni kertoi juuri varanneensa matkan Berliiniin jouluksi. Selvästi tyytyväinen ihminen tämä oli matkan varattuaan. Berliinillä on tuttavapiirissäni superfaneja.

Berliinissä on paljon hyviä puolia. Varsinkin teatterin, jazzin ja klassisen musiikin ystävät viihtyvät siellä. Kaupungissa on joku angsti ja sillä on tunnetusti erikoinen historia koko 1900-luvun ajalta ja sen takaakin. Berliinissä on tapahtunut ihmeellisiä asioita.

Tunnen useammankin suomalaisen, joka on ostanut niin sanotun kakkoskämpän juuri Berliinistä. Ja mikäs sen fiksumpaa, jos ei esimerkiksi kesämökkiä halua. Asunnot ovat halpoja, lentokentiltä pääsee nopeasti asutuille alueille, lentoja Suomesta Berliiniin on paljon ja jopa järkevään hintaan. Lentomatka on lyhyt, muutama tunti.

Olen pari kertaa Berliinissä käynyt. Hieno paikka, hienot klubit, hyvä meininki... Mutta ei Saksan pääkaupunki ole minusta superfaniaan saanut. Monille meistä tulee oma mielikohteensa, jokaiselle jostakin syystä, ja monet eivät oikein edes tiedä miksi.

***
Lontoo on monelle tutulleni suurkaupunki, johon on pakko päästä uudelleen ja uudelleen. Kaupungilla on oma tyylinsä ja onhan se ollut omalla tavallaan maailman pääkaupunki joskus. Varsinkin rock- ja pop-musiikin ystävät sekä jalkapallon ystävät näyttävät tuntevan kaupungin omakseen.

Tai jos lukee kansanedustaja Pertti Salolaisen haastattelun, viimeistään kolmannen kysymyksen kohdalla päästään Lontooseen.

Muuan ystäväni haluaa päästä Barcelonaan, kaupunkiin, jossa en ole käynyt, aina kun kukkaro ja aika antaa periksi. Hän sanoo suoraan, että nauttii paitsi arkkitehtuurista, myös taidemuseoista - ja seksuaalisesti häiriintyneistä klubeista. Jos vielä rakastaa sikäläistä ruokaa, niin mikäs siinä!

Klassisen musiikin ystävistä, joita tunnen, erään on päästävä Wieniin vähintään kerran vuodessa. Hän kuitenkin varmistaa ennen lähtöään, että lippuja on varmasti riittävä määrä oikeisiin esityksiin ja riittävän hyville paikoille, vaikka kalliita. Yösijaksi kelpaa läävä kuin läävä.

Prahaan ja Dubliniin sahaavia ihmisiä tunnen myös. Yksi hyvä kaverini kävi monta kertaa vuodessa Tallinnassa jo Neuvostoliiton aikana. Hän oli ensimmäinen, jonka kuulin sanovan, että pian näemme vapaan ja itsenäisen Viron. Epäilin kaveria höynähtäneeksi.

***
Halpalentoyhtiöiden ja nettihotellivarausten myötä kaupunkilomalle lähteminen on paljon halvempaa kuin se joskus oli. Mutta tunnempa yhden kohtuullisen pienipalkkaisen henkilön, joka pystyy säästämään joka vuosi itselleen reissun Tokioon - kallis kaupunki, johon ei halvalla matkusteta. Olin siinä kaupungissa aikanaan kaksi viikkoa opintomatkalla. Ei jäänyt ikävä.

Mielikohteen ei tarvitse olla suuri eikä ulkomailla. Moni meistä tuntee henkilöitä, joiden on pakko päästä Kuusamoon - monet hiihto- ja vaellusharrastajat eivät lakkaa Kuusamoa kehumasta, vaan pyyhältävät sinne heti miten kerkiävät.

***
Minun kaupunkejani ovat New York, Rooma ja Amsterdam. Olen miettinyt, miksi juuri nämä kolme. Ainakin niitä yhdistävät se, että kaikissa kolmessa on valtava määrä hienoa kulttuuria ja nähtävää. Olen museoiden ystävä. Mutta kolmea kaupunkia yhdistää myös se, että ne ovat passeleita hengailemiseen. Mukavat ihmiset, mukavat baarit ja rela meininki. Ei tarvitse tehdä mitään, jos ei huvita, mutta koko ajan voi tehdä, jos huvittaa.

New York ja Amsterdam ovat lisäksi ihmeellisiä kansainvälisen liikenteen solmukohtia. Koska käytännön sujuva kielitaitoni rajoittuu suomeen ja englantiin, Amsterdam ja New York ovat hyviä paikkoja - melkein jokainen puhuu englantia ja melkein jokaisella näistä on oma outo puheaksenttinsa.

***
Jos joku haluaa kertoa, mikä on mielikaupunki ja miksi, olen kiinnostunut. Tai vielä parempaa: en haluaisi tosiaankaan mennä järjestäytyneeseen, sovinistiseen, siistiin, asialliseen ja militaristiseen Tokioon, vaikka moni muu haluaa. Mihin kaupunkiin sinä et toista kertaa menisi?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (106 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Mielikaupunkeja, Amsterdam, Praha ja Petroskoi.

Berliini on kiva, mutta ei ehkä minun juttu, joten sinne en kaipaa, kuten en Tukholmaankaan.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

No just, mieki voisin sanoa tuon Petroskoin, kaikesta siittä huolimatta, mitä sielon ja syy on se kulttuuri. Mullon on ollu iso ilo olla sielä teattereitten ja näyttelijöitten matkassa ja kunnioitan sitä meininkiä ja hauskaa on ollu! No en oiken ittekseni sinne halua mennä, siksi sei ole mulle mielikaupunki.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minäkin haluaisin johonkin Lapin peräkylän jouluksi kaamosta katselemaan, mutta siellä saattaa tänä jouluna tulla kovat pakkaset, nyt jo oli ollut yli 30 astetta jossain Pohjois-Lapissa.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Mie haluan mennä yhtheen Lapin peräkylhään Enontekiöllä, jossei myyä ees postimerkkejäko joskus ja sonko toinen maailma mulle, sanosin taivas, jos tietäsin mitä se tarkottaa. Portugalhiin en halua mennä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Korpi ei edes Lapin korpi ole kaupunki, vaikka sinne mieli halajaisi.

Kemijärvi on kaupungeistamme pohjoisin.

Eli taivas ja kaupunki ovat eri kategorioissa.

Hilkan kanssa samoilla mielin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Melkein kaikki kaupungit joissa olen käynyt ovat antaneet jotain muistoksi. Toitkin jutun välityksellä mieleeni muistoja maailmalta. Niitä en tässä kerro, sillä tulis liian pitkä kommentti. Etusijalla: Lontoo, Pariisi, Lissabon, Rooma, Genova, Köpenhamina, Coimbra, Pietari, Oslo jne. Tietysti Rovaniemi. Siinä on oma hehkunsa. Sinne menisin vaikka heti.
Inhokkeja ei ole, mutta sellaisia minne ei ole tarvetta mennä uudelleen on myös: Amman, Vilna.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Sekarotuisena suomalaisalankomaalaisena pidän tietysti siitä, että Niklas nosti Amsterdamin ja New Yorkin (= New Amsterdamin) framille. Hollantilaiset muistuttavat aina, että Amsterdam ja muu Hollanti ovat kaksi täysin erilaista asiaa. Amsterdamin lähellä oleva Haarlem (vrt.Nykin Harlem) on hieno mesta, kuten pohjoisessa Groningen. Niko, käypäs Haarlemissa Frans Hals-museumissa. Hollannissa on lukuisia kaupunkia, jotka menevät minusta Amsterdamin edellä. Niissä on vieläkin relampi meininki kuin Damissa, mutta (ennen kaikkea) turistimassat puuttuvat.

Arin kanssa samaa mieltä Petroskoista. Varsinkin kesällä paratiisi. Myös Vologda ja Arkangeli ovat kivoja. Lisäksi omalla listallani ilman muuta SPB eli Pietari ("Piter" po-russki) sekä Tromssa.

Niklaksen viimeiseen kysymykseen ("Mihin kaupunkiin sinä et toista kertaa menisi?") voin vastata: Moskovaan. Olen käynyt kymmeniä kertoja ja joka kerta liikennekaaos pahenee. En pidä muutenkaan enää: ylimielinen snobikaupunki ja kaiken lisäksi hinta/laatusuhteeltaan joutavan kallis.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

En menisi enää uudelleen São Pauloon enkä Memphisiin, jonne kerran juutuin USA:n bisnesmatkan aikana viikonlopuksi. Tuli mieleen kysymys "missä vietät ikuisuutesi".

Jos vähintään kolmen kuukauden yhtämittainen oleskelu tulkitaan asumiseksi, niin ulkomaisia kotikaupunkejani ovat olleet Hampuri, Tampa, Como, Haag, Tokio, Yokohama, Helsingborg ja Shanghai. Niistä Como ja Shanghai ovat parhaat, Tampa ehdottomasti pohjimmainen.

Kaupunkilomalle mennessä Amsterdam ja New York olisivat kyllä vahvoilla.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Sama täällä olen monessa samaa mieltä kuin sinä. Memphis oli ruma ja ankea kaupunki, samoin Tampa.
Moskova onkin toinen jonne en enää halua mennä, jos ei sieltä mitään erikoista kutsua ole tulossa, niin ehkä sitten:)

Rooma, New York, Singapore, Amsterdam, Hampuri, Verona ja Como ovat ehkä parhaita kaupunkeja, jonne olisin kyllä aina menossa.

Haluaisin vielä joskus nähdä myös Japanin hurmaavat kirsikkapuistot, joista olen nähnyt niin ihania kuvia, että samaan aikaan pitäisi saada kokea myös itse tuo huumaava tuoksu, jonka pitäisi olla ikimuistoinen. Onko, tietääkö joku?

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Olen sahannut USA:ta suuntaan jos toiseenkin, ja Memphis tosiaan on ankeimmasta päästä. Paitsi Elviksen hima Graceland on mielenkiintoinen.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #12

Elviksen hima oli tosiaan mielenkiintoinen jo sitäkin taustaa vasten, että rikkauksistaan huolimatta mitään hienoa ei ollut muualla kuin erillisessä osassa taloa, jossa oli hänen koreat esiintymisvaatteensa. Niin ja äidin hauta oli myös korea.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin Vastaus kommenttiin #16

Mut yllätti se Elviksen moniosaaminen. Laulaja, lauluntekijä ja näyttelijä, mutta myös esimerkiksi melkoinen karateka ja ampuja.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kirsikan kukinta osuu Tokiossa kahden viikon ajanjaksolle maalis- huhtikuun vaihteeseen ja kun niitä puita on puistoissa paljon, niin kyllä se tuoksu on voimakas. Silloin vietetään Sakurajuhlia, jolloin porukat menevät puistoihin piknikille, perheet päivällä eväskoreineen ja bileporukka illalla tai yöllä sake- ja kaljalasteineen. Sellaisissa tilanteissa Tokion kurinalaisuus muodostuu siunaukselliseksi, koska kaikkialla on rauhallista ja turvallista. Ei tarvita ratsupoliiseja eikä lätkämailoja.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin Vastaus kommenttiin #13

Tuota Tokion kirsikikankukkien aikaa on moni muukin kehunut, kun olen antipatiaani kaupunkia kohtaan purkanut. ja järjestelmällisellä japanilaisella arkkitehtuurilla on suret ihailijansa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #14

Kiitos vastauksistanne poijaat, Juha ja Niklas. Minuakin saa tytötellä ihan vapaasti, minulle se on vain kohteliaisuus..Se tarkoittaa minusta vain sitä, ettei ole turhan tärkeä:)

Ehkä vielä joskus menen, näen ja koen tuon kirsikkakukkien ihanuuden, vaikka Tokio itsessään ei minuakaan kiinnosta kuvien perusteella. Ihmispaljous kaikkialla jo tuntuu jotenkin niin ahdistavalta jo pelkkänä ajatuksenakin.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #20

Tokiossa on omat kiistattomat hyvätkin puolensa. Siellä on turvallista, siistiä ja "ehjää", ei rikottuja ikkunoita, töhrittyjä graffitteja tai epämääräisen näköistä jengiporukkaa. Julkinen liikenne on mitoitettu siten, että se toimii 30 miljoonan ihmisen liikkumistarpeet tyydyttäen.

Vaikka rakentamatonta maa-aluetta ei ole juuri missään (puistoja lukuunottamatta), niin ihmiset asuvat kuitenkin jollain tavoin "kyläyhteisöissä" ja tuntevat naapurinsa. Ostokset hoidetaan pääsääntöisesti lähikaupoista. Jokaisen kodin läheltä löytyy tarvittavien ruokakauppojen lisäksi myös useimmat erikoiskaupat vaikkapa kodinkoneiden hankkimiseen, kampaajalla käymiseen, kukkakimpun ostamiseen, pankkiasioimiseen, ravintolassa syömiseen y.m.

Kaupungissa vallitsee oudon harmoninen ja jollain tavoin jopa kiireetön tunnelma ollakseen maailman suurin väestötiheymä. Kaupungin toimintakykyisenä pitäminen edellyttää sitten sitä kurinalaisuutta. Metrot kulkevat sekunnilleen ja pysähtyvät laiturille millimetrin tarkkuuudella, ihmiset jonottavat maalattujen viivojen välissä ja täyttävät pysähtyvän vaunun kuin alokkaat armeijassa. Seuraava juna tulee ruuhka-aikana minuutin kuluttua samaan kohtaan. Juuri kukaan ei käytä omaa autoa työssä käymiseen. Monikerroksiset liikenneväylät ruuhkautuvat huoltoliikenteestä ja takseista. Auton hankkiminen edellyttää poliisin lupaa, jonka saa, jos voi osoittaa omistavansa parkkipaikan autolleen.

Itse asiassa japanilaiset pitävät yleisesti ottaen Tokiota kaikkein parhaana ja mieluisimpana asuinkaupunkina maassaan. Japanilaiset elävät tilastollisesti keskimäärin pisimpään maailmassa ja kaikkein pisin elinikäodote siellä on juuri Tokiossa.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin Vastaus kommenttiin #22

Joo, se on tuo siisteys, järjestelmällisyys ja kunnollisuus, jotka ei ihan meikäläisen tyyliin istu...

Seppo Hildén

Lempikaupunkini on Heinola. Kotikaupunki on se rakkain paikka ja siellä on kiva aina pyörähtää. Slogani että Heinola on tyly kaupunki on vahvasti liioiteltu. Heinolassa on muuten Etelä-Suomen viihtyisin kesätori, jossa on pakko joka kerta kesällä käydessä istahdella ja nauttia kahvikupillinen ja pikkusikari. Jos jotain heikkoa Heinolasta löytää, niin baaritarjonta on turhan vähäiseksi mennyt.

Tylyydestä tulikin mieleen, että kaupunki jossa en toista kertaa kävisi olisi varmasti Sysmä, jos sillä olisi kaupunkioikeudet itsenäisenä paikkana. Kyllä nuoruudesta jäi sellaiset ikävät muistot siitä paikasta.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka
Seppo Hildén

Hartolan lavalla tuli käytyä kattomassa Juice Leskistä ja Coitus Inttiä silloin kun Juicen ura oli alussa ja Coitus int-levy just julkaistu.

Joutsan Pommisuojassakin (tanssipaikka kanssa) tuli kerran käytyä nuoruudessa vetämässä lärvit. Esiintyjänä sattui silloin olemaan Muska Babitsin.

Ymmärtänette varmaan että Hartolasta on jäänyt paremmat muistot.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin Vastaus kommenttiin #29

"Jukeboxin raunioista nousee Jimi Hendrix ja kysyy pistorasiaa. Heinolassa jyrää..." (Juice Leskinen). Ja toisaalta: "Heinolan valot särehtii, Jaavani bensaa märehtii..." (Sleepy Sleepers)

Seppo Hildén Vastaus kommenttiin #49

Juicesta ja matkustelusta tulee vielä mieleen kesä 1977 kun lähdettiin kaveriporukalla kiertämään isoveljen ja sen kaverin puoliksi ostamalla vuoden 1960 vanhalla mersun linja-autolla Eurooppaa.

Münchenissä laitettiin auto katuparkkiin ja ryyppäiltiin ja soiteltiin sieltä ostamallani kasettimankalla illalla aika kovalla Juicen "Keskitysleirin Ruokavalio"-lp:tä. Eikös joku kadunvarren asukas soittanut poliisit paikalle metelin takia. Poliisit tuli bussin sisälle sanomaan että musiikki pienemmälle ja kyselivät tiukkana passeja nähtäväksi. Vaikka en ollutkaan porukan selvin sillä hetkellä niin hoidin puhehommat kun olin ainut porukasta joka oli lukenut lukiossa lyhyen saksan. Poliisit kun näkivät Suomen passit niin suhtutuminen muuttui oitis kohteliaaksi. Aseveljet muistetaan, heh.

Onneksi ne eivät osanneet suomea eikä siis ymmärtäneet kasettimankasta kuulunutta tätäkään biisiä
http://www.youtube.com/watch?v=J8yc81whbd0
t

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield
Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Jämsä, sen metsien siimeksessä sijaitsee hirsimökkini.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Facebookin puolella yksi tuttu mainitsi mainion Kööpenhaminan, jossa on aivat erityisen hauskaa kehitysvammaisen kanssa, Samoin facebookissa USA:n eteläisimmässä pisteessä sijaitseva Kew West (Florida) taitaa olla suosittu kaikkine erikoiksuuksneen. Paljon kaikenlaiisa pervoja ja Hemingwayn kotimuseo yms.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Myös Google on monipuolinen ja vaivaton. Kun sen avulla pistäytyy vaikka Luganossa, tuntee todella olleensa sekä Välimeren tuntumassa että Alpeilla. Netti voi paitsi herättää kaukokaipuun, myös tyydyttää sen.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Ja hyvä historiallinen romaani vie meidät kaupunkeihin, joita ei ole edes ollut vuosisatoihin tai -tuhansiin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Mikä on kirjallinen muinaiskaupunkisuosikkisi?

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Tahtoisin takaisin Hobittilandiaan ja nauttisin koivumahlaa.
Rauma ja Naantali ja muumit. Ei tahdo suurkaupunkeihin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Rauma on todellinen helmi, kävin siellä vanhassa kaupungissa asuvien vanhojen ystävieni luona alkukesästä. Täytyy mennä paremmalla ajalla ensi keväänä, että pääsee tunnelmaan kiinni. Tykkään oleilla hienoissa paikoissa, eikä vain käväistä.
Kaikki suurkaupungit muistuttavat suurelta osaltaan toisiaan.
Paitsi Tbilisi.
New Yorkissa, Shanghaissa ja Tokiossa luultavasti ahdistuisin.
Istanbulissa kuitenkin haluaisin käydä, Menisin käymään Pamukin museossa.

Harri Räsänen

Oma pääkaupunkimme Helsinki on suosikkini.
Helsinki on kaunis, puhdas ja hyvin toimiva. Merellinen sijainti, Suomenlinna, Esplanadit, Stadion, keskuspuisto, Mannerheimintie.
Pitkänsillan itäpuolelta löytyy toisenlainen Helsinki. Hakaniemen tori ja kauppahallit. Kallion kapakat.
On teattereita, kirjastoja, urheilua ja tapahtumia.
On museoita, piakkoin jopa Guggenheim. :D:D

Helsinkiin voi tutustua nyt Folke Westin seurassa kiertoajelulla.

http://www.youtube.com/watch?v=XmJFEmN26uo

Ps. Minä olen vakavissani, Helsinki on hieno kaupunki.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Ajattelin toki Helsinkiäkin listoilleni, mutta kotikaupunki on jotenkin eri asia. Siis on se ihana oikeasti vai onko se rakas, kun se on kotikaupunki? Vai sekä että?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Helsinkihän on kaikista rakkain ja tutuin. Siksi sitä ei edes tullut listalle. Ajatus meni heti maailmalle kohteisiin, joilla on ollut merkitystä. Helsinki on henki ja elämä. Paikka, jonne on aina hyvä palata.
Ensi kerta Wienissä 1980-luvull herätti näkemään Helsingin rakennusten kauneuden, yksityiskohdat, joihin en aiemmin ollut kiinnittänyt huomiota.
Silmät ja muutki aisti avoimena voi kokea aina uutta.
Eilen toki kerjäläiset kaduilla latistivat tunnelmaani. Miksi asioille ei voi tehdä mitään, miksi ihmisten pitää tulla tänne istuskelemaan kylmille kivetyksille ja odottelemaan lanttiamme? Lapsen kanssa kulkiessa oli suru vielä tavallista suurempi.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #30

Olen nuoruudessani asunut yhden lukuvuoden Helsingissä, kuljin ympääriinsä ja katselin kauniita taloja, erityisesti ihailin jugendtaloja ja vieläkin huomaan uusia yksityiskohtia kun valitsen vähän poikkeavia kävelyreittejä.
Sitä minäkin olen ihmetellyt, että tuollaista kerjäämistä ja siihen liittyvää ihmiskauppaa sallitaan viranomaisten taholta. Jos minä menisin polvilleni kerjäämään keskelle Hämeenkatua, kyllä äkkiä korjattaisiin pois ihmisten jaloista.

Harri Räsänen

Kotikaupungin kohdalla taitaa olla niin, että täytyy muuttaa jonnekin muualle nähdäkseen mikä siinä kotikaupungissa oikeesti oli hyvää ja mikä mätti.
On mentävä kauas nähdäkseen lähelle.

Kaupunkeihin voi ihastua mutta asuminen onkin sitten jo toinen juttu.

Minun kaupunkejani Suomen ulkopuolella ovat Berliini, Tallinna, Hampuri ja Budapest.
Berliini vai Hampuri? Vaikea valinta.
Ikirokkari Udo Lindenberg on valintansa tehnyt. Hän asuu Hampurissa hotellissa nimeltään Atlantic. On asunut jo useita vuosia.
Udo laulaa tässä yhdessä Jan Delayn kanssa laulun "Reeperbahn".
Taiteilijat kertovat liikkuneensa kaikenlaisissa kaupungeissa pitkin maailmaa mutta lopulta kuitenkin kaipaavansa Hampuriin ja Reeperbahnille.

http://www.youtube.com/watch?v=M-RTO_Omcpw

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #33

On mielenkiintoista miten voi paikkoihin kiintyä. Asuin Vantaalla seitsemän vuotta. Kun muutin takaisin Helsinkiin itkin kotikatua kulkiessani. Siinä tunteessa oli jotain, mille ei löytynyt sanoja. Se ei voinut olla pelkkä tuttuus. Moni on silti vaihtanut elämänsä aikana monestikin maata ja kaupunkia.
Näillä asuinseuduillani asui vielä lapsuudessani USA:sta tulleita paluumuuttajia. He olivat asettuneet aloilleen. Eräs perhe oli rakentanut valtavan omakotitalon. Vasta hiljattain ýmmärsin, että se oli amerikkalaiseen tyyliin tehty upeine puutarhoineen (taloa ei enää ole, sääli). Talossa asui vuokralla myös USA:sta muuttanut pariskunta. He puhuivat kaipuusta, joka on niin siellä Suomeen kuin täällä Amerkikkaan.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Kotomaan kaupungeista: Kristiinankaupunki, Rovaniemi, Joensuu, Oulu, Vaasa. Helsinki on melkoinen syrjäkylä, mutta Kaivopuiston eteläranta on upea!

Terveisin,
Stevedoringin ja Åkermanin entinen satamajätkä

http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/58698-satam...

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Minä kyllä aattelin jotain muita kuin kotomaan kaupunkeja, mutta jos niihin mennään niin neljän kärkijono on tämä: Helsinki, Pori, Tampere ja Turku. Pohjoismaista taas Köpis on ykkönen ja seuraavaksi Oslo.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Kotimaassa Maarianhamina on mainio kesäkaupunki, varsinkin vanhalle purjehduksen harrastajalle. Merellinen kesäkaupunki, joka ei ole ole oikein kotomaata, mutta ei ulkomaatakaan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Marianhaminassa olen käynyt muutaman kerran. Kakarana kerran moottoriveneellä. Purjehtimisessä on hienoa kun ei kuulu kun veden loisketta ja purjeiden pauketta, mutta en ole päässyt harrastamaan ja luulen että siinä olisi liikaa touhuamista minun laiskalle luonnolleni.
Hanko on aina ollut minulle haaveiden kesäkaupunki.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Asuin joskus Kajaanissa ja viihdyin siellä.
Tampereelta meinaan muuttaa, minua hirvittää kauhurakentamisen vimma.
Muutan johonkin muuttotappiokuntaan jossa voi olettaa maisemien pysyvän.
Vaikka eihän siitäkän tiedä mitä nää kuntauudistuskaavailut tuo tullessaan.
Oslossa haluaisin käydä ja mennä vaikka junalla upeiden maisemien läpi.
Olen aina tykännyt norjalaisista.

Markus Ronkainen

No Helsinki on Helsinki. Palautanpa erään Tiede-lehdestä lukemani artikkelin, jossa toimittaja lainaa Fellmania:

"Lännen suuntaan viittasi Fellmanin mielestä myös jatulien katoaminen hiiteen tai helsinkiin. Hiisi tarkoittaa nykyään pirua ja pirunluolaa, mutta muinoin se merkitsi vaarallista naapuria, pelottavaa ulkomaalaista ja paikkaa, jossa tämä asui. Helsinki taas tarkoitti samaa kuin hiisi. Vielä silloin, kun Fellman kokosi tietojaan, pohjoisessa toivotettiin "mene hiiteen" sanomalla "painu helsinkiin"."

http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/mer...

