*

Niklas Herlin

Mökkihuumoria - katso myös video

 

Kesämökki on ihmeellinen suomalainen instituutio. On vaikea arvioida, kuinka suuri kesämökin vaikutus on suomalaiseen kulttuuriin, mutta suuri kuitenkin.

Kesämökeillä on tapahtumapaikkana ihan oma asemansa suomalaisessa taiteessa. Moni meistä on lukenut mökille sijoittuvan kirjan. Se voi olla hauskaa laatukaunokirjallisuutta tai romanttista hömppää. Seksiä. Myös perhetragedia. Murhamysteeriä varten suomalainen mökki on valmis ympäristö: rajattu määrä epäiltyjä, suhteita ja sukulaisuuksia, kaikille omalla tavallaan outo ympäristö, kukaan ei oikeastaan ole kotona...

Erodraamoja mökille sijoittuu kirjallisuudessa tietenkin, ja muitakin perhetragedioita. Kirjojen lisäksi suomalaiset elokuvat ja tv-sarjat, komediat ja tragediat, sijoittuvat tämän tästä suomalaiselle mökille. Populäärimusiikissa on mökkigenreä. Onko suomalaisessa klassisessa musiikissa? Ei ihan yhdeltä istumalta tule mieleen, mutta todennäköisesti on.

Toimittaja-aikani Ilta-Sanomista yli kymmenen vuoden takaa palautuu mieleen joka kevät, ja pysyy mielessä koko kesän. Mökin kevätremontti, halvimmat mökit, kalleimmat mökit, grillimakkaratestit, mökki-extrat, itikat ja punkit, kasvimaat, kauheimmat mökkinaapurimuistot, hirveimmät mökkivieraat (tulivat, söivät viikon meidän ruokaa ja jättivät kahvipaketin...). Jollei niitä joka vuosi luettaisi, ei niitä joka vuosi tehtäisikään.

Joskus luulisi, että kirjallisuuteen ja elokuvaan/televioon olisi tehty jo kaikki mahdollinen suomalaisesta mökkeilystä. Perehdyin suomalaisen lyhytelokuvakilpailun Uneton48 satoon varsin hyvin keväällä. Kyseessä on suomalaisten ns. independent tuotantoyhtiöiden kilpailu, jossa tehdään lyhytelokuva 48 tunnissa (lisää aiheesta: http://niklasherlin.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/169925-uneton48-ku...).

Näin myös Negatiivinen Ioni -nimisen ryhmän pätkän Naapurin paluu. Eikä voi mitään, nauratti ihan sutena, vaikka luulin jo nauraneeni kaikki mökkivitsit. Mutta mökkihuumori jaksaa naurattaa. Katso video, jos uskallat. http://m..

Mikä näissä oikeastaan on hauskaa tai surullista, jännittävää tai romanttista? Miksi mökkiaiheesta voi tehdä kirjoja, juttuja tai vaikka pienoiselokuvia uudelleen ja uudelleen? Ehkä siksi, ettei mikään muu kerro suomalaisille suomalaisista yhtä kollektiivisesti. Ilosta, onnesta, surusta, haaveesta, odotuksesta, pettymisestä, rakastumisesta. Suomalaisuus on kliseisesti sanottuna karhean kaunista.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Huh. Video kärjistää mökkielämän tavalla, joka saa minut ottamaan asiaan yhä enemmän etäisyyttä. Mökkiin satsatuilla resursseilla saa aika paljon vastinetta vapaa-ajakseen esimerkiksi lomailemalla kaupunkiympäristöissä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tuolle videon mökille ei tule ikävä. Siitä tuli mieleen Pohjois-Karjalassa tuttavien mökillä vietetty viikonloppu. Luulin,että olimme kaukana kaikesta, kun moottorisaha yks kaks pärähti käyntiin. Ärsytti odottamaton ääni.
Naapuri tapaa parturoida päivän nurmikkoa mökillään ja lähtee sitten pois. Onneksi on sen verran kaukana, että ei muutoin herätä ärtymystä. Syksyllä sitten pauhaa lehtipuhallin. No jokainen nauttii olemisesta tavallaan, eikä vain Suomessa. Vähän samanlaista huomaan olevan Ruotissakin. Ja Venäjälläkin ovat nuo datsat, jotka ovat varsinaisian työmaita tai ehkä eivät niinkään enää nuoremmalle polvelle kuin vanhemmalle.
Omituista mökkikulttuuria ei Keski-tai Etelä-Euroopasta löydy.

Oli tuo video hiukan surullinenkin ja hiukkasen komiikkaakin siinä oli, niukasti tosin.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Tuollaistahan tuo on... Minua kyllä tuo video nauratti jo kun sen ensi kerran näin. Mutta mökkikomiikka onkin aika surullista, yleensäkin siihen liittyy se, että joku asia menee pieleen.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Paitsi noissa hauskoissa kotivideoissa tai ehkä sittenkin nauramme herkimmin toisten vahingoille vaikka itseäkin sattuisi se nähty.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Yöllä tulivat mieleen karavaanarit. Niistä voi enemmän repiä huumoria ja niitähän on kaikkialla.

Käyttäjän Pirjo-MaaritLiflnder kuva
Pirjo-Maarit Lifländer

Lapsena olin aina serkkujeni kanssa saaressa Parikkalassa, kesämökillä, sinne ei päässyt kuin veneellä, joten eipä tullut koskaan kutsumattomia vieraita. Lähinnä muistan tätini leipomat munkit, jotka tekivät nopeasti kauppansa. Ja itsekin me penskat niitä munkkeja rasvassa paistettiin.

Kerättiin myös niittykukkasia ja keitettiin ne kattilassa nuotiossa, ja pullotettiin vesi pieniin pulloihin. Tarkoitus oli valmistaa hajuvettä, eri asia sitten mitä mieltä kukakin oli ns tuoksusta.

Saimaan rannalla oli kuitenkin mukava uida, kalastella ja soudella. Mökillä oli kyllä aika hauskaa, vaikka murrosiän jälkeen sinne ei kukaan meistä enää kaivannut. Olimme siellä mökillä aina tuntemattomia aikoja, meitä oli kaksi poikaa ja kolme tyttöä pienessä mökissä, jossa oli sauna.
Aurinkoista kesää kaikille!

Hannu Tanskanen

Sanon kuin Lenita, mökille minua ei saa villihevosella vetämälläkään ...

Kaupunki on inhimillisen kulttuurin korkein saavutus. Synnyin maalla, mutta läksin kaupunkiiin heti kun tajusin mikä häpeä se oli.

Kesäistä stadia parempaa ei ole.

Täällä landella asuen sinne vain pääsee niin harvoin ...

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Maaseudussa parasta on puucee, jossa oikeaoppinen asioitsija istuu ovi auki. Vehreä kesämaisema silmien edessä, varmuuden vuoksi iltapäivälehti käden ulottuvilla - ei pyyhkimistä, vaan lueskelua varten. Ampiaiset ovat toki asettuneet taloksi katonharjaan, mutta kun minä en häiritse niitä, jättävät nekin minut rauhaan. Muutaman puhelun olen istunnolta soittanut, tosin huolehtien tarkasti siitä, ettei ähkiminen kavalla minua itse teosta.

Ja varsinkin Hannua haluan muistuttaa, että kompostoivan ulkovessan käyttö torjuu ilmastonmuutosta niin, että lopulta koko maailma pelastuu.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Semmonen video sitten
Hyvin summaa kyllä

Pieni eriävä mielipide kylläkin

Myönnän että minulla on tuuria kuin Turhapurolla konsanaan
Appiukon mökki on kunnon vanhan koulukunnan mesta nasta

Ei sähköä, ei mitään extraa
Grilli, sauna, järvi jne

Keskellä ei mitään mutta ei pahan ajomatkan päässä
Ei häiriöitä enkä itsekään häiritse siellä ketään

Kukaan ei katso pahasti vaikka miten toilailis

Minä kun taas olen betonin keskellä kasvanut
Aina asunut tiiviisti keskellä asfalttia
Kyllä kaupunkilaispojan hermo landella lepää
Tosin olen siellä vain sopivan ajan

Kun kypsyttää ja kaupunkiin halajan niin ah ma sinne palajan

Käyttäjän Kaija-LiisaNissinen kuva
Kaija-Liisa Nissinen

Juu kyllä nauratti varsinkin kun ajattelee omaa 'tota ikää'. Näin työeläkeisoäitinä muistan, kun luin "akkareita" lapselleni samalla lailla laiturilla loikoillen. Nyt jostain syystä sanat ovat alkaneet kiinnostaa enemmän, siis ristisanat. Eikä "hiljaisuuden riitti" vaivaa maalla ollenkaan. Sitä vaan tuijottaa saunasta tyynelle järvelle kuun kumottaessa järven pintaan.

Yksi asia vaan on totaalisesti muuttunut, nyt ovat kännykkä ja Netti. Kun kaupunkilaisisoäitiä alkaa tympäsemään, voi hän lukea Netistä 'Uutta Suomea' tai soittaa jollekulle kännykällään.

Entä joko sitä Saunankin voi panna lämpiämään kännykällä? Kuvia ainakin voi ottaa!

Käyttäjän TeppoNygren1 kuva
Teppo Nygren

Lapsena kesämökkeily Mäntyharjussa oli ihanaa aikaa. Rakensimme veljieni ja serkkupojan kanssa kolmikerroksisen majan neljän männyn varaan. Teimme aarrekarttoja ja piti oikea aarrekin saada. Minun säästöt laitettiin peltipurkkiin ja serkkupoika kävi ne kätkemässä. Sitä aarretta ei kyllä koskaan sen jälkeen löytynyt. Etsimme yhdessä sitä aarretta serkkupoikani piirtämän kartan avulla ja päästessämme kätköpaikalle, oli aarteen tilalla lappu, jossa kerrottiin jonkun merirosvon kerenneen ennen meitä ja vieneen sen aarteen. Räiskäleiden paistoa saaressa nuotiolla ja kilpailu siitä kuka heittää räiskäleen korkeimmalle. Montakaan räiskälettä ei kyllä tullut syödyksi, mutta ne mitkä söimme maistuivat kyllä Hilkkatädin tekemän lakkahillon kanssa taivaallisilta. Pelkokin oli vieraanamme, kun vanhemmat olivat asemalla tai jonkun muun mökillä käymässä ja sattui ukonilma. Sisko rukoili ja me veljekset vaan pelättiin vimmatusti. Ja jos oli muuten pimeää, eikä vanhemmat olleet mökillä, niin sisko osasi kyllä kertoa pelottavia kummitusjuttuja. Me lapset emme saaneet sytyttää kaasulamppua, joten öljylampun loisteessa niitä kummitusjuttuja kuunneltiin ja pelättiin että ikkunasta näkyy murhaajan kasvot. :)

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset