Karnevaaleilla kuningasta vastaan!
Etelä-Ranskan Nizzassa järjestetään joka laskiainen yli viikon
mittainen kekkeri, jota kutsutaan myös karnevaaliksi. Karnevaali on katolinen termi joka kääntynee kirjaimellisesti lihajuhlaksi.
Lihajuhlat kannattaa järjestää, koska laskiaisena ryhdytään paastoon ja vähennetään lihan syöntiä ja muuta turhaa. Wikipediaan luottavat voivat etsiä tämän kukkaiskaupungin karnevaalien yksityiskohtaista historiaa tämän linkin takaa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Nizzan_karnevaali.
Koska karnevaaleja on tässä kaupungissa järjestetty ainakin 700 vuotta – niin pitkälle aikakirjat ulottuvat – meininki on hyvää sekä asiallista. Lauantaina istuin poikani morsiamen ja seurueeseen kuuluneen kahdeksanvuotiaan kanssa loistopaikoilla eräällä parvekkeella. Mietimme mikä poikkeaa Suomesta, vaikka vapun meiningistä. Ja poikkesihan se. Valehtelematta, kukaan ei örissyt tai kussut tai paskannellut tai tapellut. Ja kuten miniä mainitsi, Välimeren rannalla, vapaalla alueella ei ollut ensimmäistäkään kännistä teiniä pussikaljoineen. Tosi hienoa! Muuten meininki oli kuitenkin kuin meillä vappuna, kevät tulee, kadulla hassutellaan, lapset pukeutuvat. Pikkutytöt lähinnä keijuiksi ja prinsessoiksi, pojat ritareiksi ja merirosvoiksi,
vasemmistolainen syyttäisi kaikesta Disney-konsernia.
Parasta täällä on kuitenkin yhteiskunnanvastaisuus. Joka vuosi
karnevaaleilla on esillä ”kuningas”, joka onkin väärä kuningas.
Karnevaalien ajan väärä kuningas saa palvontaa, mutta lopuksi hänelle tehdään niin kuin pitääkin: väärä kuningas poltetaan. Arki alkaa. Kuluvana vuonna väärä kuningas on urheilun kuningas, koska Ranskan naapurimaassa Englannissa järjestetään olympialaiset. Myös Ranskan menestys kansainvälisessä jalkapallossa saa osansa. Tässä kaupungissa siis käytetään tämä vajaat kaksi viikkoa jonkun ”pyhän” kunnioittamiseen
ja samanaikaiseen pilkkaamiseen.
Jättiläismäinen irvikuva jalkapalloilija Zidenine Zidanesta, Ranskan arabialaisesta kansallissankarista, kulki paraatissa kuhmu otsassaan (jos ei tiedä mihin kuhmu viittaa, ei se mitään, jos tietää, saa nauraa tai olla nauramatta). Hymyilevä, parikymmenenmetrinen pyöräilijä, jolla oli miehen mittaiset lääkepullot selässään oli aivan mainio tähän pyöräilyn ystävien maahan.Karikatyyreja urheilusta kutsutaan suunnittelemaan huippuluokan taiteilijoita ja pilapiirtäjiä eri puolilta Eurooppaa. Ja hauskoja ne ovatkin, jos saamme tähän liitettyä poikani ottamat kuvat.
Rakastan kevätjuhlia ilman känniääliöitä.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Malttaaks ne tosiaan noissa katolisissa maissa paastota 40 päivää, vai käykö siellä kuten Suomessa uudenvuodenlupaukselle: ylihuomenna se unohtuu?
Tytär kävi Kreikassa lokakuussa, ja hämmästeli sikäläisiä nuorisobailuja kanssasi aivan samaan sävyyn: kapakka, viikonloppu, aamuyö, tuvan täydeltä porukkaa - mutta ei yhden yhtä ördääjää. Miten he sen tekevät, ja miten me Suomessa aina tasan päinvastoin?
Tämä paaston kunnioittaminen täällä on kuten kaikki uskonnolliset rituaalit kaikkialla: toiset välittävät, toiset eivät. Vein muuten porukassa olleen 8-vuotiaan kirkkon. Poika halusi sytyttää kynttilän, ja minä, vanha ateisti, sellaisen ostin ja kerroin, että pitää ajtella kuollutta ukkia ja rukoilla. Ja niin se teki.
Jumalattomana pistän usein kynttilän palamaan vainajan muistolle. Sitä liekkiä on rauhallista katsella ja muistella vainajaa lämmöllä. Kynttilän sytyttämispaikalla ei liene niin suurta merkitystä minulle. Tosin kirkossa ei varmaan saa samalla kuunnella musiikkia ja vuoda viskiä kuten tapaan noissa tilanteissa tehdä.
Hieno tapa, toivottavasti joku sytyttää minullekin kynttilän joskus.
Suomessa koko kansan juhlissa juopotellaan liikaa kai siksi, että se ei ole hävettävää, että oksentelee paskat housuissa ja huutaa rivoiuksia muna kädessä. Päinvastoin se lienee jollain tapaa kunnioitusta herättävää, ainakin siinä humalahekuman huipulla. Tavallaan, se jolla on huonoin auto, huonoin työ, karmein akka ja joka on eniten kännissä on kaikista paras jätkä. Säälittävyydessään kunnioitetuin.
Kommentoi 3 kommenttia