Itse pidän Helsingistä ja sen muutoksista viimeisen 15 v. aikana, kuinka ranta on avautunut ja pitkät kevyen liikenteen väylät kulkevat rantaa pitkin idästä länteen ja päinvastoin. Hyviä ruokapaikkoja on tullut runsaasti. Samalla kaupunki on tavallistunut ja kokenut kulturellisen invaasion, vastaa tulee savolaista, karjalaista, hämäläistä, rantaruotsalaista, lappilaista ja lappalaista ynnä koko maailman kirjo. Me he bra så.

Muun maailman kgit toisella kertaa.

Käyttäjän HaMi kuva
Hannu Rautomäki

Sellaisessa viinitasavallan kaupungissa kuin Kishinev/Chișinău tuli ammoin asusteltua.
Jano ei päässyt yllättämään, kun kaduilla oli kolikkoautomaatteja, joista sai ehtaa punaviiniä samasta pestävästä juomalasista. Häissäkin tuli oltua, ja ne kestivät yleensä vajaan viikon verran, tai niin kauan, kuin hääväki kesti jatkuvaa viinin ja pontikan juontia.
Maaseudulla oli silminkantamattomiin kumpuilevia viinirypäleviljelmiä, ja jossain horisontissa kumpujen välissä kuulemma ohjussiiloja, kun miliisi tuppasi aina viemään kamerat.
Missä vain kaupunkilähiössäkin oli maapläntti, siinä kasvoi viinirypäleitä, ja jokaisessa talossa tonni pari omaa luomuviiniä vaikka ostorypäleistä.
Sattumalta törmäsin YLE:n toimittajien retkueeseen, ja heidän kanssaan tuli istuttua iltaa.
Ihmettelivät, elänkö infoumpiossa? Lupasivat tilata minulle lehden, ja niin alkoikin tulemaan noin kuukauden ikäisiä Tiedonantajia.
Ehkä en osaa kummemin kaivata koko kaupunkia, kun muistikuvatkin ovat jollain tapaa hataria.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Samanlainen muistikuva minulla on 1970-luvun Egerista. Sanoivat vielä, että juo nyt "Egri Leanko"-viiniä (Egerin tyttö), kun tuo Egri Bikaver (Egerin häränverta) on huonompaa ja tarkoitettu vain vientiin..

Käyttäjän kristiinailmarinen kuva
Kristiina Kreisler

Positiivinen yllätys oli Washington.

Olin siellä vuosi sitten ennen joulua. Syy matkaan oli lentokone, Boeing 747-800.

En odottanut itse kaupungilta muuta kuin nähdä isoja rakennuksia ja Obaman kodin. Mutta kaupungin ilmapiiri yllätti. Se oli pehmeä ja miellyttävä - kuin pumpulissa olisi ollut.

Tuntui, että autotkin ajoivat pehmeästi ja hiljaa. Ei ollut mm. kovaa ja kylmää kiireen tuntua, mikä usein mielestäni on tuttua kotikaupungissani Helsingissä.

Muistan miellyttävän tunteen ja voisinkin matkustaa sinne uudestaan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Miten Berliinissä tulee toimeen ilman kielitaitoa?
Olen ohikulkumatkalla joskus käynyt Amsterdamissa, mutta minulle ei avautunut mikä siinä kaupungissa on niin hienoa.
Roomaan olen joka kevät menossa mutta käymättä on vieläkin.
Italiassa kommunikaatio toimii vaikka ei kieltä osaakaan.
Jotkut ystäväni on myös kehunneet Lissabonia.
Sukulaiseni ovat asuneet Buenos Airesissa, Caracasissa, New Yorkissa,
mutta ei ole tullut käytyä Atlantin toisella puolella.
Ei Myös Barcelonassa, jossa serkkuni asui kymmeniä vuosia.
Virossa minulle Tarto on ollut elämys ja tutustuin siellä tanssiporukkaan jonka ansiosta vietin iltaa fantastisessa ravintolassa, johon kokoontui porukkaa kaikista ikäluokista.
Suomen kansainvälisistä kaupungeista pitäisin Turkua hauskempana kuin Helsinkiä, jossa ihmiset ovat aika tylyjä ja mennä vipottavat kiireisinä ainakin keskustassa. Turun kauppatori on ylivetofoorumi.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Suomen kansainvälisistä kaupungeista pitäisin Turkua hauskempana kuin Helsinkiä"

Sinulla on tuo huumorintaju ...

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Aivan, niinhän meillä turkulaisilla on.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Saksalaiset osaavat hyvin englantia joka paikassa, joten siellä ei sen puoleen ongelmia tule. Vain illalla kapakassa jos haluaa seurustella myös vanhojen sulkahattuisten kanssa, niin olisi hyvä osata saksaa.

Amsterdamissa on hauska iltaelämä, jossa aina riittää ihmettelemistä ja onhan se kaupunkinakin varsin kaunis ja kävellen hyvin hallittavissa.
Barcelona taas on aina käynnin väärtti, varsinkin arkkitehtuuri on sanoinkuvaamaton hienoa lähinnä Gaudin ansiosta.
Lompakko vain on kokoajan vaarassa ja meiltä hölmöiltä se vietiin siellä niin vanhaa kikkaa käyttäen, että vieläkin se hävettää. Muutenkin olen ollut oikea varkaiden lemmikkityttö niin monta kertaa, että vasta nyt olen oppinut olemaan vähemmän sinisilmäinen ja pidän rahani muualla kuin laukussa...

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

En aivan varauksetta ylistäisi tuota saksalaisten englannin taitoa. Kadunmiehen tasolla se on heikompaa kuin Suomessa. Kannattaa osata saksaa, jotta Saksasta saa tarpeeksi irti.

Yleensä jos puhutaan missä on kiva käydä, niin se riippuu aika paljon siitä meneekö yksin, kaksin vai jossain tietyssä seurueessa. Esimerkiksi Barcelona on espanjalaiseksi kaupungiksi epätyypillisen hillitty ja porvarillinen, jotta sieltä löytäisi Gaudin arkitehtuurin lisäksi yksin mennessä kovin paljon tekemistä. Amsterdamissa ei tarvitse kuin istua kanaalin varrella ja nauttia ympärillä vellovasta performanssista. Sieltä ei hippiaika jostain syystä loppunut koskaan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #50

Mieluiten matkustan yksin, mutta majoittuminen tulee kalliimaksi kuin seurassa. Seuramatkoillakin menen omille retkilleni.
En minä ole Saksassa ollut kuin ohikulkumatkalla, mitään englannin kielen taitoa en huomannut.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #53

Tyttäreni tuli viikko sitten Berliinistä ja kehui kuinka hyvin siellä kaikki puhuivat englantia, niin ravintoloissa kuin kaupoissakin. Jo viidessä vuodessa kielitaito on parantunut huimaa vauhtia myöskin Virossa, jossa ei ennen juuri osattu muita vieraita kieliä kuin vähän venättä ja suomea. Jo nyt on toisin, suomea eivät enää puhu kuin vanhat ihmiset ja nuoret vain englantia.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #68

Kai turisteja palvelevat opettelevat englantia. Kaupoissa ja ravintoloissa pärjään ilmankin kielitaitoa.
Matkoilla on kiva seurustella paikallisten ihmisten kanssa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minulta ei ole ikinä ulkomailla viety lompsa. Vaikka jotkut bongasivat suurta lompsaani Tarton torilla. Pidän visusti laukkua kiinni. Sensijaan se suuri lompsa varastettiin täällä kotikaupungissa valvontkameroiden edessä kun olin kirjoittamassa tietokoneella. Ja viime keväänä vietiin koko käsilaukku.
Poikani ryöstettiin Riiassa autosta hyökkänneen rosvojoukon toimesta, joutui kuristusotteessa pelkäämään hengenlähtöä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Vaikkapa Pariisiin ja Wieniin milloin vaan, mutta tähtäimessä on Pietarin museot eikä matkakaan ole pitkä.

Las Vegasiin en menisi suin surminkaan, olin siellä messuilla eikä tylsempää kaupunkia ole ellei pelaamaan mene.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Mun mielestä Las Vegas oli tosi hauska paikka - kerran käytynä. En sinne toista kertaa haluaisi mennä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Saattaisi ollakin jos saisi itse valita minne menee ja milloin, jouduin 40 asteen helteessä tilausbussilla Hoover-padollekin, joka oli kuuma kuin pätsi.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Vegasista jäi käteen parkkisakko. Pari tuntia tuota touhua kyllä riittää.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #70

Ei jäänyt rahaa eikä velkaa: joku messuilla tapaamani lykkäsi viimeisenä iltana pelihallissa käteen pari kolikkoa, joilla pelasin pokerikoneella. Välillä oli pari kipollista kolikoita, mutta mikä laulaen tuli se viheltäen meni, viimeinenkin lantti.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Tutustuin Tarton majatalossa naiseen joka oli kotoisin Las Vegasista. En kysynyt miten sellaisessa paikassa ihminen voi asua.

Minäkin havittelen Pietarin matkasta.
Wienin en niin välittäisi enää mennä, ihmiset ovat kovin kalseita siellä. Parasta Wienissä oli Friedhof ja Steinhof sekä upeat museot. Harmitti kun ei mennyt oopperan piippuhyllylle kuuntelemaan huipputenoria.
Nuorta viiniä tarjoilevissa pikkukapakoissa kukkulalla jossa näköalaa yli kaupungin vietettiin myös elämyksellinen ilta. Ihailin konditorioiden näyteikkunoita. Nekin ylipursuilevia kuten muukin siinä kaupungissa.
Oli hienoa nähdä paikat josta Canetti on kirjoittanut, ja aina on mukavaa tarttua kirjaan jonka tapahtumat sijoittuvat Wieniin.
Pariisiin voisin mennä huhtikuussa. Siellä oli vähän turhan kuumaa kun olin siellä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Wienissä olen viihtynyt siksikin että suomalainen ystävättäreni asuu siellä ja kodissa on aina mukavampaa asua kuin hotellissa. Viimeksi en käynyt juuri muualla kuin konsertissa ja Hundertwasserhausin kahvilassa, pelkkä sen talon näkeminen saa hyvälle tuulelle.

Sama vika, helle haittaa. Pariisissa yritin löytää muistaakseni Trocaderon lähellä olevaa museota vanhoine frescoineen, joissa oli kuvattu keskiaikaisen silmin mm. helvetti. Saattaa olla jonkun museon osakin, käynnistäni on niin kauan aikaa etten millään muista. Sinnekin kuitenkin menisin uudelleen, täytyy kääntyä turistitoimiston puoleen.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #52

Minäkin asuin Wienissä ystävättären luona jonka mies oli siellä määräaikaisessa töissä. Hänelle oli vaikeata tottua elämään miehensä siivellä, ja huomautti ihmeissään monta kertaa, että täällä vaan törsätään hänen miehensä rahoilla.
Hotellissa on aika tylsä asua, jos tarvitsen majapaikkaa menen mielummin hostelliin. Katajanokan hostelli on tosi mukava paikka ja Turussakin oli ainakin ennen mainiolla keittiöllä varustettu hostelli vanhassa arvorakennuksessa joen rannalla.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Vegasista tuli mieleen että keskustan ulkopuolella oli omakotitaloja, käyvät todennäköisesti niistä kaupungissa työssä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #54

Uskomatonta, ei kai nyt sentään.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #57

LOL - huomasin kyllä itsekin kuinka älykkäästi olin kirjoittanut, vaan en korjannut.

Missä ne Vegasin porhotkin muuten asuisivat, bussikuski muisti kertoa jokaisen silmäätekevän kohdalla kuinka rikas, hyvä ettei vuosituloja.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Kokekaa joskus Podporozhe eli Syvärinkaupunki, Karjalan ehkä syystäkin unohdettu helmi. Pietarista muutama tunti junalla, jonka vaunuvastaavilla on komeat univormut. Nähtävyys on komea silta, jossa on Stalinin kuva.

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen

Leningradiin en enää ikinä halua, mut Pietarissa vois käydä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Mielellään Leningradin hinnoilla :)

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

70-luvulla interaililla ja kolmesta viikosta kaksi Rotterdamissa, joka oli suuresta satamastaan huolimatta varsin viihtyisä paikka. Se viihtyisyys tuli asukkaista ensisijaisesti ja ulkoiset puitteet vasta toiseksi. Hollantilaiset hallitsevat tuon maagisen viherrakentamisen ja kyllä senaikainen Helsinki jäi jotenkin pahasti jalkoihin vertailussa.

Käyttäjän ilarikiema kuva
Ilari Kiema

Toivottavasti Berliinin senaatti tai Bezirkit korottavat Berliinin kakkosasuntoveroa, kun tällaisella asialla kerran täällä kehuskellaan. Lukekaa lakitekstiä - Se joka pitää Berliinissä kakkosasuntoa yli yhden vuoden, vetäköön kakkosasuntoveroa [toivottavasti ihan pirusti]:

„Gesetz zur Einführung der Zweitwohnungsteuer im Land Berlin (Berliner Zweitwohnungsteuergesetz – BlnZwStG) Vom 19. Dezember 1997 (Nichtamtliche Neufassung; Änderungen ab 01.01.2006 in Rot)

§ 1 Steuergegenstand
Wer im Land Berlin länger als ein Jahr eine Zweitwohnung innehat, unterliegt der Zweitwohnungsteuer.

§ 2 Begriff der Zweitwohnung
(1) Zweitwohnung ist jede Wohnung im Sinne der Absätze 3 und 4, die dem Eigentümer oder Hauptmieter als Nebenwohnung im Sinne des Meldegesetzes vom 26. Februar 1985 (GVBl. S. 507), geändert durch § 45 Abs. 1 des Gesetzes vom 11. Juni 1997 (GVBl. S. 304), dient. Zweitwohnung ist auch jede Wohnung im Sinne der Absätze 3 und 4, die der Eigentümer oder Hauptmieter unmittelbar oder mittelbar einem Dritten entgeltlich oder unentgeltlich auf Dauer überlässt und die diesem als Nebenwohnung im Sinne des Meldegesetzes dient.“

Ei ole tarkoitus, että rikkaat ulkomaiset keinottelijat pitävät asuntoja enimmän vuotta tyhjillään. Yksi Berliinin monista hyvistä puolista on aktiivinen kansalaisyhteiskunta, joka järjestää esimerkiksi asuntopolitiikkaan puuttuvia mielenilmauksia ja aktioita.

Toisaalta Hampurissa jäämassat kohta taas vyöryvät Elbellä ja Timo pitää vieressä rockbaariaan aamuun – Täällähän me ollaan, tänne voi palata. FC St. Pauli pelaa jälleen 2. Bundesliigassa, mutta se urheilullinen menestys ei ole tässä tapauksessa kaikista keskeisintä

Käyttäjän HannuHillo kuva
Hannu Hillo

Olimme vaimon kanssa pari vuotta sitten Berliinissä juuri joulun välipäivinä ja pidimme monistakin asioista. Aiemmin olin käynyt siellä parina pääsiäisenä moottorivenekilpailemassa, mutta silloin ei oikein vielä kaupunkiin tutustunut. Heti käyntimme jälkeen meille selvisi, että kaupungissa oli vielä Guggenheim-museokin, mutta turistioppaissa sitä ei mainittu mitenkään. Ilmeisesti sitä ei Guggenheim-säätiö mitenkään tukenut.
Eräs mainitsematta jäänyt kaupunki, joka kannattaa mainita, on Varsova. Siitä on kokemusta 35 vuoden ajalta ja nykyään se on varsin laadukas ja kohtuuhintainen. Kuluneen lokakuun käynnillä olin unohtanut kamerani ravintolan tuolille. Se oli henkilökunnan toimesta otettu talteen ja sain sen hakiessani takaisin, mikä kertoo jotain moraalista.
Sao Paulossa olen ainoan kerran missään kokenut pimeän aikana bussin ikkunasta katsoessani, että tuonne en menisi edes kirkkaalla päivänvalolla selvin päin. Ja paikka oli vain kivenheiton päästä kaupungin korkeimmasta rakennuksesta. Sao Paulossa on muuten kielletty kaikki muut valomainokset, paitsi hotellien nimikyltit.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Sattuipa Sao Paulossa: Oltiin saatu hotellin respatytöltä Pascha-nimisen yökerhon osoite. Alkuillan suht turvallisena pidettyä baarizonea samoiltuamme otimme taksin ja tyrkkäsimme yhteisen kielen puutteessa kuskille osoitelapun. Si, si, hän nyökytteli.

Mittari lähti liikkeelle ja ponkaisi tuotapikaa highwaylle. Ihmettelin vähän, mutta ajattelin että oikoo varmaan keskustan ruuhkia. Meni minuutti jos toinenkin ja jättimäisen kaupungin valot senkun loittonivat. Kyselin hieman huolissani kaverilta takapenkillä, että minneköhän ollaan menossa, voiko semmonen kerho tämmösessä suunnassa olla.

Aika ja matka kului vaan ja huoli lisääntyi kilometri kilometriltä. Kuskille ei voinut puhua, eikä highwayllä tehnyt mieli ryttyillä.

Aikanaan auto sukelsi rampilta alas ja saavuimme hiljaiselle öiselle alueelle, jossa viemäreistä leijaili aavemainen savu, eikä missään näkynyt ristin sielua. Vain tylyjä muureja ja päättelin kyseessä olevan varastoalueen, joka sykkisi elämää päivisin, mutta miten niin nyt.

Huoli nousi vaihtoehtoja kelatessa melkein pakokauhuna pintaan ja ärisin takapenkin suuntaan, että mitä hei ihan tosi nyt pitää tehdä. Ei varmana olla menossa ainakaan mihinkään yökerhoon. Mielessä kelasi jos jonkinmoista toimintamallia. Voiko liikkuvan auton kuskin kimppuun käydä? Silloinkin, kun hän on hyväntuulisen- ja tahtoisen oloinen, muttei kyllä ajele niinkuin haluamme? Viittelöin lopulta hermostuksissani vahvalla elekielellä, että nyt SEIS.

Suhari stoppasi kadun varteen ja alettiin tutkia osoitelappua. Levittelin käsiäni verraten niiden ja lapun sanomaa ympäristöön ja puistelin päätäni. Mies oli hyväntuulisena vaan että si si, ja viittelöi eteenpäin. Ei auttanut kuin antaa mennä, vaikka olin varma että rahat ainakin menee. Toivottavasti henki edes säästyy. Olin aivan varma, että kohta tuijotellaan kiväärin piippuihin.

Nopsaan pysähdyksen jälkeen käännyimme kuitenkin raitille, jossa hitto vie vaan lopulta luki lappuun kirjattu kadunnimi. Olin aivan ymmälläni. Mitä tämä voi olla.

Pätkä vielä ja kuski pysäytti matkan viimeisen muurin kohdalle, johon oli maalattu sana "Pascha". Ja muutama muu sana, joista ymmärsin että meidät oli tuotu Pascha-nimiselle hedelmävarastolle.

Hotellitytön pirulainen.

Palasimme lähtöruutuun ja kohta takaisin hotellille. Olo oli huojentunut, mutta juhlat oli myös vähän juhlittu ja selviytymisen kunniaksi oli juhlallisinta käydä maaten. Elossa, lompakkoineen.

Sao Paulo on muuten ainoa kuluttajatutkimusten nimissä käymäni kaupunki, jossa ihmisten käyttäytymistä ohjaa se, että jos ei heitä ole vielä ryöstetty, he olettavat niin käyvän ennemmin tai myöhemmin. Tämän tiesin jo ennen jännittävää retkeämme ja tutisihan se puntissa.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Kyllä se lempparikaupunkini taitaa olla Berliini. Asuin siellä tovin muutama vuosi sitten eikä paljoakaan ollut valittamista.

Los Angelesiin en enää haluaisi mennä, matkatoverieni kanssa 1980-luvulla nimesimme sen maailman perseenreiäksi.

Jotenkin näiden isojen kaupunkien hengen tunnistaa. LA:ssa oli jatkuva pelon ja ahdistuksen ilmapiiri - luultavasti myös ihan aiheesta, sillä ainakin siihen aikaan (1983) siellä tapettiin 6 ihmistä päivässä, mutta telkkarissa lohduteltiin että neljä näistä perustui tuttavuuteen ja VAIN kaksi uhria oli keitä sattui. "Joten sinä 20-30 -vuotias musta nainen, joka kävelet pimeän aikaan puistoalueella - watch out..." kuului uutisankkurin loppukevennys.

New York on hengeltään aivan toisenlainen, kuin eri maailamsta. Berliinissä, Havannassa tai Ljubljanassa taas minkäänlaista aggressiota ei tunne, mihinkään vuorokaudenaikaan.

Helsinki tai Tukholma ovat näitä merkittävästi levottomampisieluisia olemukseltaan.

Marno Aro

Parasta kaupunkimatkailua minulle:
Amsterdamissa haahuilu, harvoja paikkoja missä tätä lajia voi tosissaan harrastaa. Yleinen ilmapiiri. Jos ei örvelö-britit innosta, niin unohda RedLight ja valitse Jordaan.

Köpiksen Tivoli on tämän planeetan paras huvipuisto, etenkin aikuisille. Boonuksena Nyhavnissa nautittu sillivoileipä ja iso bisse.

Rooman Trastevere. Kylätunnelma, trattoriat ja happy-hour Mohito 5 eur.

Bangkokin resorthotellit. Yhdistelmä parasta kaupunki- ja resorttilomaa. Katukeittiöt, wow. Valitse hotellin sijainti tarkasti, joko joen rannalta tai ilmajunan varrelta.

Hong Kongin yleinen ilmapiiri, haisevasta haineväshopista Lan Kwai Fongin expatbileisiin. Myös Mr. Bondille kelpaisi drinkki Hotel Intercontinentalin lobbybaarissa seuraten kaupungin kuuluisaa valoshowta.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Brasiliassa on kiva katsella ihmisiä. Ne on geneettisesti vaikka minkä näköisiä. Siellä näkee kaikkien maailmankolkkien kaikenlaiset mahdolliset risteymät yhdellä silmäyksellä ja tajuaa, mitä kaikkea ihmisestä saa. Lontoossa on vähän sama juttu, mutta rakennetun habituksen suhteen.

Tokiossa taas tunsin ensimmäistä kertaa olevani tosi eri näköinen kuin muut ja samaa olen kuullut sanottavan afrikkalaisista kaupungeista. Luonnollisesti. Tokiossa ja keskimäärin muissakin Aasian kaupungeissa erilaisuus on turvallisempaa.

Itse olen aina tykännyt kulttuurishokeista. Että vaikka jossain Tokiossa, Honkkarissa tai Pekingissä on negatiiviset puolensa, niin on tavattoman jännittävää, ettei voi edes kuvitella mitä seuraavan kulman takaa löytää ja tajuaako siitä mitään. Etenkin Tokiossa, jossa edes osoitteissa ei ole meikäläisittäin mitään järkeä.

Berliinistä en ole itsekään oikein saanut kiinni ja Wienin kanssakin oli ongelmia, kunnes kävin siellä tarpeeksi monta kertaa. Madrid oli jotenkin syleilevä, sinne ei olisi hassumpi mennä uudestaan, jos ei uusiin paikkoihin pääsisi.

Pohjois-Amerikasta jos saisi valita niin menisin varmaan Portlandiin kehutun ruokaravintola-skenen vuoksi, Vancouveriin koska luulen että se ois mun juttu. Lännen suuret kaupungit on vähän outoja (San Diegoa tosin kehutaan), pienemmät ihan ok. Etelässä kiehtoo Amazonin alue ja Chile, joka on kuin etelän Norja. Siellä on monet ihmisetkin punatukkaisia ja pisamaisia.

Aasiasta haluaisin kokea Shanghain tai jonkun muun kihisevän kasvukeskuksen. Kiinan kaupungistumisen muuttoliikettä on kuvattu ihmisen historian suurimmaksi ja siihen olisi hyvä saada tuntuma. Australiaan voisin mennä, mutta ihan ok sekin jos säilyy tuon tyttären juttuna. Mumbaissa tai Delhissä pitäisi kans käydä, ihan yleissivistyksen vuoksi.

Kaupunkeja olen niin paljon kuitenkin nähnyt, että kaikkein mieluiten menisin jonnekin luontoon. Alaskaan. Indonesiaan. Amazonille. Islantiin. Baffin Islandille.

Mutta Lontoo on kyllä niin sykkivä kaupunki, että siellä aina riittää koettavaa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Haaveilen jostain Kanadan erämaasta.

Käyttäjän PetSu kuva
Petri Suomi

Jos yrittäisi vastata viieiseen kysymykseen, mihin kaupunkiin et menisi toista kertaa. Lisäsisin vielä, että viikonloppureissulle ja sillä tavalla, kuin yritän kuvailla.
Praha. Vanha koulujengi päätti lähteä vuositapaamiseen Prahaan ja minäkin innostuin. Matka ei ollut kalliiksi eikä muodostunutkaan sellaiseksi, vaikka juhlinta yltyi pidemmän kaavan mukaiseksi A-luokan matkaksi.
Piti käydä varmaan puolet tuhansista oluttuvista läpi ja kiskoa puutteellisella kielitaidolla olutta naamaan jokaisessa. Hyvä, että lentokoneeseen ehdittiin ja niin karmee Pattenkirchen jokaisella, että ei koskaan.
Paikka oli varmaan silloinkin aivan samanlainen hieno historiallinen ja näyttävä kaupunki, mutta me siitä mitään nähty. Jokaisella kameroissa mitä ihmeellisempiä kuvia, jotka olisi voineet olla ihan mistä tahansa otettuja. Koko homma karkasi lapasesta jo mennessä.

Tällaiselle reissulle Prahaan en lähde enää uudestaan, vaan olen yrittänyt tehdä sen uudella tavalla. Niitä olutlaseja on pienempiäkin ja niitä ei tarvitse tilata 5 jonoon odottamaan litroittain.

Oli siitä uusintareissusta se etu, että näki aivan uuden Prahan kuin ensimmäisellä kerralla. Valokuvatkin tunnistaa hyvin.

Praha on paikka, jonka koluamiseen ei riitä viikko eikä kaksikaan. Hieno paikka, suosittelen. Mutta, se olut, joita on varmaan satoja merkkejä, saattaa olla salakavalasti lähes 10% Vol. tai sitten vain 2, eikä ne siitä kerro, jos ei muista kysyä.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Prahassahan ei perinteisesti alkoholin volyymiä ole tosiaan noteerattu, vaan tyypittely on perustunut kantavierteeseen. Se voi aiheuttaa sekaannusta kyllä ja etenkin pään.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Ilman muuta Rooma, koska kylmän sodan asenteita sulattavat etelän tuulet uhkaavat yhtä hyvin Timo Soinia kuin muitakin jotka eivät uskalla katsoa eteenpäin.

Soini on nöyränä katolilaisena ilmoittautunut pääministeriehdokkaaksi harjoiteltuaan puolueessaan johtamista rautakuolaimilla, mutta sillä välin Roomaan on valittu paavi joka jakaa köyhille ja halailee vajavaisia!

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

Rooma, Rooma, Rooma.

Lisäksi ihastuin Budapestiin, kun siellä aikoinaan lomailin. Pitäisi ehdottomasti päästä uudelleen. Mutta ei kuitenkaan ihan Rooman tasolle taida yltää.

Lontoosta, Amsterdamista ja Berliinistä tykkään kaikista. Mutta eivät nekään Roomia ole.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Roomaan kyllä pitäisi mennä uudelleen, oli ensimmäinen ulkomaanmatkani suurkaupunkiin ja tuli tehtyä se perusvirhe että ahmittiin ystävättäreni kanssa liikaa. Mentiin tietty junalla Napoliinkin ja käytiin Caprilla Sinisessä luolassa ja katsomassa Munthen huvila meren rannalla.

Taiteestakaan ei jäänyt mieleen juuri muuta kuin Sikstiiniläiskappelin katto - ilman muutahan myös Vatikaanissa käytiin, ikään kuin ei ikinä enää ulkomaille pääsisi.

Ehkä kolikko Fontana di Treviin toimii.

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

Minulle kolikkoniksi toimi, ainakin kerran. Toisellakin matkalla heitin, vakaa aikomus on päästä Roomaan uudelleen. Sen sijaan jäi kaivelemaan, kun Firenzessä en löytänyt sitä sikapatsasta vai mitä lienee, jonka jalkaa täytyy silittää, että pääsee Firenzeen uudelleen...

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #94

Kun olet molemmissa käynyt niin kumpaan menisit uudelleen, Roomaan vai Firenzeen? Minä kun näin jo viikossa Rooman, Colosseumin ja katakombitkin, Trasteveressakin syötiin vaikka tuli siinä ajassa käytyä Caprilla ja Vatikaanissakin :D

= johtuen siitä amerikkalaisesta sight seeingistä en oikein päässyt jyvälle siitä mikä Roomaan vetää uudelleen, Firenze kiinnostaisi.

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen Vastaus kommenttiin #96

Pistitpä pahan. Molempiinhan se pitäisi päästä. Firenzeä näin vain niin hirveän pikaisesti (oli vain retki, ei varsinainen matkan pääkohde), että en oikein päässyt siihen edes kunnolla tutustumaan.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola Vastaus kommenttiin #99

Mun yks kaveripariskunta asui Firenzessä jokusen vuoden ja tykkäsivät kovin. Itse kävin Roomassa joskus 27 vuotta sitten ja olin aika vaikuttunut. Historian siivet havisivat tosi voimakkaasti ja kaupunki tuntui loputtomalta. Ei ole tullut sen koommin käytyä, mutta sinne suostuisin kernahimmin kyllä palaamaan. Saman reissun Firenze ei monta muistijälkeä jättänyt, mutta visiitti tais olla aika lyhyt kans.

Milanokin on käymisen arvoinen kaupunki. Päädyin eräänä vuonna sinne kolmesti. Koskaan ennen en, enkä koskaan sen jälkeen. Ehkä se oli siinä. Tai...olenkin muuten luvannut tuon pojan viedä niille huonekalumessuille, joilla miksei kannata kenen tahansakin käydä.

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen Vastaus kommenttiin #101

Milano on ihan jees. Tosin me lomailtiin siellä kuumimpaan aikaan, joka ei kyllä ollut otollisin ajankohta. Vuokrattiin sitten auto ja ajeltiin Garda-järven ympäri, se oli virkistävää tunkkaisen ja helteisen kaupungin jälkeen. Mutta esim. keväällä tai syksyllä Milano olis vielä mukavampi matkakohde.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #99

Täytynee itse kunkin mennä mutulla niihinkin paikkoihin, joissa on viettänyt vain lyhyen ajan. Mainitsemassasi - etköhän aiemmin maininnut vai muistanko väärin - Budapestissäkin kävin vain koiranäyttelyssä, keskustassa ehdin olla vain muutaman tunnin.

Berliinikin on mainittu, mutta siitäkin on vain kahtiajakoiset tunnelmat; olin viikon silloisessa Itä-Berliinissä, jossa hotellin ruoka oli luokkaa alkuruokana ruskealta kastikkeelta maistuvaa keittoa, pääruokana ruskeaa kastiketta lihanpaloineen, ja kun sitten sieltä sai päivän viisumin Länsi-Berliiniin niin siellä enimmäkseen vain istuttiin ja syötiin. Jotta nykyisestä Berliinistäkään en tiedä mittään.

Kukahan muuten joskus bloggaisi missä ja mitä paikallista herkkua missäkin maassa makunautinnokseen söisi, Jennikö?

Käyttäjän OlliKnuuttila kuva
Olli Knuuttila

Niinkuin Erkki Toivanen sanoi:
a) Joka on kyllästynyt Lontooseen, on kyllästynyt elämään. Siellä on kaikki.
b) Miksi Lontoo? Se on kaupunki, jossa ei ole kitkaa.
Kitkaton kaupunki, jossa on kaikki. Suurkaupunki, jossa kaikki on pientä. Maailma pienoiskoossa. Maailman paras paikka!

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Niin moni tykkää Berliinistä ja toisten mielestä Los Angelesin seutu on paratiisi. Olen käynyt molemmissa pari kertaa, enkä ole kummastakaan saanut mitään otetta.

Olen epäillyt, että en ole käynyt niissä oikealla tavalla. Jollain sellaisella, jolla esim vaihto-oppilaamme Elliot kävi Toijalassa ja kehui sen maasta taivaisiin. Toijalan, wtf. Hän tapasi siellä kavereitaan ja oli ilmeisen hauskaa.

Tai sillä, jolla espanjalaiset kämppävaihdokkimme ajelivat aikoinaan suomalaisia kaupunkeja läpi, ja kun kysyimme mikä miellytti niin Pori. Pori, mitä hittoa. Päättelin, että mikä juttu itse asiassa oli, oli Yyteri ja heidän mieltymyksensä auringonpalvontaan ja erityisesti naturismiin.

Mutta millä tavalla Berliini ja LA pitäisi ottaa, jotta niistä saisi kiinni? Onko avain viihtymiseen se, että kohteesta onnistuu löytämään sen mitä etsii? Niin se varmaan on ja suuret, hieman vaikeasti hahmottuvat kaupungit eivät avaudu, jos ei siellä osaa onkia tismalleen oikein.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

L.A.:ssä riittää katsomista vajaaksi viikoksi, jos käy Hollywoodissa, Universal Studiossa, Malibu Beachillä ja välillä vähän lepää. Ilman autoa ei pitempi oleskelu tai asuminen kyllä onnistu siinä kaupungissa.

Berliini tuntuu nykyään olevan ennen kaikkea nuorten suosiossa. Ilmeisesti yöelämän runsaudesta ja halvoista hinnoista johtuen. Etnisten ravintoloiden kirjo kyllä on kiitettävä. Lisäksi siellä on paljon kapakoita, joissa saa polttaa tupakkaa sisällä (Raucher Kneipe).

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Kyllähän toki L.A.ssakin jotain tyylikästä on kun vähän hakee (esimerkkinä RMS Queen Mary ja Union Passenger Terminal) sen päälle, että seudulla on alkuperäinen Disneyland.
http://www.preservationnation.org/magazine/2012/ja...
https://www.laconservancy.org/locations/union-stat...

Auto kyllä kummasti helpottaa oleskelua.

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän ppauto kuva
Janne Pirinen Vastaus kommenttiin #87

Pakko kertoa anekdootti kaverista, josta tuli menestyvä rockmuusikko 18 vuotiaana. Läksipä bändin pitäessä pientä taukoa kahden viikon matkalle LA:han. Tuli takaisin viikon päästä ja tokaisi: "Vittu, ne ei myyneet kaljaa alle 21 vuotiaille!"

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen Vastaus kommenttiin #90

No mepäs saatiin parempaa palvelua LAX:in Budget-autovuokraamosta. Olimme sinne varanneet puhelimitse jonkun Toyotan rimpulan, jolla meidän piti ajella Kansasiin asti. Kun vuokraamossa vasta tajusivat matkan pituuden, he antoivatkin meille Lincolnin Town Carin. Kyllä sillä kelpasi ajella.
http://en.wikipedia.org/wiki/File:Lincoln_Town_Car...

Koska kuvittelimme, että vuokrakuvio on etukäteen hoidettuna selkeä, valitsimme toimistossa "Budget Express" -tiskin. Henkilökunnan oma-aloitteisen palvelualttiuden takia paperisota veikin aika paljon aikaa, ja silloin jollain valveutuneella amerikkalaisella kuluttajalla jo paloi hihat. "Is this really Budget Express" - tämä salkkumies huuteli sieltä jonon hänniltä. Meitä vielä silloin odotti iloinen yllätys, miltä se sellainen Lincoln Town Car oikein näyttää :-).

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola Vastaus kommenttiin #90

Hauska juttu:) Ne ei taida kaljaa tosin isommin muutenkaan myydä. Ostettiin yhdestä vehreän laakson (ei The Valley) pikku putiikista innoissamme ostoskorillinen erilaisia jänniä oluita ja kun vietiin raskas lasti kassalle, aasialaissyntyinen putiikin pitäjä naureskeli hämmentyneenä että oh boy, oh boy.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #93

Tuosta oluesta ja USA:sta tuli mieleeni, kun olin siellä aiemmin halveeraamassani Memphisissä ja menin sunnuntai-iltapäivänä pienen turistibussin kiertoajelulle, kun ei ollut muutakaan tekemistä, niin eloisa oppaanamme toiminut musta nuori bussikuski jutteli nähtävyyksien välillä niitä näitä mainiten aina välillä, että hänen pitää vielä ehtiä ostamaan patteri Budweiseria, jotta olisi evästä TV:n ääreen illan baseball matsia varten.

No, sitten kun olimme käyneet ne kolme nähtävyyttä (Graceland, Lasten Syöpäsairaala ja Martin Luther Kingin murhapaikka), niin hän pysäytti bussin huoltoasemalle tankkausta varten vielä kertaalleen mainiten, että pitää vielä ehtiä kotimatkalla ostamaan ne kaljat. Turistijoukko koostui muutamista saksalaisista, parista meksikolaisesta, muutamasta jenkistä ja minusta. Me muut jäimme istumaan paikoillemme tankkauksen ajaksi, mutta jenkit nousivat heti ylös ja menivät huoltoaseman kauppaan. Sieltä he tulivat kahden Budweiser patterin kanssa ulos ja antoivat ne bussikuskille, joka kiitteli valkoiset hampaat välkkyen.

Tilannetaju oli siis amerikkalaisilla paremmin hallussa.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #95

Ällös kirjoita USA:sta ja oluesta: bussimatkalla Hoover-padolle istui vieressä "alkuasuakas" joka joi jotain Rud beeriä, vai olisiko ollut root. Kamala haju :(

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola Vastaus kommenttiin #97

Root beerillä ei ole mitään tekemistä oluen kanssa. Enemmän jonkun suuveden. En pysty juomaan sitä kokonaista tölkkiä minäkään, vaikka jokaisella jenkkireissulla yritän.

Mut jenkeillä on tosiaan sisäänrakennettu taju siitä, kuka heidän almuillaan elää. Iso osa palveluammattilaisista elää minimipalkalla ja loppu rakentuu tipseistä. Näköjään bussikuskikin. Meitä oli kerran liuta eurooppalaisia calabasaslaisen hotellin baarissa yöhön kurottamassa ja linjasimme kotomaiseen tapaan, että ei kai tässä nyt ihan jokaisesta juomasta tartte tarjoilijaa avustaa. Siitäkös närästys nousi. Meitä ripitettiin tiskin molemmilta puolilta juuri tuosta, että "he eivät juri muuta palkkaa saa". Pakko se sitten oli uskoa.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Niin mä olen vähän kuvitellutkin, että Berliinin kanssa pärjäisi, kun integroituisi sen vapaaseen, taiteelliseen ja tulevaisuudenuskoisen yritteliääseen yhteisöön ja antaisi palaa. Ei paluuta-meiningillä. Taiteilijakapakat, klubiskenet, älyllisyyttä tapailevat pöhnä & pöllyiset keskustelut ja hillitön bilettäminen.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Entä jos ei välitä kapakoista, olisiko mitään kivaa.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola Vastaus kommenttiin #105

En tiedä. Olin siellä perheen kanssa, mutta enpä tiedä. Ehkä se "korkeakulttuuri" sitten.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #107

Olisi siellä varmaan historian havinaa ja kun on niin paljon lukenut siitä kuvauksia.

Käyttäjän ppauto kuva
Janne Pirinen

Äitiliini oli kolmattakymmentä vuotta merillä ja tutustui aikalailla useisiin kaupunkeihin. Ykkönen oli Buenos Aires, kakkonen Lissabon.

Isselläin edessä Joulu kaverin kakkoskämpällä Tallinnassa. Kiva kaupunki sekin.

Omat ykköskaupungit
1. Savonlinna heinäkuussa - Eurooppa Suomessa.
2. Pietari - Upea metro, Helsinki potenssiin x

Tylympi mesta taas on Kohtla-Järve. Sinnekin haluan tosin uudelleen.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

LA:ssa ahistaa selkeään kaupunkirakenteeseen tottunutta se, ettei löydä keskustaa vaan sekalaisen joukon alueita, joita pitää autoilla. Voi ne aika viehkojakin olla, kuten joku Pasadena tai Malibu. Silti ne jää jotenkin vajaiksi äkkiseltään. Pitäisi varmaan päästä perehtymään paikallisten seurassa.

Hollywoodissa on omat sädekehänsä, elokuvista tutut paikat jotka on kiva nähdä kyllä ja Universal Studiot tietty syventäisivät leffahenkeä. Vähän harmittaakin etten ole sinne ehtinyt.

Jännä muuten miten rikollisena kaupunkina LA on tunnettu, samalla kun sen esikaupunki (tms) Calabasas taas mainitaan Yhdysvaltain vähärikoksisimpana kuntana. Niissäkö se amerikkalainen unelma on?

Olen toisinaan miettinyt, että avautuuko LA todella vasta kun olet jossain "piireissä".

astrid mustonen

En ole ikinä ollut "usafani".
Menneen heinäkuun jälkeen olen ollut kiinnostunut Detroitista. Olen ajatellut Amerikkaa eri lailla. Luen the Detroit Newsiä. (sanakirjan ja mielikuvituksen avulla!)

Olen hengaillut Detroitin kaduilla netin avulla. Olen katsellut kuvia ja yrittänyt kääntää tekstejä ja saada selvää jutuistaan. Katsellut videoklippejä ja muuta säätöä tubista, ihastunut Eminemiin.

Haluaisin joskus tehdä vapaaehtoistyötä siellä (tavallinen työ lienee mahdotonta vaikka oman alan työpaikkojakin siellä näkyi olevan).

Nähdä "Napoli" ja kuolla! Tai jotain muuta vastaavaa, haluaisin käydä Detroitissa ennen kuin olen liian vanha ja raihnainen matkustamaan.

Minua liikuttaa ihmiset siellä ja tiedän että kaupunki nousee ja kaikki voivat olla mukana. Näen asian maailmanlaajuisena niin hullua kuin se onkin.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Detroitkin vois olla mielenkiintoinen juu. Päinvastaisena selviytymiskamppailuna Kiina-ilmiölle. Pitäis mennä Detroitiin miettimään teollistumisen historiaa ja ottaa sieltä lento Shanghaihin tai johonkin -zhouista ja olla mukana historian siivillä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Detroitiin voisi lähettää erinäiset politiikot opintomatkalle tutustumaan liberalistisen markkinatalouden tulevaisuusnäkymiin.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset